4-vuotias yksin kerrostalon pihalla Helsingissä?

5-vuotiaan äitiä sanonut että he eivät enää lasta vahdi ulkona. Joko on siellä yksin tai sitten ei ollenkaan.



kummasti ne lapset kyllä ilmestyy sinne pihaan kun minäkin olen siellä. Äidit ajattelevat ilmeisesti että siinähän tuo vahtii noita vieraitakin.

Väärin! en ole mikään lapsenvahtiautomaatti. Yleensä jatketaan matkaa puistoon tai vaikka futiskentälle. Siinähän heiluttavat verhoja ja puuskuttavat että ei tänäänkään onnistunut.

saanko mä tulla teidän mukaan

saanko mä tulla teille kylään

kato ku mä oon hyvä

enkö ookki paras

kato ku ma kiipeän

kato ku mä hyppään



Kato sitä ja kato tätä ja kehu mua. Sellaista vaatii meidän pihan yksin ulkoileva 4-vuotias.

Surkeana jää perään vinkumaan aina kun mennään pois.



Äitinsä on minulle ääni ylpeydestä väristen selittänyt kuinka heidän Nico osasi jo 3-vuotiaana ulkoilla yksin.

Usein en viitsi edes ulkoilla taloyhtiön pihalla vaikka siinä hyvä leikkipaikka onkin. Ei kiinnosta olla mikään ilmainen lastenvahti.



Tämän perheen kodista ei näe pihalle. Ikkunansa ovat tielle päin. Eivät hirveästi sinne tiellekään taida katsella, sillä lapsi pyöräilee usein keskellä tietä ja ties missä.

Hurjaa touhua.

Tollasta menoa siellä. Nuorin pihalla olija ei ollut edes kolmea vielä:O

Nykyisen kerrostalomme piha on kamala, roskainen ja autoja kulkee läpi jatkuvalla syötöllä. Silti tuossa näkee jopa 3-vuotiaita itsekseen ulkona...sitten taas edellisen kodin piha oli siisti, pieni ja turvallinen, sinne uskalsin laskea jopa adhd-poikani turvallisin mielin. Nykyiselle pihalle en häntä päästäisi ja menemme muutenkin yleensä puistoon, jossa on fiksumpaa seuraa (pihan pikkulapset kiroilevat jne.).

ja lapsi haluaa mennä ulos ja itsenäisesti osaa ulkoilla niin miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ovat? Ei ne lapset koko aikaa tarvi äitiä viereen, tykkää leikkiä ikäistensäkin kanssa.. Musta on tosi hassua että sä tiedät paremmin tuon naapurisi tilanteen "ei mitään syytä miksei voisi olla lapsen kanssa". Ei se nyt ihan niin mene että lasten kanssa ollaan joka hetki kun "ei ole mitään syytä olla olematta lapsen kanssa". Voihan sillä olla syitä vaikka kuinka, tottakai mikään niistä ei sinun mielestäsi ole riittävä syy.. Aika erikoinen ajattelutapa että lapsessa pitää olla kiinni kokoajan.

Meillä on rivari Helsingissä eikä meillä 4 v saa yksin leikkiä siinä. Mä en näe nyt suurimpana ongelmana turvallisuutta, meilläkin hyvin rauhallinen alue. Mun mielestä suurin ongelma on yksinäisyys ja aikuisen huomiotta oleminen. Kun koko ajan lasten mielestä isoin ongelma on se, että vanhemmilla ei ole lapsille huomiota, niin miksi pitää väkisin järjestää niitä yksimielinen hetkiä. Tuossakin äiti vauvan kanssa kotona, ei mitään syytä miksei voisi olla lapsen kanssa.

Oma poikani on hyvin tuloksin leikkinyt 4 vuotiaasta yksin pihalla. Ei lähde taloyhtiön pihasta pois ja käyn välillä tarkistamassa. Naapurin 4 vuotias taas karkasi vielä keväällä valvovalta isältään syvän rannan äärelle josta sitten naapuri komensi kotiin löytäessään. Isä vasta sitten huomasi lapsensa kadonneen. Oma poikani oli ihan kauhuissaan miksi toinen lapsi tekee tälläistä. Eli ei se aina le siitä kiinni onko yksin pihalla vai vahdittuna.

Lapsi ulkoili Käpylässä. Aluetta tuntevat tietävät, että sitä halkovat erittäin vilkkaat 4-kaistaiset kadut Mäkelänkatu ja Koskelantie. Ratikka kulkee. Kyllähän tuossa on siis ihan riski, että lapsi jää liikenteen alle.



Sellaisia ne lapset on, tarvitsevat huomiota ja aikaa. Ennen vanhaan tehtiin niin, että jätettiin pienet lapset sisään, murennettiiin leipä muruiksi lattialle ja ovi säppiin. Kyllä ne useimmat olivat hengissä illallakin kun tultiin takaisin töistä. Oppivat toki itsenäisiksi myös kun ruokkivat itsensä jo 1 v.



Nykymaailmassa monet kuitenkin haluaa perheelleen enemmän kuin toivomusta että lapset pysyy todennäköisesti hengissä.

mun 7-vuotiasta tyttöä luultiin 4-vuotiaaksi. Luuleekohan naapurit (ne jotka meitä ei tunne)että kun on 5,5v saakka ulkoillut siskonsa ja veljensä kanssa että on ollut 3v yksin ulkona:O Nuo muutkin on pienikokoisia ikäisekseen.



En laita pihalle kuin sen ikäisiä lapsia itsekseen jotka siellä osaavat olla. Onko tämä nyt jotain tietyntyyppisten äitien itsekorostusta että luulevat että joku olettaa heidän vahtivan muiden lapsia ja lasten juttelevan aikuisille koska ovat perheistä joissa eivät saa tarpeeksi huomiota:O Asiahan ei tietenkään ole niin että nämä hyvän perusturvallisuuden saaneet luottavaiset lapset ovat vain sosiaalisia ja kiinnostuneita muista ihmisistä joita siellä pihalla on, ovat nämä sitten lapsia tai aikuisia. Vaan toki niinpäin että mörökölleiksi helmoissaan lapsensa kasvattaneet av-mammat kuvittelee että vieras lapsi tarvitsee häntä koska hän on erinomainen äiti toisinkuin naapuri ja muutkin lapset hakevat hänestä turvaa. Siinähän pitää olla jotain pielessä jos suomalainen juttelee toiselle pihalla ja tuntuu ikävältä jos ei saa jurottaa omissa oloissaan vaan joutuu käymään small talkia naapurin lapsen tai aikuisen kanssa.



Minusta on myös ikävä piirre äiti-ihmisissä ettei luoteta toisen äidin kykyyn huolehtia omista lapsistaan ja arvioida ovatko kypsiä ulkoilemaan itsekseen. Vaan sehän on niin että jos oma Jormapetteri on villi, arvaamaton tai äitin tississä kiinni kouluikään niin tottakai naapurin Liisakin on samanlainen, sen äiti ei vaan tajua sitä kun on huonompi äiti kuin minä. Kukaan ei toki voi olla kehittyneempi tai järkevämpi lapsi kuin minun Jormani, jos joku äiti sellaista väittää se on vaan huono äiti eikä halua olla lapsensa kanssa.



Minusta tuntuu kiusalliselta ja oudolta jos joku "vahtii" velvollisuudentunnosta pihalla minun lapsiani jotka ovat pihalla itsekseen siksi että voivat siellä jo olla vahtimatta. Näen kyllä ikkunasta mitä tekevät ja huudan tarvittaessa parvekkeelta ohjeita ja jos ei pysy pihalla tai osaa siellä olla niin sitten tullaan sisälle. Näin vaikka ovatkin jo 7-10v niin edelleen kyllä katson perään vaikken pihalla kykikään. Toisten lapsia ojennan tai autan jos siihen on tarvetta.

oletko jotenkin epävarma äitinä kun tarvitset sädekehän kiillotusta? Ihan kiva että sulle lapset on koko elämä, olet varmaan suht tuore äiti tai semmonen lasten kautta elävä kotimamma.

Mutta meillä muilla on muutakin elämää ja suhteellisuuden tajua. Maailmassa on värejäkin mustan ja valkoisen lisäksi, kokeilisit joskus.

Lapsi ulkoili Käpylässä. Aluetta tuntevat tietävät, että sitä halkovat erittäin vilkkaat 4-kaistaiset kadut Mäkelänkatu ja Koskelantie. Ratikka kulkee. Kyllähän tuossa on siis ihan riski, että lapsi jää liikenteen alle.

Sellaisia ne lapset on, tarvitsevat huomiota ja aikaa. Ennen vanhaan tehtiin niin, että jätettiin pienet lapset sisään, murennettiiin leipä muruiksi lattialle ja ovi säppiin. Kyllä ne useimmat olivat hengissä illallakin kun tultiin takaisin töistä. Oppivat toki itsenäisiksi myös kun ruokkivat itsensä jo 1 v.

Nykymaailmassa monet kuitenkin haluaa perheelleen enemmän kuin toivomusta että lapset pysyy todennäköisesti hengissä.

Entisenä helsinkiläisenä.

Ja joka päivä - ja se sitten ulkoilee omalla pihalla yksin? Onko sekin sitä, ettei aikuiset viitsi olla hänen kanssaan, jos he muuten ovat tasan jatkuvasti?

Minusta on myös ikävä piirre äiti-ihmisissä ettei luoteta toisen äidin kykyyn huolehtia omista lapsistaan ja arvioida ovatko kypsiä ulkoilemaan itsekseen..

vaan ihan puhtaasti siitä että puolella silmälläkin näkee että kaikki ne itsenäiset eivät ole vielä kypsiä olemaan itsekseen ulkona. Kai ne on sinne väkisin laitettu, sillä onhan se aikuiselle kivempi olla itsekseen kotona kuin lapsen kanssa ulkona. Minä en hoida niitä katokatokato-lapsia pihalla, enkä päästä niitä meille sisälle.

Meidän pihalla on myös näitä tapauksia. Ei ole helppoa kun nämä lapset vaativat kamalasti huomiota ja kiukuttelevat jos eivät sitä saa. En edes tunne heidän vanhempiaan,joka on hiukan häiritsevää. Oma 4-vuotias on nyt alkanut olemaan yksin omissa leikeissään jos menen kauemmas pienen taaperon kanssa keinumaan tai tutkimaan jotain pysäköityä autoa. Kerron kuitenkin mihin mennään. Isompi tykkää myös välillä leikkiä yksin. Mutta en päästäisi yksin pihalle leikkimään.

mun 7-vuotiasta tyttöä luultiin 4-vuotiaaksi. Luuleekohan naapurit (ne jotka meitä ei tunne)että kun on 5,5v saakka ulkoillut siskonsa ja veljensä kanssa että on ollut 3v yksin ulkona:O Nuo muutkin on pienikokoisia ikäisekseen. En laita pihalle kuin sen ikäisiä lapsia itsekseen jotka siellä osaavat olla. Onko tämä nyt jotain tietyntyyppisten äitien itsekorostusta että luulevat että joku olettaa heidän vahtivan muiden lapsia ja lasten juttelevan aikuisille koska ovat perheistä joissa eivät saa tarpeeksi huomiota:O Asiahan ei tietenkään ole niin että nämä hyvän perusturvallisuuden saaneet luottavaiset lapset ovat vain sosiaalisia ja kiinnostuneita muista ihmisistä joita siellä pihalla on, ovat nämä sitten lapsia tai aikuisia. Vaan toki niinpäin että mörökölleiksi helmoissaan lapsensa kasvattaneet av-mammat kuvittelee että vieras lapsi tarvitsee häntä koska hän on erinomainen äiti toisinkuin naapuri ja muutkin lapset hakevat hänestä turvaa. Siinähän pitää olla jotain pielessä jos suomalainen juttelee toiselle pihalla ja tuntuu ikävältä jos ei saa jurottaa omissa oloissaan vaan joutuu käymään small talkia naapurin lapsen tai aikuisen kanssa. Minusta on myös ikävä piirre äiti-ihmisissä ettei luoteta toisen äidin kykyyn huolehtia omista lapsistaan ja arvioida ovatko kypsiä ulkoilemaan itsekseen. Vaan sehän on niin että jos oma Jormapetteri on villi, arvaamaton tai äitin tississä kiinni kouluikään niin tottakai naapurin Liisakin on samanlainen, sen äiti ei vaan tajua sitä kun on huonompi äiti kuin minä. Kukaan ei toki voi olla kehittyneempi tai järkevämpi lapsi kuin minun Jormani, jos joku äiti sellaista väittää se on vaan huono äiti eikä halua olla lapsensa kanssa. Minusta tuntuu kiusalliselta ja oudolta jos joku "vahtii" velvollisuudentunnosta pihalla minun lapsiani jotka ovat pihalla itsekseen siksi että voivat siellä jo olla vahtimatta. Näen kyllä ikkunasta mitä tekevät ja huudan tarvittaessa parvekkeelta ohjeita ja jos ei pysy pihalla tai osaa siellä olla niin sitten tullaan sisälle. Näin vaikka ovatkin jo 7-10v niin edelleen kyllä katson perään vaikken pihalla kykikään. Toisten lapsia ojennan tai autan jos siihen on tarvetta.

Tässä pätee sama kuin koiriin, älkää tehkö niitä jos ette ymmärrä mitä hoito vaatii, ennen kaikkea se vaatii läsnäoloa ihan fyysisesti ja myös henkisesti (ilman somea)

Ja on vuosien, vuosien duuni

Turha porata jos lähtee henki tai vammautuu kun ei ole ollut läsnä

Kaikkiin ikäkausiin löytyy tietoa netistä, kirjallisuudesta, päiväkodeista, neuvolasta ja koulusta jos ei itse tajua