lapset KOTONA hoitaineille??

On sopeutunut todella hyvin (toinen poika, toinen tyttö), ei todellakaan ole arempi, kaikki on sosiaalisia, taidoiltaan ihan samassa pisteessä kuin muutkin... Kyllä ne erot oikeasti on yksilöllisiä eikä kiinni siitä onko kotona (normaalisti) hoidettu vai ei. Toki jos ei lapselle ole koskaan annettu kotona saksia käsiin, ei niillä kovin hyvin leikkaa jne.



En tiedä onko eroa, mutta lapsia on aina kehuttu tosi hyväkäytöksiksi, toiset huomioon ottaviksi ja empaattisiksi. Lisäksi ovat osanneet pitää oman päänsä -eivät mene mukaan toisten hölmöyksiin taikka halua jotain vain siksi, että muillakin on. Hoidin lapseni kotona - noin 3 vuotiaasta tosin kävivät kerhossa 2 x viikossa - koska se on musta parasta mun lapsilleni.



Ja naapurin poika, joka on pienestä pitäen ollut tosi ujo, meni pari vuotta ennen kuin puhui meille aikuisille mitään, puhui vain pojalleni, ja on aina ollut vain kotona, ei kerhoissa, ei missään, on pärjännyt myös koulussa ihan täysin yhtä hyvin kuin muutkin. Ehkä jos ei tätä yhtä kaveria (siis omaani) olisi ollut kun eskarissa aloittivat, olisi saattanut hetki mennä, että muihin tutustuu, mutta jo ekalla oli ihan samassa tilanteessa kuin muut, vaikkei nyt suunapäänä meille aikuisille vieläkään ole juttelemassa.

mutta muuten oli kotihoidossa kouluikäön asti. Hyvin on pärjännyt, ei ole arempi tms. Oli kotona, koska minäkin olin, pikkusisarusten kanssa.

. No kerhossa kävivät. Ja kolmas eskarin kautta.



Olin kotona koska en uskaltautunut töihin, aika ei ollut vielä kypsä. Tai minä en ollut kypsä siihen. Tiesin että en pysty jakamaan voimavarojani työn ja kodin kesken vaan se on joko tai. Ajattelin että haluan antaa lapsille sen lapsuuden kotona.



Esikoinen oli hankala koko pienen ikänsä. En halunnut viedä häntä leimattavaksi päiväkotiin, vaan ajattelin että ikä tekee tehtävänsä. No tekihän se sentään, mutta vasta yläasteelle siirryttäessä. Ala-aste meni häiriköidessä ja kapinoidessa koulua vastaan. Taitava oli kouluun mennessään, parempi kuin muut, mutta ei saanut käyttää taitojaan eikä saanut niistä kiitosta, joten pani ranttaliksi.



Toka oli äärimmäisen pelokas ja äidissä kiinni ennen kouluikää. Kerhoon hänet sai raahattua vasta kuusivuotiaana. Koulu on mennyt hyvin. Ekoina vuosina taisi olla usein yksin välitunnit, mutta nykyään on normaalin sosiaalinen, useita kavereita. On nyt 15 v. Ihan ok koulussa, tunnollinen kasin oppilas.



Kolmas on itsenäinen. Itse asiassa ajaa vanhemmat pois läheltään. Ekana koulupäivänä käveli metsässä kun ei halunnut kävellä äidin vieressä kadulla. Siitä lähtien on hoitanut hommansa ihan itse. Ysin oppilas.



Poikia kaikki nää.

Ainakaan meidän tapauksessa se ei ole tarkoittanut, etteikö olisi ollut sosiaalisia suhteita. Kun olivat vauvoja, kävimme perhekerhossa yhdessä. Sitten kolme vuotiaana jokainen on aloittanut kerhon, ja käynyt sitä kolme vuotta, aina tuntimäärä hiukan kasvanut. Sitten 6 vuotiaana eskariin.



Kaiken tämän lisäksi ollaan tietysti otettu lapset mukaan joka paikkaan mihin vain mahdollista.



Lapsemme ovat hyvin erilaisia luonteiltaan. Yksi on hikipinko, yksi ihan "tavallinen" ja yksi jolla on vaikeuksia hahmottamisessa. Enpä usko minkään noista luonteenpiirteistä vahvistuneen nimenomaan kotihoidon takia. Niin ja itse työskenetelen lasten kuntoutuksen parissa, että luultavasti osaan omiakin lapsia jonkun verran arvioida.