Miksi maailmasta ei löydy yhen yhtä hyvää miestä enää?
Niinku onko olemassakaan enää semmoisia miehiä, jotka vahvasti seisois jalat maassa naisensa rinnalla ja puolustais tätä, hellis, hoivais, tekis olon mahdollisimman turvalliseks?
En tiedä, ainakaan mun ikäluokassa, niin oon 22v.
Kun äijältä kysyy että, jos mulla on vihamiehiä, niin ja jos se sattuis joskus heidän kanssa samaan paikkaan, nää alkais tehdä tuttavuutta sille, nii pystyskö se suoralta kädeltä toteamaan että painukaa vittuun, sen verran pahasti ootte tehny mun naiselle. Vai jäiskö se vaan sormi suussa sössöttämään ja kenties rupeais niiden kaveriks, ja sepä mulle ahdistava tilanne oiskin poukkoilla siinä välikädessä. En saa selvää vastausta siihen ollenkaan ja tohonko ihmiseen, mun pitäis sit uskaltaa luottaa ettei satuta vaan itseään.
Vihasena aina myöskin huorittelee, haukkuu hulluks ja narsistiks
Ja kuulemma oma vikani on etten löydä turvallista ja hyvää miestä. Hehheh. Niimpä varmaan.
Kommentit (29)
Oon mä joskus aikaisemminki seurustellu, mut ei niistä suhteista oo kehittynyt mitään vakavaa...
Nyt koitan sellaista sit perustaa.
Ja meillä menee hyvin silloin kun ei riidellä, mut sit kun riidellään nii toi mies käyttäytyy tolla tavalla. Mä en ymmärrä sitä , et mikä siinä on ettei siivosti osata riidellä. Oon mäkin varmaan välillä aika ärsyttävä nalkuttaja kun haluan saada tahtoani läpi tietyissä asioissa, mut tällästä se on vaan kahden voimakkaan luonteen omaavan ihmisen liitto. Ja kun vielä välillä ollaan niin kamalan erillaisia. Mut minkäs sitä mahtaa, kun kuitenkin on siinä meidän välillä se tunne et toista rakastetaan, se on vaan niin maaginen vetovoiman tunne. Mut mies on esim. erittäin sitoutumiskammoinen, sit tunteettoman olonen tai semmonen et on vaikee näyttää ainaki niitä, mut tiiän et silti herkkä. Hassuako? ja inhoaa kaikkea liiallista romantiikkaa ym. Kun minä taas oon tosi äidillinen, herkkä myös (joskus liiankin) , lempeä, avoin, avulias, intohimoinen, tulinen luonne. Mä oon oppinu hyväksyy sen miehen vapauden kaipuun ... mut suhde kun ei ole vaan yhden kauppa, mä oon ihan sinut noiden miehen puolien kanssa, mut täytyy senki sit hyväksyä mun tunteellisuus jotta voi homma toimia ei voi olla niin sairaan vaikeeta!
Kaikilla ei ole riittävää empatiakykyä. ja sitten taas yliempaattinen ihminen joutuu helposti hyväksikäytetyksi. Mitäpä jos tutustuisit vaikka enneagrammiin? Se on aika yksinkertainen tapa selvittää kuinka monelaisia tallajia täällä onkaan :) olen 4, siis idealisti ja romantikko, aika paljon kaltaisesi :)
Ja voisit myös lukea temperamentista, siinä on ajattelemisen aihetta ja pureskeltavaa pitkäksi aikaa.
En kyllä tiedä, onko se erityisesti tämän ajan ongelma. Mielestäni naiset ovat aina seisseet enemmän miestensä rinnalla, kuin päinvastoin.
Mut hän on siis vesimies ja minä rapu, meidän pitäis kuulemma olla surkee yhdistelmä toisillemme. :D
Mut emmä nyt tiedä, koska kaikkihan me ollaan yksilöitä! joten, jos vaan rakastaa toista, sillon on myös valmis hyväksymään toisen erillaisuuden. Miehellä tekee vaan niin sairaan vaikeeta näköjään välillä kehittää tuota hienovaraisuutta, ja semmosta... en se pelkästään minä voi olla joka näkee vaivaa suhteen toimimisen eteen, vaan täytyy hänenkin
En oikein osaa ottaa kantaa horoskooppeihin, muuten kuin että ne ovat hauskaa ajanvietettä. On olemassa 80/20% sääntö: Jos 80% ajatusmaailmastanne kohtaavat, siis arvot, käytöstavat, makuasiat ja tulevaisuudensuunnitelmat, niin loput 20% erimielisyyttä voi vielä helposti kestää.
Eikä mulle vanhemmistakaan oikeen ole ikinä ollut silleen kunnolla tukea, äiti mielisairaalassa ja isä alkoholisoitunut.
Mulla oli täydellinen mies, juurikin tuossa ikäluokassa :D Erottiin vastikään, iskekää kiinni ihmeessä!
Minusta sellaiset naiset ovat rasittavia, jotka kehoittavat miestään tekemään jotain henkilöille, joista nainen ei pidä. Joskus naiset yllyttävät miestään hakkaamaan jotain tyyppiä ja valehtelevat kyseisen henkilön loukanneen pahasti tms. Käyttävät tyhmää miestään hyväksi toteuttaakseen omaa kusipäisyyttään tietäen, että heidän mies joutuu vastuuseen, jos jotain tapahtuu. He voivat vain katsella sivusta jakaen komentoja kuin koiralle.
Itsekin olen joutunut tilanteisiin jossa en ole edes käyttäytynyt huonosti, mutta silti joku nainen on saanut päähänsä usuttaa miestään kimppuuni jollakin tekosyyllä ja mies on osoittanut "ritarillisuuttaan" huutaen ja uhkaillen minua tai pahimmillaan fyysisesti käsiksi käymällä.
Mä en tajua vaan sitä et miks ihmisen pitää kiusata... ja sairastuttaa toinen ;/
Ne vaan elämässään porskuttaa sit eteenpäin ja tuu kärsimään koskaan sillä tavoin kun kiusatuksi joutuneet.
On mun miesystävääki kiusattu aikoinaan, mut vaan ulkonäöstä. Ulkonäöllinen kiusaaminen on ihan erillaista kuin se et jollekin tytölle hankitaan horon maine, vaikka ois sillon ollut neitsyt.
Se horon maine on niin paha ja satuttava stämppi...
Et sit kun saan omiakin lapsia, tuun aina pelkäämään aivan helvetisti heidän puolestaan etteivät tulis kokemaan tuota samaa. Kyl se jää kalvamaan sinne takaraivoon.