Lue keskustelun säännöt.
Miksi maailmasta ei löydy yhen yhtä hyvää miestä enää?
22.04.2012 |
Niinku onko olemassakaan enää semmoisia miehiä, jotka vahvasti seisois jalat maassa naisensa rinnalla ja puolustais tätä, hellis, hoivais, tekis olon mahdollisimman turvalliseks?
En tiedä, ainakaan mun ikäluokassa, niin oon 22v.
Kun äijältä kysyy että, jos mulla on vihamiehiä, niin ja jos se sattuis joskus heidän kanssa samaan paikkaan, nää alkais tehdä tuttavuutta sille, nii pystyskö se suoralta kädeltä toteamaan että painukaa vittuun, sen verran pahasti ootte tehny mun naiselle. Vai jäiskö se vaan sormi suussa sössöttämään ja kenties rupeais niiden kaveriks, ja sepä mulle ahdistava tilanne oiskin poukkoilla siinä välikädessä. En saa selvää vastausta siihen ollenkaan ja tohonko ihmiseen, mun pitäis sit uskaltaa luottaa ettei satuta vaan itseään.
Vihasena aina myöskin huorittelee, haukkuu hulluks ja narsistiks
Ja kuulemma oma vikani on etten löydä turvallista ja hyvää miestä. Hehheh. Niimpä varmaan.
Kommentit (29)
Mikä on tuo tilanne että vihamiehet tulevat uhittelemaan ja sinusta miehesi pitäisi alkaa riitelemään heidän kanssaan.
Jos olet hankkinut itsellesi vihamiehiä on sinun asiasi hankkiutua heistä eroon. Missään tapauksessa et voi miestä vaatia sanomaan heille "painukaa v...uun" Sehän on ihan absurdi ajatuskin. Itse en ainakaan sanoisi.Jos olet riidanhaluinen et voi vaatia muita riitelemään puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihamiehillä tarkoitan sellasia mua vuoden vanhempia akkoja, jotka hankkivat jostain syystä mulle huoran maineen ylä-aste aikoina ja kiusaaminen oli erittäin rajua. Oon kokenu sen sillon kaikissa muodoissaan ja sit stressi johti sairastumiseenki. Sit olin yksinäinen ja eristäytynyt.
Eikä mulle vanhemmistakaan oikeen ole ikinä ollut silleen kunnolla tukea, äiti mielisairaalassa ja isä alkoholisoitunut. Sisaruksia ei ole. Eikä serkkujakaan. Joten kui paljon ihmisen täytyy paskaa kestää?
Mulle on jääny siitä kiusaamisesta sen verran pahat traumat, vaikkei se enää mua vaivaakkaan, mut tarviin jostain syystä sen turvallisuuden tunteen
mulla kesti liki 39 vuotta löytää hyvä ja kunnollinen mies.
Vai enkö mä vain tajua tätä provoilun lajia...
Ei hyviä miehiä ole koskaan ollut olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut kiusattu. Se on aika raju kokemus ja kun se sattuu herkimpään murroskíkään se vaikuttaa pitkään ja syvältä.
Voi olla että mies ei nyt ole se oikea vaihtoehto sinulla. Sinun pitäisi päästä näistä asioista puhumaan jonkun kanssa.Seurustelusuhde on kahden kauppa. Mies haluaa myös suhteelta lämpöä ja huomiota. Voi olla että juuri nyt et sitä pysty hänelle antamaan.
Viha kiusaajiasi kohtaan on niin suurta että se näkyy kaikessa kanssakäymisessä. Sinun tulisi yrittää löytää vihallesi toinen kanava.
Itse olen myös kasvanut ilman vanhempia ja elämä oli kovaa varsinkin sinun iässä. Pääsin terapiaan joka auttoi hieman. Aika on auttanut eniten.
Haluaisin niin mielelläni auttaa sinua ja kertoa pakettiratkaisu elämääsi. Oikeastaan ainoastaan sinä voit sitkeydelläsi ja elämänhalullasi päästä eteenpäin. Sen voin sanoa että kyllä siitä selviää. Minulla on nyt yhden eron jälkeen upea mies ja kolme lasta.Ikääkin on jo kyllä 40 vuotta.
mitä koet ettet ole aiemmin elämässäsi saanut, eli perusturvaa.
Mutta onnellisuus toisen ihmisen kanssa lähtee siitä, että ihminen osaa olla onnellinen yksin ja käsitellä omat traumansa oman päänsä sisällä. Kukaan ulkopuolinen ei voi korjata sinussa olevia rikkinäisiä osia.
Ja luulen, että kun opettelet arvostamaan ja rakastamaan iseäsi, huomaat ettet tarvitse tuollaista miestä rinnallesi, vaan sinä olet niin arvokas, että ansaitset parempaa. Sellaisen miehen joka todella rakastaa ja arvostaa sinua.
Minä vietin sinkkuna monta vuotta opetellen elämään yksin ja sitten se täydellinen mies tulikin vastaan kun olin 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks täällä nykyään aina tämmöstä et joka asiasta pitää vääntää oikeen rautalangasta provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta otsikon kysymystä olen pohtinut minäkin, ja olen kanssasi saman ikäinen. Tosin sillä erotuksella että minulla kyllä olisi hyvä mies, jos vain rakastaisin häntä sillä oikealla tavalla, enkä vain ystävänä... Mutta löydänkö sellaisen jota vielä rakastaisin, enpä tiedä...
Juuri nyt ei aika taida olla ihan kypsä seurustelulle. Onko sinun mahdollista muuttaa ihan uuteen paikkaan, kauaksi pois? Aloittaisit uuden ja paremman elämän. Opettele ensin kunnioittamaan ja rakastamaan itseäsi, sen jälkeen et edes huoli itsellesi vääränlaista kumppania. Maailma on toki paha, mutta oman seuran voi valita itse, sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä ilkeitten ihmisten kanssa. Etsi hyvää seuraa ja osoittaudu itse heidän arvoisekseen. Kun saat elämäsi järjestykseen, niin on hyvä aika tasa-arvoiselle rakkaussuhteelle. Et enää tarvitse suojelijaa, vaan kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tää siitä kiinni oo, osaisin olla unelma muija nyt kun toi homma ei enää vaivaa mua, ainakaan kun ihan vähän. Pienimmätki rippeet menis siitä siinä vaihees, kuhan mies vaan vois sanoo näin:
"tottakai mä tuen sua. ja olen sun rinnallasi kaikessa. lupaan sen, kautta kiven ja kannon ja vielä vaikka pikkusormi lupaus. sä olet mun kaikkeni ja niillä inhottavilla ihmisillä ei ole mitään aihetta meidän lähestymiseen!" sit paljon halittelua ja pusuttelua päälle, niin et huokuu oikeen se tunne et mä pystyn luottaan.
Ennen kun olin kauheessa stressissä ja ahdistuksessa, nii olin ihan vitun sekasin uskokaa tai älkää musta tuntu et musta on tulossa sillon murkkuiässä hullu sen kiusaamisen takia!
Eikä ne paniikkihäiriöt ym. todellakaan hävinneet heti kiusaamisen loputtua, joka oli jokapäiväistä raakaa henkistä väkivaltaa, paniikkihäiriön takia ongelmia tuotti esim. ihan vaan normaalit asiat kuten kaupassa käynti. NIIN VITTUMAISTA.
Minä haluan sitä kaikkea normaalia, puhdistua siitä leimasta, saada ystäviä, bilettää, miehen, ajan kanssa yhteisen onnellisen kodin ja perheen
Halu olla normaali ihminen!
Vaan muutin sieltä 25km päähän kaupunkiin ja tää on kuitenkin ihan suhteellisen iso kaupunki, no sanotaan et suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki eli Kuopio
Tuo mies on kyllä aika ihana ja tahdon et meillä onnistuis. Välillä menee vaan niin päin persettä, et huhuhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..vaan eivät välttämättä ole ns. yleisen ihanteen mukaisia vaikkapa ulkonäkönsä puolesta. Esim. oma mieheni on alle 170cm, tekijä jonka yli monikaan nainen ei tunnu pääsevän...kiltti, rakastava ja pussaava mies, jolle perhe on kaikki kaikessa.
"homma" todellakin vaivaa sinua. Muut huomaavat sen kyllä ja se nimenomaan vaikeuttaa sinun parisuhdettasi.
Mies haluaa sinusta tasavertaisen kumppanin, ei suojelua ja huolenpitoa vaativaa ihmistä. Ikäisesi mies ei vielä itsekään ole niin sinut itsensä kanssa että pystyisi huolehtimaan kenestäkään muusta tuolla tasolla.
Jos hieman malttaisit odottaa ja laittaisit itseäsi enemmin tasapainoon saisit todella paljon paremman ihmissuhteen.
Mut kun haluisin nyt alkaa päästä jo vakaaseen parisuhteeseen, et kerkeis joskus niitä lapsiakin sit hankkia ja sitä ennen sais olla yhteistä aikaa meillä kahdella niinku tarpeeksi.
Älkää nyt käsittäkö väärin, kyllä minusta tasavertoisen kumppanin saa! mut sit täytyy hyväksyä, se tuska mikä on mulle aiheutettu ja etten mä välttämättä ole täysin ehjä, mut jos toista rakastaa oikeasti nii ei välitä tuommosesta vaan pysyy mun mielestä toisen rinnalla vaikka ois mikä ja jonain päivänä rakkauden ansiosta voisin eheytyäkkin! Luulisin niin. Kuhan huomaan , et elämä on ihanaa tasaista arkea.
Minua on aikanaan kiusattu ja perheenikin oli huono. Omalla kohdallani on auttanut se, että olen lukenut paljon ja yrittänyt asettua myös minulle pahaa tehneiden asemaan. Vähitellen olen kyennyt ymmärtämään kiusaajiani, joskaan en ikinä hyväksymään. Ja ymmärryksen seurauksena olen antanut anteeksi.
Nykyään näen entiset kiusaajani ihan tavallisina ihmisinä, en enää mörköinä saati sitten minua vahvempina. Tavalliset ihmiset eivät voi minua vahingoittaa, enkä lainkaan seurustele potentiaalisten kiusaajien kanssa. Kokemuksistani viisastuneena osan välttää tiettyjä ihmistyyppejä, joiden kanssa en tule toimeen.
En demonisoi enää yhtäkään ihmistä, koska silloin pelko saa otteen ja muutun taas uhriksi. On vain ihmisiä, joiden kanssa en osaa olla sovussa, en syytä siitä ketään. Näin vaan on ja olkoon niin :)
joka haukkuu sinua, ei arvosta sinua, eikä tue sinua, eikä seiso rinnallasi tuli mitä tuli?
Miehen velvollisuus ei ole eheyttää sinua rakkaudella, vaan se sinun pitää tehdä itse. Suosittelen hakemaan keskusteluapua, sen avulla voisit saada elämäsi solmuja auki.
Mikään kiire sinulla ei ole perhettä perustaa, joten ei kannata sitä tehdä ensimmäisen miehen kanssa joka vastaan on kävellyt, vaan odottaa että löydät sellaisen ihmisen kenen kanssa arvot ja odotukset kohtaa. Sellaiseen perheeseen lastenkin on hyvä tulla.
että sulla on itsellä jotain käsittelemättömiä tunteita. Totta kai kumppanin pitää olla solidaarinen, mutta aikuinen ihminen ei tarvitse enää suojelevaa isää tai äitiä. Jos vaadit kumppaniltasi hoivaa ja turvallisuutta, suhde jää hyvin toispuoleiseksi.
Suosittelen, että mietit, miksi niin korostuneesti etsit turvaa. Jos selvität tämän itsesi kanssa, todennäköisesti miesmarkkinoiltakin alkaa löytyä parempia ehdokkaita.