Leelian lepotuoli

Olen aina yksin. Päiväni vierivät niin, etten saa mitään aikaiseksi. En usko, että mikään muuttuu ainakaan parempaan suuntaan. Kohta varmaan jokin hirveä tautikin iskee tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.

Täytin 30 enkä vieläkään löydä paikkaani. Työpaikoissani olen viipynyt vain lyhyen aikaa (opiskellut välillä lisää). Tunnen itseni tyhmäksi ja olen pilannut monia mahdollisuuksia (aukkoja cv:ssä) ja pelkään, etten saakaan töitä. Päivät roikun netissä.

kauniita vaatteita, joihin en mahdu. Olen n. 10 kiloa liian painava siihen nähden, mitä haluaisin olla. Koko alkuvuoden olen yrittänyt laihduttaa, mutta en vain onnistu.

olen varma siitä, että päiväsi näyttävät pian valoisemmilta. Auringonvalo lisääntyy. Sinä kuulostat älykkäältä ja taiteelliselta ihmiseltä, pääset ulos tarpeettomasta olostasi, kun löydät ilmaisumuotosi. Kirjoita, maalaa, laula tai soita. Tapaat taatusti ihmisen joka pysähtyy kuuntelemaan sinua ja hymyilee sinulle hyvän päivän.

tuo kuuluu ikääsi. Kolmekymppisyys on kenties vaikeinta aikaa naisen elämässä. Monta asiaa on jo jäänyt peruuttamattomasti taakse, mutta ei ole vielä näköaloja sille miten elämä jatkuu. Murehdi, tuskaile vielä vähän aikaa, niin alat pikkuhiljaa löytää sen missä olet hyvä ja mitä haluat. Löydät lopulta itsestäsi hyvän mielen salaisuuden. Lupaan sen, että edessä on vain yltyviä hyvän olon ja oivalluksien vuosia. Kun olet tuossa pisteessä, pääset enää ylöspäin. Ja se kestää!

ote on irronnut elämästä. voin huonosti, vaikka minun pitäisi elää elämäni ihaninta aikaa. minusta tuntuu, että olen murehtimisellani pilannut tämän ihanan ajan. mies ei ymmärrä, ei halua puhua, kukaan ei kuuntele. minulla ei juurikaan ole ystäviä, ja olen lihonnut noin 30kg 2 vuodessa, joten välttelen vanhojen tuttavuuksien tapaamista.

Saat pois ne vaikeat kymmenen kiloa ennen kuin lihot enempää. Normaalipainoisen laihtumisen työ on itkun takana, sinun pitää jaksaa ensi syksyyn asti ainakin. Ja muista: arvosi ei ole mahapömpylässä tai pikkuisen isommassa tissin mallissa. Olet ihana ihminen, vaikka vaaka näyttäisi 39 grammaa liian vähän tai 23 kiloa liikaa.

sinun täytyy hakea apua. Tarvitset tuki-ihmisen. Soita TIISTAINA terveyskeskukseen (kun ei ole maananatiaruuhka) ja pyydä lääkärille aika, koska halua apua painonhallintaan. Siihen aikaan voi mennä muutama viikko, mutta kun pääset sinne, avaudu muutenkin. Kerro surustasi. Ymmärrän miksi tunnet eristäytymisen tarvetta, mutta pidä yhteys edes kolmeen ihmiseen. Äiti, sisko, kamu? Älä luovuta, sinä nouset tuosta kun uskallat heittäytyä toisen ihmisen varaan. Sinä et ole viallinen ihminen. Halaus sinulle.

Olen ihmispelkoinen, tuntuu ettei tästä ikinä pääse eroon vaikka monta kertaa olen yrittänyt opetella pois. Yritän tänä syksynä opiskella itselleni ihkaensimmäisen ammatin, pelottaa ja masentaa jo valmiiksi. Muisti on niin huono kroonisen masiksen takia että miten sujunee lukuaineet. Meidän koti on kamalan pieni, ahdistaa. Olen kamalan passiivinen parisuhteessa nykyään, en jaksa selvitellä meidän ongelmia ja mies taas ei huomaa niitä olevankaan. On niitä.

tunnen riittämättömyyttä äitinä,miksen osaa auttaa anorektista tytärtäni tarpeeksi,miksen osaa olla tavallisena äitinä hänen terveelle siskolleen.Miksi olen yksin?

Olen kirjoittanut tänään AV:lle. Minut haukuttiin naiiviksi ja tyhmäksi sekä huoraksi. Aihettani eli samalla elämääni väitettiin provoksi. Päähäni istutettiin pienen pieni epäilyksen siemen. En saa unta. Muuten kaikki on hyvin :)

Minulla on suurimman osan ajasta tyhjä olo. Tunnemaailma on lattea, ja tunnen lähinnä vihaa (ihmiset ärsyttävät), kateutta (muilla menee paremmin, on hauskaa ja ystäviä, Elämää). Tunnen kärsiväni elinkautista täällä maailmassa. On elettävä kuitenkin. En aio kuolla, mutta ei ole elämänhaluakaan.

uskon että sinulla on jo olemassa ammatti-ihmisten verkosto apunasi. Huomaa elämässäsi kaikki se mihin jo pystyt. Olet tahtonut mennä eteenpäin, tahdot opiskella. Tahdot yrittää, pyristelet. Sinussa on voimaa, jolla päästään pois tovottomuudesta. Aloita miehesi kanssa kahdesta sanasta. Sano hänelle: kiitos tiskaamisesta. Olit kiva. Tykkäsin halauksestasi. Hyväsy muistisi ontuminen, auta vain itseäsi. Käytä seinäkalentereita, kännykän muistutuksia, pyydä kaveria hoputtamaan. Saat tehtyä asiasi kun vain olet itsellesi armollinen muistisi kanssa.

En koe pahaa mieltä, en ole surullinen, en tunne itseäni huonoksi tai rumaksi. Kaikki on oikein hyvin, elämä on varsin mallillaan.



Miksi ihmeessä se tuntuu silti tyhjältä? Onko se ahneutta, ettei liikakaan riitä? Kun mulla ei ole "oikeita ongelmia" hankinko siksi sivusuhteen ja tissuttelenko viiniä liikaa vaan johonkin tyhjiöön, jota oikeasti ei ole olemassa, mutta koska suuria murheita ei ole, keksin sellaisen väkisin?

riittämättömyyttä tuntee jokainen vanhempi. Jossakin kohtaa vain tajuaa, että munasta kasvaa viisaampi kuin kanasta. Tulee aika, jolloin lapsi pitää äitiään täysääliönä. Se kuuluu asiaan ja lapsi palaa syliisi, kun annat hänen repeytyä ensin irti. Silloin hän kiittää sinua viisaudestasi. Sinun sairaalle tyttärellesi toivon elämänvoimaa. Älä syyt itseäsi. Olet ollut tarkka, huolellinen ja hyvä äiti, jonka lapsi sairastui. Olet edelleen hyvä äiti, rakastat ja huolehdit niin paljon kuin kykenet. Enempää ei ihmisestä irti saa. Sinä osaat myös rakastaa tervettä siskoa. Niinä päivinä kun et jaksa kättäsi liikauttaa, katso häntä silmiin ja hymyile vähän. Lapset ovat niin viisaita, että imevät itselleen tarvitsemansa ihan pienestäkin. Sinä olet yksin nyt, mutta et ikuisesti. Kun jaksat välittää itsestäsi hiukan, se säteilee muillekin ja saat ystäviä.

Kiva että joku jaksaa lukea ja vielä vastata tällaisiin. :) -10-

tänään ei kukaan vastaa... älä soita uudestaan...

Tämä on nettikeskustelun könkkäreikä. Älä välitä, kaikki on kärjistettyä, ilkeätä, liioiteltua. Siksi tavallaan lähdin itsekin vastaiskuun. Olen niin väsynyt ilkeyteen.



Et sinä ole tyhmä; kirjoitat oikein sanan Naiivi, jota suurin osa ei osaa. Kirjoitat niin hyvää kieltä, että olet taatusti kuuntelemisen arvoinen ihminen. Epäilyksen siemen sisältää vain osia omasta menneisyydestäsi, joiden kanssa vain sinun täytyy tehdä töitä. Kukaan muu tuskin muistaakaan. Aikanaan annat menneitten kasvuvuosien olla menneitä ja tajuat, että olet menneisyytesi summa, mutta merkitystä on eniten sillä miten elät tästä edespäin.

Kaipaat jotakin, jota sinulla ei ole, mutta muilla vain. Pysähdy miettimään mitä sinulta ihan todella puuttuu ja voitko saada sen jotenkin. Ole vain vihainen ja ärsyynny, inhoa kaikkea. Etsi sitten yksikin murunen, josta saattaisit pitää. Mieti miten siitä saisi vähän isomman omin voimin. Vastan sinulle samoin kuin aikaisemmalle: kun olet oikein pohjalla, ainoa suunta on ylös. Edessäsi on nousun päiviä, vuosia! Olosi paranee ja saat jostakin kiinni jo tänä kesänä.

toivoisit kuulevasi. Vastan sinulle sievästi.