PLEASE!!! Älkäää tuoko niitä vauvoja hampparille..

kyllähän me syödään terveellisesti kotona ja sitten kun mennään kerran kolmessa kuukaudessa hamppareille, niin luuletko, että se taapero suostuu ottamaan jotain purkkiruokaa kun muut syö ranskalaisia?

Onnistuu varmaan vielä silloin jos on ainoa lapsi, mutta kun on ison lapsikatraan kuopus, niin eihän ne olekaan ihan niin vietävissä.

Sitäpaitsi se lapsi ei siitä mitenkään vahongoitu jos syö satunnaisesti jotain tuollaista jo pienenä.



T. ravintoterapeutti

Huvittavaa että mäkkärissä työskentelevä perheellinen moralisoi täällä. Minkäs esimerkin itse annat lapsilesi työpaikkavalinnallasi.

osu ja uppos

Huvittavaa että mäkkärissä työskentelevä perheellinen moralisoi täällä. Minkäs esimerkin itse annat lapsilesi työpaikkavalinnallasi.

Sen että opiskelijan ei tartte lorvailla kotona. Eikä elää pelkästään miehen rahoilla. Kaikki työ on yhtä arvokasta olitko sitten siivooja, johtaja, hoitaja tai lääkäri. Tämä työ vaan sattuu olemaan työajoiltaan sellainen että pystyn tässä elämäntilnteessa sovittamaan kaiken yhteen. Perheen, työn ja opiskelun..

kannattaisiko sen ranskalaisten ja muiden herkkujen välttelyn sijasta käyttää energiansa vaikka lasten kanssa olemiseen. Kuulostaa kyllä harmilliselta lastesi kannalta, että opsikelet ja käyt lisäksi vielä töissä :( Jos lapsilta isona kysytään, että olisivatko mielummin nähneet äitiään useammin ja syöneet satunnaisesti ranskalaisia VAI elänyt noin miten nyt elävät, niin kumman luulisit heidän valitsevan?

Hän opiskelee ja käy töissä, ja silti voi pitää lapsensa kotihoidossa. Päiväkodissahan lapset eivät ole, koska siellä he saisivat sekä eineksiä että tuota "hyväskää" lähes joka päivä.



Ole ap iloinen, että sulla on mies/mummo joka on jäänyt kotiin hoitamaan lapsianne.

Meillä lapsi haluaa maistaa ihan kaikkea aikuisten lautaselta. Sellaistenkin ruokien, joita ei ole ikinä saanut.

Enkä todellakaan anna lapselle periksi kaikkesta. Mutta pari suolasta pyyhittyä ranskalaista ei todellakaan ole niin paha asia, että viitsisin tahtoikäiseni kanssa asiasta taistella. Haluan, että lapsi oppii syömään kaikkea, mitä muukin perhe syö. En halua tappaa lapsen kokeilunhalua heti alkuunsa.

t.2

joku 1v syö ehkä sen 1-3 ranskalaista eikä niissä ole sen enempää suolaa kun kotiruuassa jota tuon ikäiselle jo annetaan.

Ihme vouhotusta. Ennemmin mä olisin huolissani esim. ilman saasteista.

Miksi kukaan ei vouhota vanhustenhuollosta.

Niillä vasta huonot eväät onkin.

mitä tällä hain että Miksi ihmiset oikeesti noin pienille tarjoaa tuollaista ruokaa.. Mä en vaan voi käsittäää...

Ihmiset elävät monenlaista elämää. Joillekin on kiva nautinto käydä helposti syömässä "roskaruokaa" kun ollaan vaikka pitkällä ostosreissulla kaupungilla. Joillakin vaihdetaan lapsia lennossa kiireisessä elämässä äidiltä isälle, tai tosiaan lapsen kanssa liikkeellä voi olla myös hoitotäti tai -setä.

Eli varmaankin ymmärrät että vaikka teidän perhe-elämänne on kotikeskeisempää, kaikilla ei ole.

Tämä selittänee sen, miten ylipäätään joku voi päätyä pienen lapsen kanssa mäkkärille. Ja mitä mäkkäriin ruokapaikkana tulee, useimmat tietävät että ei se ruoka ihan parasta ole, mutta oikeastaan harvat välittävät, ja harvapa siellä säännöllisesti ja usein syö, varsinkaan päivän pääateriaa.

Miksi niitä ranskalaisia sitten pitää antaa vauvalle? Koska (tämäkin on täällä jo sanottu) monilla on periaate (ihan ymmärrettävä ja perusteltukin) että vauva saa maistaa mahdollisimman paljon erilaisia makuja ja ruokia, samaa kuin muukin perhe syö. Teillä on erilainen periaate, toisilla on toisenlainen. Molemmissa on puolensa.

Itse pyysin ranskalaiset suolattomana kun 10 vuotta sitten esikoisen kanssa elin juurikin tuota liikkuvampaa elämää ja joskus käytiin myös pikaruokapaikoissa. Kai se on edelleen mahdollista?

Ja vaikka niissä nyt olisi suolaakin, niin totta ei se ole ollenkaan ihanteellista ruokaa alle vuoden ikäisille pieninäkään määrinä, mutta ei tosiaankaan myöskään voi sanoa että olisi jotenkin selkeästi vaarallista.

Ymmärrän, että sinä et valitsisi tehdä noin, mutta ärsyttää tuollainen besserwisserin määräilevä asenne, että "älkää tulko!" ja myöhemmin yrität lieventää sitä väittämällä että "haluaisit vain ymmärtää".

Mitä itseeni tulee, en kuuna kullan valkeana enää astu mäkkäriin. Olisin iloinen jos nuo mässybisnekset lopetettaisiin kokonaan. Mutta tässä maailmassa tällä väestöllä en ole sormea heristämässä sille ettei jokainen ole ihan täydellinen.

t. neuvolantäti

vouhkaaminen lisäaineista, suolasta, sokerista..lasten pitäisi elää pelkästään 100%:lla luomutuotteilla, eivät saisi koskaan maistaa jäätelöä ja suolatontahan ruoan olla pitää. Herranen aika, ottakaa nyt maalaisjärki käyttöön!! Meillä syödään pääsääntöisesti kotiruokaa, joten en todellakaan stressaa siitä, jos lapseni joskus maistaa ranskiksen tai pari (ei olla kyllä kertaakaan oltu 4 vuoteen hampurilaispaikassa syömässä..), tai saa pari jäätelöä kesässä tai kerran viikossa syö sokeroitua jogurttia. Oikeasti, tämä hysteria on ihan naurettavaa ja fanaattisten ja epävarmojen vanhempien vouhotusta! Kiitos ja anteeksi.

Noissa ranskalaisissa on suolaa n. prosentin verran, yhtä paljon kuin useimmissa leivissä. Yksituotiaat syö samaa ruokaa kuin muutkin, joten toi suolan määrä noissa ranskiksissa ei ole hänelle vaarallinen.

määrästä tuolla ihan samaa mieltä. Mun makuuni noi ovat liian pliisuja, lisäsuolaa on aina laitettava. Tosin käynkin yleensä paikallisella grillillä, en ketjuissa.



Ja syötän ranskiksia yksivuotiaalle, jos satutaan joskus ruokailemaan esim. reissussa hampparipaikassa. Nekin kun tarvitsee jotain syötäväksi. Mutta ei tuo mikään ruokavalion runko ole, joten mitä siitä ressiä repimään!

haluisin sanoa, että mikäään ei ole niin kamalaa katsottavaa kun lapset jotka ei koskaan saa mitään "hyväskää" ahmivat kaksin käsin kylässä herkkuja kuin eivät olisi ennen syötävää nähneetkään.



Siksipä on ihan hyvä antaa lapselle kohtuulella sitä "hyväskää" ihan kotosalla niin ei tartte lasten sitten kiiluvin silmin ahmia kylissä.

Minullakin on pari kaveria, joiden lapset ei saa ikinä mitään hyvää. Suurin herkku taitaa olla sokeriton puolukkapuuro.



Ne tilanteet, kun heidän lapsensa tulevat meille, on aina yhtä stressaavia; lapset ahmii synttärikakkua kuin pelkäisivät, että äiti hetkenä minä hyvänsä repii niiden käsistä lautasen pois, ja hamstraavat irotkarkkia taskuihin että voivat käydä nurkan takana salassa syömässä niitä. Mä olen niin pahoillani noiden lasten puolesta - ei ole oikein, että jo pieni lapsi tuntee syyllisyyttä syömisestä.

Meillä tilaa koko perhe mäkkärissä salaatin ranskisten tilalle ja pienin mutustaa onnessaan niitä omenalohkoja. En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyvää niissä suolaisissa rasvatikuissa on? Ei maku ainakaan...

Ärsyttää typerä vouhkaaminen :(

Ihan sama jos 1v. syö joskus pari ranskalaista tai pari haukkua hampurilaista...Kyllä pitää olla fanaatikko jos tuostakin pitää ongelma repiä!

Toiset sitten oikein ettimällä ettii näitä valittamisen aiheita. Joku 1-vuotias syö ranskanpottua kuin tuttia. Imeskelee sitä aikansa ja se on siinä. Ei ne niitä mitään rekkamiehen annosta vedä.



On aika turha vouhottaa jostain mäkkärikäynnistä, kun ei tiedä perheen elintavoista muuten mitään. Meillä käydään hampurilaispaikoissa muutaman kerran vuodessa, muuten syödään kotona. Nykyään 3-vuotias lapsi ei edes välitä noista hampurilaispaikkojen ruoista, vaikka on tosiaan pienestä asti välillä saanut maistaa jotain ranskanperunaakin.



Tämä tämmöinen keskustelu on just sitä perinteistä oman kilven kiillottamista, mikä lyö lättyyn siinä vaiheessa kun saa lapsen. Sitä astuu ihan uuteen ja erikoiseen maailmaan, jossa jokaista tekemistäsi seurataan suurennuslasilla ja yritetään löytää aina jotain motkottamista mistä tahansa asiasta.

mitä vanhemmaksi tulen (ja nyt olen jo kunnioitettavat 29-vuotta) sitä vähemmän välitän yksityiskohdista omassa elämässäni, perheeni arjessa tai maailmassa ylipäätään. Keskityn siihen, että kokonaisuus on kunnossa, ne tärkeimmän ydinasiat.



Ja kun kokonaisuus on hallinnassa, niin silloin voi täysin huoletta, elämään luottaen, hyvällä omalla tunnolla tehdä esimerkiksi seuraavia asioita: syöttää taaperolle ranskalaisia, jättää viikkosiivouksen yhteydessä pölyt pyyhkimättä, vastaamatta äidin/anopin puheluun jos ei huvita, jne.



Jostain syystä tämä ohjenuora tekee musta ja perheestäni onnellisemman kuin ravintoterapeutin, marttojen tai av-palstan suositukset.



suosittelen muillekin! :)

että ihmiset käy jossain mäkkärissä päälle kolmikymppisinäkin. Olette hei jo töissä luultavasti kaikki, teillä on kai jo sen verran hyvät tulot että pystytte syömään parempaa ruokaa, ja sen verran tietoa, että käsitätte mitä paskaa oikeasti suuhunne tungette? Joku 2€ hampurilainen - ällöttää ajatellakin mistä se on tehty.

Mun vanhemmat raahasi mua pienenä myös mäkkäriin (teinivanhemmat), kunnes ilmoitin joskus 5-vuotiaana, etten halua syödä hampurilaisia enää koskaan. Silti minua raahattiin sinne aina. Ärsyttää vieläkin.

pari-kolmekymppiset PEHREELLISET jotka on mäkkärissä tai muussa hampparipaikassa töissä! Eikö sen ikäiselllä ole muuta tekemistä kuin pyöritellä jotain kökköpurilaisia? Eikö kapasiteetti kopassa riitä muuhun kuin purilaisten paistamiseen? Kyllä sen ikäisellä ihmisellä pitäisi olla jokin fiksumpi työpaikka. Opiskelijat tekee hanttihommia mäkkärillä, ei normaalit, perheelliset ihmiset.

Tänään taas töissä kattelin kun vuoden ikäiset mutusteli ranskalaisia. Jos kiinnostaa niin meillä ainaskin myydään (listan ulkopuolelta) kurkkua, tomaattia ym.. Kysykäää!!! Vitriinissä on myynnissä vauvan purkkiruokaa. Saa olla omatkin eväät. Lapset jokka hätinä osaa kävellä (jotkuu ei sitäkäänn..)tarttis ihan terveellistä kotiruokaa...

...ranskanperunoita jyrsivä vauva syö samalla ruokavaliolla kotona, aina? Ihme jeesustelua, kun lapsi voi syödä kotona terveellistä kotiruokaa, mutta käy ehkä juuri silloin elämänsä ensimmäistä kertaa hampurilaisravintolassa imeskelemässä 2, ehkä jopa 3 ranskanperunaa. Ja sinä ylimielisenä kassahenkilönä puhkut kiukkua tiskin takana omien ennakkoluulojesi ja oletuksiesi kanssa!

Tsiisus, sehän on sössöhän maannut niissä purkeissa varmaan pari vuotta. Mielummin annan lapselle pari ranskista kuin jonkun kuvottavan, pahan makuisen, täysin ravintoarvoiltaan arvottoman purkkisössön.



Ja itselläni on kaksi lasta, molemmat erittäin kaikkiruokaisia, terveitä ja hoikkia - mitään ruoka-ainetta en ole rajoittanut (paitsi noita kuvottavia vauvojen purkkiruokia on annettu ihan äärimmäisissä hätätapauksissa).

Noin puolen vuoden päästä oli samanlainen episodi, ja kaksivuotias sai jo oman hampurilaisenkin.



Ottaen huomioon millainen määrä kaikenlaista muuta siinä kuukausien ja vuosien aikana tuli lapselle syötettyä, ne muutamat ranskalaiset ovat kyllä täysin yhdentekeviä lapsen ravitsemuksen kannalta.

meidän lapset on saaneet ekat ranskikset ja cokis hörpyt jo 5kk ikäisestä. Hampaat on täysin terveet ei ylipainoa ei mitään. Huolehtikaa oikeesti OIKEISTA asioista.