Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kun on kaunaa anopille
21.04.2012 |
anoppini on ilkeä, hän on sanonut vuosien varrella yhtä sun toista "henkilökohtaisuutta" mulle. mutta kerran hän hyökkäsi äitiäni vastaan juuri samanlaisella henkilökohtaisuudella. tämän jälkeen äitini kuoli yllättäen mikä oli mulle kova paikka. nyt on suhde anoppiin muuttunut helvetiksi, kihisen kaunaa aina kun pitäisi mennä sinne. olen aivan raivona mutta anoppi ei sen tyyppinen jonka kanssa asiat tulisivat setvimisellä paremmaksi.
riitelen mieheni kanssa paljon anopista enkä voi antaa anteeksi. olen vihainen ja ahdistunut.
onko muita joilla anopille jotain hampaankolossa?miten selviätte tilanteesta?
Kommentit (5)
Ja älä enää riitele anopista miehesi kanssa koska se ei auta vaan pahentaa tilannetta.
Ole anopin kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.
Sitten joskus kun on pakko olla anopin kanssa tekemisissä niin puhu mahdollisimman vähän, ole neutraali asiallisen ystävällinen.
Kaikki arvostelut, henkilökohtaisuudet ja piilovittuilut vaan toisesta korvasti sisään ja toisesta ulos...älä kerta kaikkiaan välitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia kestin anoppiani. Valehteluita oli paljon.
Asioiden mitätöintiä. Kaikkea on ollut. Pelkkää pettymystä niin minulle, kuin muulle perheelle.
Muutama vuosi sitten tuli tilanne ja tapaus, joka laukaisi kaiken.
Anoppi piti itseään aivan viattomana, yllätys!
Sen kerran jälkeen en ole anopin luona käynyt, enkä puhunut. Ei ole mitään syytä enää.
Kolmisen vuotta nyt ollut näin.
Olen se vakiovalittaja jonka anoppi on sanonut päin naamaa etä ei aio olla pojan lasten mummo, vaan aikoo olla mummo (ja auttaa/hoitaa) VAIN tyttären lapsia. Ja mulla ei ole äitiä, eli anoppi oli lastemme ainoa mummo. Näkee lapsia maksimi kerta vuoteen tunnin, kaikkina muina 364 päivänä vuodessa hoitaa tyttären lapsia.
Olen erittäin kaunainen. Alkuun siitä, että oli törkeää lapsiamme kohtaan ilmoittaa että ei ole miniän lasten mummo (isä on kyllä siis anopin poika) mutta myöhemmin tuli kauna miheni puolesta. Anoppi sanoi miehelle päin naamaa että tytär on paljon rakkaampi kuin poika, siksi pojan perhe ei kiinnosta.
Anteeksi on vaikea antaa mutta voi armahtaa. Eli tavallaan hyväksyä anopin ilkeys/tyhmyys ja ajtella että sen parempaan hänestä ei vaan ole. AP, voiitko jotenkin aatella että anoppi vaan on vähän säälittävä kun on tunne-elämältään viallinen, eli pystyisitkö tuntemaan ymmärrystä ja empatiaa?
nauraa apen kanssa sille kun minulla on aspergerin oireyhtymä ): onhan se nyt niin hassua kun en voi käyttää lainavaatteita, tarvitsen elokuvien ajaksi korvatulpat, en meinaa saada puheesta mitään selvää pienenkään taustamelun takaa, ruokaostokset saavat minut hermostumaan ja vetäytymään.. eihän sillä mitään väliä että olen miltei kaikilta aisteiltani vaikeasti yliherkkä.
Yksi heidän lapsistaan on lievästi vammainen, ja sehän ei sitten ole ollenkaan hauskaa!! Aion kyllä jonain päivänä ottaa tämän vertauksen esille ja sanoa suorat sanat..
Alue: Aihe vapaa
anoppi, jota olen 40-v kestänyt.
Loukannut jatkuvasti ja enää en käy kuin kerran vuodessa pikaisesti ja aikuset lapseni ihmettelevä, mutta en halua heille mummoa haukkua, kun tulevat hyvin juttuun.
Olen ajatellut, että tämä on varmaan edellisen elämän rangaistus minulle jostakin.