Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tulossa - miten tukea miestä, jolla on narsistisia taipumuksia?
20.04.2012 |
Tänään HS-raadin perhesurmia koskevassa jutussa Claes Andersson kertoi, että narsistiset persoonallisuushäiriöt ja "siihen liittyen addiktio-ongelmat" ovat lisääntyneet potilailla, jotka tulevat psykiatrin vastaanotolle. Pidän itsekin todennäköisenä, että nämä kaksi ilmiötä liittyvät jotenkin toisiinsa.
Olen itse onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolla on selvästi narsistisia taipumuksia ja addiktiotaipumusta. Narsistisen häiriön diagnoosiin asti en usko hänen tilansa yltävän, mutta taipumukset ovat sen verran selviä että heti suhteen alussa hälytyskelloni soivat useaan otteeseen. Lisäksi varsinkin suhteen alussa miehen oli äärimmäisen vaikea sietää pieniäkään pettymyksiä tai myöntää epäonnistumisia.
Suhteen alku olikin hyvin kivikkoinen, ja harkitsin monta kertaa pitäisikö se panna poikki alkuunsa. Päätin kuitenkin katsoa, josko mies oppisi paremmille tavoille tiukassa opastuksessa. Panin kovan kovaa vastaan, enkä antanut periksi. Seurasi vuorokausien mittaisia intensiivisiä riitoja/keskusteluja, kaikkeen vaadittiin vedepitävät perustelut, mutta pystyin ne yleensä miehelle antamaan. Ja kun pystyin siihen, mies lopulta alkoi ymmärtää asioita uudella tavalla.
Hankalan alun jälkeen suhde on ollut pääosin onnellinen ja mies on onnistunut hämmästyttävänkin paljon muuttamaan käytöstään rakastavammaksi ja huomioon ottavammaksi. Ainoa, missä hänellä on vieläkin pahoja vaikeuksia, on kannustaminen ja henkinen tuki heikkoina hetkinäni. Lannistamisen hän kyllä osaa (näkee tosin myös kovasti vaivaa rajoittaakseen sitä mahdollisimman paljon). Uskon kuitenkin, että vielä hän tuonkin asian oppii, kun jaksan neuvoa ja opastaa miestä. Monella muulla tavalla hän on erittäin hyvä mies, oikea kultakimpale.
Nyt olen raskaana, ja tuleva vauva-arki mietityttää jonkin verran. Mies halusi meillä lapsia minua enemmän, ja vaikka itse olisin vielä voinut odottaa perheen perustamisen kanssa, suostuin lopulta miehen kärsimättömyyden edessä siihen, että ehkäisy jätetään pois. Ikääkin on jo 34, joten siksikään ei ollut enäää järkevää odotella.
Mietin, miten oikein voisin parhaiten tukea miestäni, että hän selviytyisi vanhemmuudesta ja lapsiperheen arjesta ilman liian suureksi paisuvaa riittämättömyyden tunnetta. Tai siis se riittämättömyyden tunne varmaankin kaikille tulee, joten miten miestä voisi opettaa sietämään sitä? Terapiaan hän ei haluaisi mennä (varmaan koska pitää sitä merkkinä heikkoudesta), mikä on minusta lievästi huolestuttavaa.
Raskaus on nyt 9. viikolla ja mies ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä siitä, että hän olisi selvillä tai edes selvittämässä itselleen, mitä kaikkea lapsen syntyminen perheelle merkitsee. Itse koin heti raskauden ilmettyä tarpeelliseksi alkaa opetella esim. uudenlaista vuorokausirytmiä (olen ollut todella pahasti aamutorkku, mutta vauvan tultua se tuskin voi jatkua), kodin siistinä pitämiseen liittyviä rutiineja (olemme kumpikin varsinaisia boheemeja sottapyttyjä), ja ruuanlaittoa (kumpikaan ei ole siinäkään oikein kunnostautunut). Pelkään, että jos mies ei etukäteen valmistaudu mitenkään, kaikki vaadittavat muutokset käyvät liian raskaiksi kun ne tulevat eteen yhtä aikaa yövalvomisen jne. kanssa.
Meillä on takana raskas, vuoden kestänyt kodin remontti ja muutto, ja miehellä raskas työ (niin minullakin, mutta miehellä ehkä vielä raskaampi). Siksi haluan antaa hänelle mahdollisuuden edes vähällä vapaa-ajalla hieman hengähtää, enkä ole vielä ottanut näitä mietteitäni puheeksi (sekin on hänelle todella raskasta, kun keskustelemme jostakin hänen "puutteestaan"). Olin kuvitellut, sen perusteella kuinka paljon mies on ilmaissut lapsia haluavansa, että mies olisi luonnostaan innostunut vauvasta ja suhtautuisi siihen kuin hauskana vapaa-ajan harrastuksena - siis oma-aloitteisesti selvittelisi asioita ja suunnittelisi tulevaa isyyttä. Toistaiseksi näin ei olekaan käynyt.
Tulipa sekava ja pitkä viesti. Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista. Jos taas mielesi tekee vain sanoa että jätä miehesi tjsp., voit yhtä hyvin jättää kommentoimatta.
Kommentit (112)
ne miehen hyvät puolet on?
- ymmärtää minua paremmin kuin kukaan aiemmin, mm. näkee itsepetokseni läpi ja kykenee tuomaan sen esille rakentavasti ja loukkaamatta (jolloin minulla on mahdollisuus kasvaa ihmisenä),
- on tukenut ja tukee minua taloudellisesti (minäkin olen tukenut häntä, mutta saldo on kyllä vahvasti miehen hyväksi), eikä odota vastapalvelukseksi sitä että luopuisin uran rakentamisesta (olen pienyrittäjä ja menee vielä vuosia että alan saada palkkaa yrityksestäni),
- tietyistä asioista tajuaa, että ei itse ymmärrä niitä yhtä hyvin kuin minä, ja luottaa silloin minun mielipiteeseeni,
- tekee mielenkiintoista työtä ja keskustelee siitä minun kanssani, jolloin saan "kokea" kaksi aivan erilaista ammatillista maailmaa - omani ja hänen,
- muutenkin hänen kanssaan on ihanaa keskustella maailman ilmiöistä, psykologiasta, filosofiastaa jne. (tämä on minulle erittäin tärkeää puolisossa),
- mielenkiintoinen yhteinen harrastus,
- suhtautuu vastuullisesti omaan persoonallisuuteensa, oli itsekin jo ennen suhdettamme pohtinut voisiko hänellä olla narsistinen häiriö, ja jossain määrin kuuntelee minua tähän liittyvissä asioissa (toki hänen persoonallisuutensa myös hankaloittaa tätä kuuntelemista, mutta perusasenne on kuitenkin tämä),
- kykenee useimmiten toimimaan järkevästi, kunhan ymmärtää miksi jokin toimintatapa on järkevä,
- ei ole koskaan kännissä, ei harrasta sivusuhteita, kaikki läheiset ystävänsä ovat ihania ja lämpimiä (terveitä) ihmisiä, ei harrasta mitään tuhoisaa, nauttii rauhallisista koti-illoista, pitää lapsista, on jossain määrin hoivaava,
- ymmärtää laittaa kampoihin vanhemmilleen silloin, kun näiltä lähtee mopo käsistä ja ovat kohtuuttomia esim. minua tai häntä itseään kohtaan
Listaa voisi jatkaakin, mutta haluan ehtiä tekemään muutakin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA tuli vahvasti aloituksesta mieleen, että katsopa nyt peiliinkin. Ja sähän olet vasta viikolla yhdeksän! Nyt jo vaadit siltä mieheltäsi jotakin ihan ihmeellisiä, siis nyt jo! Siihen vanhemmuutenhan yleensä kasvetaan ja opitaan ajan myötä, joten sinuna en olisi noin kamalan kova miestäsi kohtaan. Minusta sä suhtaudut mieheesi kuin johonkin käskytettävään pikku koiraan, etkä tasapuolisesti niin hyviä kuin myös niitä huonojakin puolia omaavaan kumppaniin ollenkaan. Että niin se vakka kantensa... enkä tosiaankaan menisi sanomaan että se miehesi tuossa välttämättä se vaikeampi ihminen olisi!
Minusta tämä koko ketju on jotenkin todella ärsyttävä kaikessa järjettömän kovassa ehdottomuudessaan ja on vaan tämä mun yksi ainoa totuus- tyylissään. Meissä kaikissahan on omat puutteemme ja vikamme, kasvamme toivottavasti tavallaan koko elämämme ajan, paitsi ai niin, mitään vikojahan EI OLE joissakin av:n "psykolooogimammoissa". Ei vaan ole. Piste. Heillähän onkin sitten valtava määrä hirrrveitä törkeästi itsediagnosoituja narsisteja vastassaan, eli exät, nyxät, ne kenen kanssa ei oikein tulla juttuun, ne ketkä ei tottele mammaa, ne kenen kanssa tulee sanomista asioista, ne kenen kanssa vaan yksinkertaisesti ollaan tosi erilaisia tai ihan ketkä vaan. Joo pistä lusikat jakoon ja hysterisoidu nyt vähän lisää, siis hyi kauhea mikä mies.
mulla on todella samanlainen tilanne kuin sulla, sillä erotuksella että meillä on jo kaksi lasta. minun mieheni on luultavasti hyvin samanlainen kuin sinun. valitettavasti täällä av:lla ei oikein saa muunlaisia vastauksia kuin että jätä se pian yms. meillä kävi niin että ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen mies on todellakin muuttunut parempaan suuntaan, ja paljon! jos haluat vaihtaa ajatuksia niin meilaa eevvk11@gmail.com.
Huokaus. Näitä riittää. Yritetään rakastaa mies ehjäksi ja sit vielä päkerretään kakara kuvioon mukaan. Toivottavasti juttu päättyy eroon eikä ruumishuoneelle.
Vetää kunnialla loppuun. Mutta unohdat sen, että hän on yksilö missä sinäkin ja hänellä on omat tavoitteensa. Ne eivät välttämättä ole kanssasi samanlaiset. Siis tavallaan ihmisellä on oikeus määritellä itse myös se, missä määrin hänen persoonallisuutensa piirteineen on ongelma ja millä lailla hänen itsensä tulee siihen suhtautua.
Sinun tehtäväksi jää rajata ja määritellä, millaiseen kohteluun itse suostut.
Onnellinen yhteiselo tarkoittaa usein joustoa ja kykyä kompromisseihin, muttei niihin voi pakottaa.
Lapsen tultua ette voi riidellä intensiivisesti päiväkausia lapsen siitä kärsimättä.
En olisi mieheni kanssa suhteessa, jos hänen tavoitteenaan ei olisi kasvaa mahdollisimman terveeksi ja "normaaliksi" ihmiseksi. Ymmärrän, ettei ketään voi sellaiseen pakottaa.
Intensiivistä riitelyä oli suhteemme alussa, kymmenisen vuotta sitten. Silloin se oli päivittäistä tai viikottaista. Ensimmäisen vuoden jälkeen riitely harveni ja tapauksia oli ehkä 4 kertaa vuodessa. Viimeisin tällainen riita on ollut noin 7 vuotta sitten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkee itsepetokseni läpi
Sinä tarvitset siis jonkun näkemään itsepetoksesi läpi. Olisi ollut kallisarvoista nähdä sen läpi ennen kuin hankkiuduit raskaaksi. Miehelläsi on oma lehmä ojassa, joten yllättäen hän ei ole paljastanut sinulle kaikkein suurinta itsepetostasi, vaikka olisi senkin läpi nähnyt.
Toivottavasti juttu tosiaan on proosaa.
MUTTA tuli vahvasti aloituksesta mieleen, että katsopa nyt peiliinkin. Ja sähän olet vasta viikolla yhdeksän! Nyt jo vaadit siltä mieheltäsi jotakin ihan ihmeellisiä, siis nyt jo! Siihen vanhemmuutenhan yleensä kasvetaan ja opitaan ajan myötä, joten sinuna en olisi noin kamalan kova miestäsi kohtaan. Minusta sä suhtaudut mieheesi kuin johonkin käskytettävään pikku koiraan, etkä tasapuolisesti niin hyviä kuin myös niitä huonojakin puolia omaavaan kumppaniin ollenkaan. Että niin se vakka kantensa... enkä tosiaankaan menisi sanomaan että se miehesi tuossa välttämättä se vaikeampi ihminen olisi!
Taisin itsekin alitajuisesti aavistaa että odotukseni saattavat olla turhan pitkällemeneviä, ja kai osittain siksikin tulin tänne kirjoittelemaan ennen kuin edes otan koko asiaa puheeksi miehen kanssa. En siis ole vielä mitään hänelle huomautellut, enkä nyt sitten vielä huomautakaan. Annan siis miehelle rauhassa aikaa kasvaa isyyteen ja innostua omaan tahtiinsa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelasta lapsesi narsistilta!
Minun äitini on narsisti ja alkoholismi tuli kuvioihin mukaan kun olin noin 13v. Lapsuuttani kuvasi sekä ruumiillinen että fyysinen väkivalta vaikka olen aina ollut erittäin hiljainen ja arka ja myötäilevä lapsi. Luonnollisesti - äiti on aina haukkunut minua huoraksi, saatanan vätykseksi, huonoksi, ynnykäksi, huonommaksi kuin kukaan muu tuttu tai kaveri. Olen aina tehnyt kaiken väärin; jos ostin punaisen puseron hän totesi vittumaisella äänellä "hö, miks et ostanut sinistä, se olis nätimpi" eli mitä vain tein aina se olisi pitänyt tehdä toisin päin.
Osti mulle lapsena (ilmeisesti tahallaan) poikien vaatteita vaikka olisin tykännyt pinkistä ja olla "prinsessa". Pakotti minut harrastamaan harrastusta, jossa en ole yhtään lahjakas yli 10 vuotta uhkailemalla. Itkien menin joka kerta harrastukseen. Jopa lapseni ovat kuulemma väärää sukupuolta ja nuorin olisi kuulemma pitänyt nimetä hänen kuolleen koiransa mukaan (en nimennyt). On yrittänyt jopa lapsiani manipuloida.
Itsetuntoni on kaiken tämän seurauksena äärimmäisen huono. Olen todella hyvässä asemassa työelämässä, ikää yli 30v ja päällisin puolin menestynyt ihminen. Mutta todella hauras ja minulla on jonkin sortin paniikkihäiriön taipumusta ja pakonomainen tarve miellyttää toisia. Lisäksi en ole koskaan tyytyväinen siihen mitä teen vaan aina pitäisi parantaa.
Olen siis narsistin uhri. Pelasta lapsesi tältä.
Nykyään en ole äitini kanssa missään tekemisissä. Eikä ole lapsenikaan. Isäni ja äitini ovat edelleen naimisissa, mutta äiti uhkailee vähän väliä itsemurhalla isääni, jos haluaa kiristää jotenkin. Isäni on liian kiltti lähteäkseen suhteesta pois. Isäni kanssa olen tekemisissä ja hän on oikein kultainen, toivon vain että lähtisi pois avioliitosta.
ps narsistimies ei hoida lapsia- että tiedpoksi vaan nuorille vaimoille
t. kokemuksen rintaääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ei ole uhrin syy todellakaan, että narsisti on narsisti!
mutta narsisti ei voi toimia narsistisesti ellei sillä ole uhria. Tämä on ihan tutkittu juttu.
Ja valitettavan usein naiset, sellaiset kuin ap:n kaltaiset, "tukiessaan" narsistia, samalla heittäytyvät uhriksi.
nro 16
- mutta esim työpaikalla kiusaavalle narsistiesimiehelle on vaikea panna vastaan ellei halua menettää työpaikkaansa
- ja esim. narsistimaanviljelijän vamo jää lähes taivasalle jos eroaa ilman ammattia ja tuloja
- ja narsistista ( avio-/ avo-)eroavalla on usein hengenvaara ja ainakin kiusaamisen jatkuminen varmaa, kun narsisti jatkaa kiusaamista tavalla tai toisella eron jälkeen
- NARSISTIA ERI JÄTETÄ ilman seuraamuksia!!!
Alue: Aihe vapaa
mustavalkoista. Ei edes silloin kun mainitaan taikasana "narsistinen".
Totta on, että tuossa on riskitekijöitä, jotka ap näyttää hyvin tiedostavan. Ja todellakin kannattaa miettiä etukäteen niitä keinoja joilla selvitä vauva- ja lapsiperhearjesta. Ihan käytännön tasolla kannattaa miettiä yhdessä sen miehen kanssa miten toimitaan missäkin tilanteessa, kannattaa jutella paljon siitä miten vauva tulee vaikuttamaan perusarkeen niin ettei kaikki jysähdä yllätyksenä. Kun joka tapauksessa jonkinasteinen yllätys se kuitenkin tulee olemaan.