Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tulossa - miten tukea miestä, jolla on narsistisia taipumuksia?
20.04.2012 |
Tänään HS-raadin perhesurmia koskevassa jutussa Claes Andersson kertoi, että narsistiset persoonallisuushäiriöt ja "siihen liittyen addiktio-ongelmat" ovat lisääntyneet potilailla, jotka tulevat psykiatrin vastaanotolle. Pidän itsekin todennäköisenä, että nämä kaksi ilmiötä liittyvät jotenkin toisiinsa.
Olen itse onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolla on selvästi narsistisia taipumuksia ja addiktiotaipumusta. Narsistisen häiriön diagnoosiin asti en usko hänen tilansa yltävän, mutta taipumukset ovat sen verran selviä että heti suhteen alussa hälytyskelloni soivat useaan otteeseen. Lisäksi varsinkin suhteen alussa miehen oli äärimmäisen vaikea sietää pieniäkään pettymyksiä tai myöntää epäonnistumisia.
Suhteen alku olikin hyvin kivikkoinen, ja harkitsin monta kertaa pitäisikö se panna poikki alkuunsa. Päätin kuitenkin katsoa, josko mies oppisi paremmille tavoille tiukassa opastuksessa. Panin kovan kovaa vastaan, enkä antanut periksi. Seurasi vuorokausien mittaisia intensiivisiä riitoja/keskusteluja, kaikkeen vaadittiin vedepitävät perustelut, mutta pystyin ne yleensä miehelle antamaan. Ja kun pystyin siihen, mies lopulta alkoi ymmärtää asioita uudella tavalla.
Hankalan alun jälkeen suhde on ollut pääosin onnellinen ja mies on onnistunut hämmästyttävänkin paljon muuttamaan käytöstään rakastavammaksi ja huomioon ottavammaksi. Ainoa, missä hänellä on vieläkin pahoja vaikeuksia, on kannustaminen ja henkinen tuki heikkoina hetkinäni. Lannistamisen hän kyllä osaa (näkee tosin myös kovasti vaivaa rajoittaakseen sitä mahdollisimman paljon). Uskon kuitenkin, että vielä hän tuonkin asian oppii, kun jaksan neuvoa ja opastaa miestä. Monella muulla tavalla hän on erittäin hyvä mies, oikea kultakimpale.
Nyt olen raskaana, ja tuleva vauva-arki mietityttää jonkin verran. Mies halusi meillä lapsia minua enemmän, ja vaikka itse olisin vielä voinut odottaa perheen perustamisen kanssa, suostuin lopulta miehen kärsimättömyyden edessä siihen, että ehkäisy jätetään pois. Ikääkin on jo 34, joten siksikään ei ollut enäää järkevää odotella.
Mietin, miten oikein voisin parhaiten tukea miestäni, että hän selviytyisi vanhemmuudesta ja lapsiperheen arjesta ilman liian suureksi paisuvaa riittämättömyyden tunnetta. Tai siis se riittämättömyyden tunne varmaankin kaikille tulee, joten miten miestä voisi opettaa sietämään sitä? Terapiaan hän ei haluaisi mennä (varmaan koska pitää sitä merkkinä heikkoudesta), mikä on minusta lievästi huolestuttavaa.
Raskaus on nyt 9. viikolla ja mies ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä siitä, että hän olisi selvillä tai edes selvittämässä itselleen, mitä kaikkea lapsen syntyminen perheelle merkitsee. Itse koin heti raskauden ilmettyä tarpeelliseksi alkaa opetella esim. uudenlaista vuorokausirytmiä (olen ollut todella pahasti aamutorkku, mutta vauvan tultua se tuskin voi jatkua), kodin siistinä pitämiseen liittyviä rutiineja (olemme kumpikin varsinaisia boheemeja sottapyttyjä), ja ruuanlaittoa (kumpikaan ei ole siinäkään oikein kunnostautunut). Pelkään, että jos mies ei etukäteen valmistaudu mitenkään, kaikki vaadittavat muutokset käyvät liian raskaiksi kun ne tulevat eteen yhtä aikaa yövalvomisen jne. kanssa.
Meillä on takana raskas, vuoden kestänyt kodin remontti ja muutto, ja miehellä raskas työ (niin minullakin, mutta miehellä ehkä vielä raskaampi). Siksi haluan antaa hänelle mahdollisuuden edes vähällä vapaa-ajalla hieman hengähtää, enkä ole vielä ottanut näitä mietteitäni puheeksi (sekin on hänelle todella raskasta, kun keskustelemme jostakin hänen "puutteestaan"). Olin kuvitellut, sen perusteella kuinka paljon mies on ilmaissut lapsia haluavansa, että mies olisi luonnostaan innostunut vauvasta ja suhtautuisi siihen kuin hauskana vapaa-ajan harrastuksena - siis oma-aloitteisesti selvittelisi asioita ja suunnittelisi tulevaa isyyttä. Toistaiseksi näin ei olekaan käynyt.
Tulipa sekava ja pitkä viesti. Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista. Jos taas mielesi tekee vain sanoa että jätä miehesi tjsp., voit yhtä hyvin jättää kommentoimatta.
Kommentit (112)
Sitä ap:kin on koko ajan sanonut.
Joten narskuvouhkaajat voisivat jo lopettaa.
Joskus voisi lukeakin niitä viestejä ennenkuin ryntää näpyttelemään vastauksia, voisi olla vähän hajulla mistä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorovaikutussuhteessa ongelmat korostuvat jos toinen osapuoli toimii kynnysmattona.
ei ole narsistinen, minusta ap on ylianalysoiva ja lähinnä olen huolissani siitä, että tulevan lapsen jokaista liikettä analysoidaan ja haetaan hänelle erilaisia diagnooseja eri ammattilaisilta.
On totta että olen äärimmäisen taipuvainen pohdiskeluun ja analysointiin. Onneksi meillä on lähipiirissä psykoterapeutti, joka harrastaa muiden ihmisten analysointia vapaa-aikanaan. Hänen avullaan olen huomannut kuinka ikävää sellaisen kohteeksi joutuminen on. En ajatellut lapsiani altistaa samalle. ;)
Onneksi olen myös alalla, jossa analyysivaihde on osattava kääntää pois päältä tai hommista ei tule mitään. Siksi osaan halutessani myös olla spontaani ja olla miettimättä syy-seuraussuhteita.
ap
ja jäin ihmettelemään miksi yleensä jatkoit seurustelua miehen kanssa joka oli alkuun aivan kusipää omia sanoja lainatakseni.
Tutkittu tosiasia on ettei narsku parannu koska ei ymmärrä itsessään olevan mitään vikaa.
olisit huomannut että
a)ap:n mies ei ole narsku
b)ap:n mies ymmärtää itsessään olevan vikaa.
Tutkittu tosiasia on ettei narsku parannu koska ei ymmärrä itsessään olevan mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedät kyllä mitä on odotettavissa, kun otsikkosi on tuollainen
miehen tulee tukea raskaana olevaa vaimoa- eikä toisinpäin
Totta kai puolisot tukevat toinen toisiaan myös raskausaikana. Onko paljonkin olemassa naisia, jotka heittäytyvät täydellisesti miehen huollettaviksi raskausaikanaan?
Tietenkin odotan mieheni tukevan minua, mutta tämän aloituksen tein, koska halusin pohtia miten itse voisin parhaiten tukea häntä tässä muutoksessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo kyllästynyt koko juttuun. Kyllä AP on kypsä ja ihana kun jaksaa noin analysoida elämäänsä ja olla tukena miehelleen, sellaista kai tähän kuuluisi kirjoittaa.
- ei ole uhrin syy todellakaan, että narsisti on narsisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoinhan heti ensimmäisessä viestissä, että suhteeni on onnellinen, mies kultainen ja asiat tällä hetkellä hyvin eikä mies ole narsisti.
Tätä ei uskota vaan vaaditaan kertomaan asioista yksityiskohtaisesti, ja sitten kun kerron, alkaa niskojen nakkelu. Onko todella näin monelle vieras ajatus, että joku voi varautua mahdollisiin ongelmatilanteisiin jo _ennen_ kuin ongelmat paisuvat niin pahoiksi, että niille ei voi enää tehdä mitään?
Tuon aiemman yhteenvedon jälkeen on tullut vielä joitakin hyviä huomioita, jotka auttoivat minua eteenpäin näissä pohdinnoissa. Kiitos niistä. Selvästi osa kirjoittajista on myös kyennyt lukemaan viestit ajatuksella ja ymmärtänyt lukemansa - kiitos siitäkin!
Kommentoin tästä lähtien harvemmin. Palaan varmaan kuitenkin vielä joskus lukemaan ketjun, josko joku keksisi vielä muita huomioitavia asioita tai antaisi konkreettisia neuvoja.
ap
Ensinnäkin minun pitää varoittaa sinulle, että moni narsismi puhkeaa kukkaan nimenomaan lapsen syntymän myötä. Siihen vaikuttaa se, että lapsi vie vaimon huomion ja mies menettää narsistisen lähteensä (vaimon jakamattoman huomion). Ja hän ei kestä tätä menetystä.
Suositettelen muuten lukemaan kirjan Paula Salomaa Narsismin tiedostaminen, toipumisopas. Se selventää todella hyvin myös sitä, miksi sinä olet valinnut sellaisen puolison kuin mies on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin minun pitää varoittaa sinulle, että moni narsismi puhkeaa kukkaan nimenomaan lapsen syntymän myötä. Siihen vaikuttaa se, että lapsi vie vaimon huomion ja mies menettää narsistisen lähteensä (vaimon jakamattoman huomion). Ja hän ei kestä tätä menetystä.
Suositettelen muuten lukemaan kirjan Paula Salomaa Narsismin tiedostaminen, toipumisopas. Se selventää todella hyvin myös sitä, miksi sinä olet valinnut sellaisen puolison kuin mies on.
Kiitos vastauksesta. Pystyisitkö lyhyesti tiivistämään tuota syytä, miksi ihmiset valitsevat narsistisen puolison? Alkoi kiinnostaa sopisiko se minuun.
Salomaan mukaan ihmiset jakautuvat janalle, jonka toisessa päässä ihminen on sairastunut liialliseen kovuuteen (narstisti) ja toisessa päässä liialliseen lempeyteen (uhri). Janan keskivaiheilla on ns. terve narsismi. Eli myös sinä olet liukunut pois terveestä narsismista.
Minä itse aina sanon, että nepparilla on aina oltava vastapuoli. Se neppari osuu vain toiseen, vastakohtaan. MInun exäni oli naristinen (ei diagnoositapaus kuitenkaan) ja tuo kirja avasi silmäni, koska se ei käsitellyt narsimia sellaisena julmuutena, mitä muut käsittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en osaa sanoa, mutta mun mielestä kuulostaa siltä, että et suhtaudu puolisoosi puolisona vaan lapsena.
Ihmiset suhtautuvat vanhemmuuteen hyvin eri lailla. Noi kodin siivoamiset ja muut ovat tietty hormonaalista pesänrakennusviettiä, mutta jos on aamuvirkku, niin ei se tahdosta muuksi muutu. Eikä lasten kanssa tarvitse mitenkään aikaisin herätä, jos ei tarvitse viedä päiväkotiin varhain. Yhden vauvan kanssa voi nyt heräillä vaikka puoliltapäivin, toki hintana on se, että myöhemmin nukkumaan.
Lapselle on rutiinit ja tietyt aikataulut ovat tärkeitä, mutta jos teillä syödään lounas kortteliravintolassa joka päivä klo 14 niin ei se sen huonompi vaihtoehto ole kuin äidin kokkaama lounas klo 11. Aikuinen voi ihan itse päättää nämä asiat. Suomessa on voimakas homogeenisyyden malli, mutta ei siihen tarvitse upota.
Tyypillisesti isät alkavat ajatella vanhemmuutta vasta kun lapsi on elävänä maailmassa. Se on luonnollista ihan sen vuoksi, että se vauva ei kasva isän kohdussa.
itsellesi ottanut. Missäs on sinun tukesi?
Tunnut toisaalta nauttivan tuosta "hoitajan" roolistasi, mutta silti kysyisin sulta, että mikä on sun motiivisi? Sulla on siis kohta kaksi lasta.
ruuanlaittoa opetella? Mitäs jos nyt itse ottaisit ihan rauhallisesti? Ei noita tarvi silmänräpäyksessä oppia, ja sitäpaitsi aamutorkku pärjää ihan hyvin vauvan kanssa. Vauvat aika hyvin oppii myös aamutorkuiksi :)
Mies ei vielä varmaan edes kunnolla tajua raskautta eikä siksi ole vielä ehtinyt sitä kauheasti miettiä ja pohtia. Eiköhän se tajua kun mahasi alkaa kasvaa. Ja mä olen yleensäkin sitä mieltä, että vauvan tuloon voi aika huonosti valmistautua, kun ei sitä etukäteen tiedä mitä eteen tulee. Vauva voi olla tosi helppo tai sitten tosi vaikea tai kaikkea siltä väliltä.
Ja tärkeintä lienee se korvien väli, ei ruuanlaitto tai unirytmi. Se miten mies siihen suhtautuu ettei ole enää sun ykkönen vaan vauva menee hänen edelleen. Jos mies sen kestää niin kestää se nuo muutkin.
eli miehesi kuulostaa monella tapaa samanlaiselta kuin yksi exäni.
En osaa opastaa sinua mitenkään; meillä meni poikki ja minä elän elämääni terveen kumppanin kanssa. Tiedän kuitenkin jotain tämän exän myöhemmästä elämästä; perheen hänkin on perustanut, eikä vaimon ja lasten osa ole ruusuinen. Lisäksi tämä mies ulottaa henkistä väkivaltaansa myös perheen ulkopuolelle; hänen on hyvin vaikea hyväksyä/kestää muiden onnea ja onnistumisia elämässään.
Toivottavasti sinulla ap on hyvä tukiverkko.
Pelkään pahinta vaikka kaikkea parasta sulle ja lapsellesi tietysti toivonkin. Kuten joku tuossa jo sanoikin, narsismi yleensä pahentuu kun lapsi on tullut maailmaan ja arki alkaa. Narsisti ymmärtää, ettei hän itse enää olekaan jakamattoman huomion keskipiste, vaan lapsi ikään kuin varastaa hänen vaimonsa häneltä itseltään. Narsisti aloittaa väsymättömän taistelun.
Oma isäni on narsisti, ihmishirviö. Lapsuus oli ahdistavaa, pelottavaa aikaa. Itsetuntoni on aivan säpäleinä, sen isäni on varmistanut jatkuvalla henkisellä (ja joskus myös fyysiselläkin) pahoinpitelyllä. Vielä aikuisuudessanikin "isä" yrittää kiusata minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pahinta on, että hän jatkuvasti yrittää vaikeuttaa äitini ja minun välejä, on tehnyt sitä jo lapsuudestani asti. Alkoholismi ja muut addiktiot ovat olleet hänen ystävinään kai jossakin määrin koko elämänsä ajan.
Tyypillisesti isät alkavat ajatella vanhemmuutta vasta kun lapsi on elävänä maailmassa. Se on luonnollista ihan sen vuoksi, että se vauva ei kasva isän kohdussa.
Ei meillä ainakaan. Hyvänen aika, sehän on molempien vanhempien elämän isoin asia, yhdessä haluttu ja suunniteltu asia. Kummallisena pitäisin sellaista miestä, joka jotenkin uinuu ilmiselvän elämänmuutoksen edessä ja herää siihen vasta kun se on konkreettisena käsissä.
t. 9
Alue: Aihe vapaa
Raskaus,synnytys eritoten ja vauvan hoito ovat tekijöitä jotka saavat sinut heikoksi.
Itsellä oli narsistisesti käyttäytyvä mies joka aina häipyi silloin kun piti lähteä synnyttymään. Hän sai kiksejä siitä että minulla oli 1 taI 2 lasta hoidettavana ja supistukset alkaneet. Silloin hän häipyi ja sain hoitaa itse lapset johonkin ja itseni sairaalaan. Samoin kun piti lähteä kotiin sairaalasta häntä ei näkynyt viikkoon ja kun herra saapui piti passata häntä ja hänen vieraitaan.
No lapset kasvoivat muutaman vuoden ja lähdin.