Kun lapsi ei halua mennä etävanhemmalle...

etävanhempaansa eikä suinkaan vanhemman oikeudesta lapseen. Vaikka niinhän se menee, että etävanhemman tahdosta on kyse eikä lapsen oikeudesta... Etä saa hylätä ja olla tapaamatta tai sitten vaatia tapaamisia vastoin lapsen tahtoa.

12 vuotiaan lapsen katsotaan olevan lain mukaan tarpeeksi vanha päättämään kummalla vanhemmalla haluaa olla.

selityksiä tarvita. 14-vuotias saa päättää itse meneekö vai ei. Parasta olisi jos itse sanoisi.



Me erosimme, kun lapsi oli 14. Mies muutti suoraan kotoa rakastajattarensa luo. Lapsi kävi muutaman kerran, mutta ilmapiiri oli ahdistava ja oli jatkuvia riitoja. Loppujen lopuksi asiaa selvittivät jo lastensuojeluviranomaiset. Lopputulos oli se, että lapsi, tuolloin sii 14, kieltäytyi menemästä isänsä luo ja asia siunattiin sosiaaliviranomaisten läsnä ollessa, tapaavat meillä kotona tai kaupungilla.

vaikuttaa tapaamisiin. Muistaakseni näillä liittojen sivuilla on suositeltu, että teinien kohdalla yritetään neuvotella ja ollaan valmiita joustamaan. Kaverit on siinä iässä vaan niin tärkeitä. Itsekin muistaa, ettei sitä vanhempia ikinä ikävä ollut vaan kavereita. Suosittelisin, että puhuisit etälle järkeä ja toisaalta etä voisi jutella teinin kanssa jotain kompromissia. Saa ottaa kaverin mukaan, on vain yhden yön jne.



Me on aikoja sitten jo annettu miehen nyt 16v. pojan itse säädellä käymisiään. Mies aina soittelee ja kysyy, koska haluaisi tulla. Aika säännöllisesti tulee ja esimerkiksi lomilla itse ilmoittaa, koska siirtyy takaisin äidilleen. Tyyliin tulee perjantaina ja samalla puhutaan alustavaa aikataulua. Kutsutaan aina jäämään, mutta ei painosteta. Usein kysyy lomallakin 3-4 päivän jälkeen, että "ei kai iskä loukkaannu, jos mä menisin takaisin äitille, kun se "Matti-kaveri"..." Juu, ei loukkaannuta. Kutsutaan vaan uudelleen nopeasti. Pääasia, että kokee täällä olevan toisen kodin ja irtaantumassahan tuo on jo kummastakin vanhemmasta. Tärkeää olisi, että se etä kuitenkin osoittaisi kiinnostusta ja soittelisi. Pyytäisi kylään, muttei leikkisi marttyyriä tai painostaisi.

eikä minusta tehty ikinä mitään sopimusta. Kuljin äidillä silloin ko mulle sattu sopiin... aika usein kuiten. Minulla on paljon nuorempi veli, jonka tapaamisten mukaan melkein kuljin, mutta en ihan.



Ap vois minun mielestä ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja kysellä, että voisko sitä sopimusta muuttaa joustavemmaksi. Mutta kannattaa silti käydä siellä etälläkin. Ehkä vähän vähempikin riittäis.

tämä keskustelu jatkuu täällä vieläkin.



En kuvittele olevani täydellinen ihminen enkä tosiaan ole täydellinen äiti. Hermostun ja kiukuttelen siinä kun muutkin ihmiset ja väsyn usein ihan normaalista elämästä. Lapseni olen kuitenkin pyrkinyt kasvattamaan rehelliseksi kunnon kansalaiseksi opettamalla hänelle rahankäyttöä, siivoamista, koulunkäynnin tärkeyttä ja toisten huomioon ottamista. Elämme ihan tavallista perhe-elämää töineen, koulunkäynteineen ja satunnaisine huvihetkineen.



Erosimme aikoinaan nuoren isän kanssa luonteidemme täydellisen erilaisuuden vuoksi. Isä on aina arvostanut työtään, jo silloin kun lapsi oli pieni. Työ tuli aina ykkösenä. Työssä käyn minäkin mutta kyllä se prioriteetti on minulla aina ollut siellä kotona. Syitä eroon oli tietysti paljon muitakin.



Lapsi on kulkenut isällään hyvin säännöllisen aikataulun mukaisesti kaikki nämä vuodet. Aina on puolin ja toisin joustettu jos toiselle on tullut sellaista menoa että joko välttämättä haluaa lapsen luokseen tai ei millään nyt voi ottaa.



Nuoren isä ei kuitenkaan mielestäni ole pysynyt hänen kasvussaan mukana, puhuttelee yhä itseään lapselle kolmannessa persoonassa, sanelee aikatauluja ja muitakin asioita, käyttäytyy siis täysin niin että toinen on lapsi ja minä olen aikuinen. Tilanteet ovat jo hetken olleet siellä nuoren mielestä hankalia, liian vaikeaksi tehtyjä ja teennäisiä. Nuori on huomattavat tunneälyinen ihminen muutenkin.



Vakaasti olen yhä sitä mieltä, että molemmat vanhemmat ovat lapsen ehdoton etu. Minulla itselläni oli ihanat vanhemmat ja erittäin mielelläni olen suonut sen myös lapselleni ja soisin edelleen. Isä ei nyt vain ymmärrä tilannetta lapsensa kannalta.



Ainoa oikea toimintatapa tässä on nuoren itsensä puhuminen isälleen. Asia ei tosiaankaan ole minun ellei siltä kantilta, että lapseni tarvitsee kuuntelijaa. Ja ennen kaikkea tiedon, että kotona voi aina olla ja sinne voi aina tulla, oli tilanne mikä tahansa.



Ehkä se isä siitä herää ajattelemaan kun huomaa, ettei lapsensa niin innokkaasti aina ole sinne tulossakaan...



ap

Minkä ikäinen teini on?



Itse olen myös teini-iässä saanut tavata etävanhempaani juuri silloin, kun molemmille on sopinut.

Minua ei siis enää pakotettu mihinkään, mutta edellytettiin toki, että tapasin myös etävanhempaani. Sovimme aina keskenämme milloin tapaamme ja voisimmeko tehdä jotain kivaa yhteistä.

Näin tapaamiset meni hyvin ja teini-ikäisen omat menot eivät olleet haitta kummallekaan.



Voisiko siis lapsi jo keskustellaa etän kanssa?

mutta itse ajattelen, että teinia on aika vaikea pakottaakaan enää menemään. Toki aikuiset tekevät päätökset, mutta ehkä auttaisi, jos teini puhuisi itse etävanhemman kanssa ja olisi vaikka vain yhden yön kahden sijaan. Tai kävisi vain päivävierailuilla.



Älä sä lähde missään tapauksessa valehtelemaan teinin puolesta. Äläkä edes hyävksy sitä, että teini valehtelee. Mä kuitenkin luulen, että pakottamalla teinin ja etävanhemmat välit menevät kokonaan.

Teini on 14 v. Valitettavasti etävanhempi ei ole neuvottelukykyinen. Ainakaan ollut tähän mennessä. On luonteeltaan sellainen ehdoton ja varsinkin lastaan kohtaan.



En lähde valehteluun mutta pahaa tekee kun nuoren pitää mennä sellaiseen paikkaan missä ei ole hyvä olla. Kannustan tietenkin silti menemään ja olen kehoittanut puhumaan suoraan miltä tunutuu. Siis etävanhemman kanssa.



Meillä on teinin kanssa erinomaiset välit, voimme puhua ihan kaikesta. Etävanhemasta koitan pysyä mahdollisimman kaukana, valitettavasti joustamattomuus ja ehdottomuus näkyy meidän väleissä.



Pakottaa ei voi mutta eihän niitä välejä katkaistakaan voi. Paras tie on varmaan toi suoraan etävanhemmalle puhuminen. Se on kuitenkin teinille kova paikka...

muutama vuosi sitten! en olisi minäkään halunnut etälle juuri samanlaisista syistä, pakko oli mennä ja ahdisti ihan vietävästi, kireä ilmapiiri mitä me lapset tunnuimme vain kiristävän entisestään. minusta olisi kohtuullista tehdä selvät sävelet jos kerta etä ei ole neuvottelijatyyppiä, hänelle on sitten sanottava suoraan kuinka asiat tehdään, esim: tytär tahtoo nyt olla myös enemmän kavereiden kanssa, ja me MOLEMMAT joustamme tässä. minä vien ja sinä omilla viikonloppuinasi tytärtä välillä vaikka kavereiden luo.

mutta ei myöskään halua loukata sitä etää, eli menee sinne, ellei ole jotain erityistä syytä. Mutta heillä on aina olleet ns hyvät välit myös, mitä teillä ei ehkä ole...

elän toivossa että etävanhempi ikään kuin heräisi huomaamaan, että nuori ei ole enää mikään pikkulapsi jota voi komentaa ja käskeä hiljaiseksi. Ja sitämyöten muuttaisi omaa käytöstään ilman että siitä tulisi mitään sotaa. Nuori vanhenee koko ajan että jossain vaiheessahan se tulee vastaan kuitenkin.



Saattaa olla että nuori joutuu tuohon sanelupolitiikkaan jos muu ei mene perille. Missään tapauksessa en haluaisi, että välit menevät kokonaan, se ei ole kenenkään etu.



Koitan kovasti olla kauheasti puuttumatta tähän ja esittämättä mitään kannanottoja puoleen tai toiseen. Mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin tämän lapsen onni ja hyvinvointi.



ap

ei ole ikinä ollutkaan hyvät ja kivat välit...



Kauanko on ex ollut etänä, kun vielä toivot, että oppii ja huomaa?



Meillä on niin toisin, sillä välit ovat aina olleet hyvät, kaikilla, joten en osaa auttaa. Ehkä teidän teinin tilanteessa se teini voisi jo sanoa, ettei kiinnosta senttiäkään? Kun ei etääkään ole kiinostanut? Vaan pakolla olet uhrannut lapsesi etän luokse, vaikka vaan ja ainoastaan ajattelet lapsesi onnea jne...

Etä on ollut etä lähes 10 vuotta. Välit olivat aluksi niin kuin pikkulapsen ja vanhemman. Nyt lapsi on kasvanut mutta etä ei.



Välillä siellä on kivaakin. Teini ei halua loukata vanhempaansa. Kokee kai lähinnä, ettei se pysty muunlaiseen käytökseen. Aikuisen kai täytyisi kuitenkin pystyä.



Ja olen todella sitä mieltä, että tässäkin asiassa laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Lapsen onni on ykkösasia kyllä ja siihen kuuluu mielestäni ehdottomasti molemmat vanhemmat jos se on mahdollista.



ap

tarvitse mennä etävanhemmalle. Yli 12 vuotiaalla on päätäntävalta missä asuu. Etävanhemman olisi syytä katsoa peiliin, ei ole kovin rakas teinille, jos teini ei tahdo nähdä.

isälleen, että ei halua tulla.

Etävanhemmalla on kuulemma kireä tunnelma, siellä koko ajan vaaditaan tekemään jotain mitä ei haluaisi, siellä hermostutaan pienistäkin asioista.



Aika moni teini ei halua tehdä niinkuin vaaditaan..Tosiaan tiedän samankaltaisen tilanteen. äiti jatkuvasti keksi huonoja puolia isän luona olemisesta (siellä joutui siivoamaan ym). Totuus ihan oikeasti oli se, että isän luona lapsella oli säännöt, äidin luona käytössä täysin vapaakasvatus. Tässäkin tapauksessa teini ei halunnut mennä isälle. Mutta arvatkaas mitä? Lapsi vähän kasvoi ja halusikin muuttaa isälle ja näin myös tapahtui. Se isä oikeasti oli se turvallinen vanhempi. Ette varmaan edes osaa kuvitella miten tämä tämä siirto osui ja upposi äitiin. Viha isää kohtaan kasvoi todella suureksi. Äiti myös jatkuvasti soittelee isälle ja valittaa kaikesta sekä puuttuu isän ja lapsen keskinäisiin riitelyihin.

Tämä on teinin ja isän asia, ei äidin!

etävanhempaansa eikä suinkaan vanhemman oikeudesta lapseen. Vaikka niinhän se menee, että etävanhemman tahdosta on kyse eikä lapsen oikeudesta... Etä saa hylätä ja olla tapaamatta tai sitten vaatia tapaamisia vastoin lapsen tahtoa.

Etävanhemmalla on kuulemma kireä tunnelma, siellä koko ajan vaaditaan tekemään jotain mitä ei haluaisi, siellä hermostutaan pienistäkin asioista.

Aika moni teini ei halua tehdä niinkuin vaaditaan..Tosiaan tiedän samankaltaisen tilanteen. äiti jatkuvasti keksi huonoja puolia isän luona olemisesta (siellä joutui siivoamaan ym). Totuus ihan oikeasti oli se, että isän luona lapsella oli säännöt, äidin luona käytössä täysin vapaakasvatus. Tässäkin tapauksessa teini ei halunnut mennä isälle. Mutta arvatkaas mitä? Lapsi vähän kasvoi ja halusikin muuttaa isälle ja näin myös tapahtui. Se isä oikeasti oli se turvallinen vanhempi. Ette varmaan edes osaa kuvitella miten tämä tämä siirto osui ja upposi äitiin. Viha isää kohtaan kasvoi todella suureksi. Äiti myös jatkuvasti soittelee isälle ja valittaa kaikesta sekä puuttuu isän ja lapsen keskinäisiin riitelyihin.

Tämä on teinin ja isän asia, ei äidin!

Mutta pitihän se äiti saada syyllistettyä tässäkin ketjussa.

Mun miehellä on teini-ikäinen tytär, joka joutuu meillä mm. petaamaan sänkynsä, syömään vihanneksia, ulkoilemaan, käymään joka olta suihkussa jne. Näitä edellä mainittuja ei äitinsä luona tarvitse tehdä, ja voin kuvitella, että täällä ollessaan tytär "joutuu tekemään asioita, joita ei haluaisi tehdä", kuten sinunkin lapsesi kertoo. Olen kuitenkin sitä mieltä, että 14 vuotias on vielä lapsi, ja vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi aikuisuuteen niin, että tulevaisuudessa hän osaa itse hoitaa hygieniansa, siivota kotinsa, huolehtia terveydestään jne.

Toisekseen 12 vuotiasta kuullaan oikeudessa, mutta hän ei saa itse päättää meneekö etälleen vai ei. Jos lapsen haluttomuuteen ei löydy selvää syytä, jatkaa hän tapaamisia kuten aiemmin.

Mun miehellä on teini-ikäinen tytär, joka joutuu meillä mm. petaamaan sänkynsä, syömään vihanneksia, ulkoilemaan, käymään joka olta suihkussa jne. Näitä edellä mainittuja ei äitinsä luona tarvitse tehdä, ja voin kuvitella, että täällä ollessaan tytär "joutuu tekemään asioita, joita ei haluaisi tehdä", kuten sinunkin lapsesi kertoo. Olen kuitenkin sitä mieltä, että 14 vuotias on vielä lapsi, ja vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi aikuisuuteen niin, että tulevaisuudessa hän osaa itse hoitaa hygieniansa, siivota kotinsa, huolehtia terveydestään jne. Toisekseen 12 vuotiasta kuullaan oikeudessa, mutta hän ei saa itse päättää meneekö etälleen vai ei. Jos lapsen haluttomuuteen ei löydy selvää syytä, jatkaa hän tapaamisia kuten aiemmin.