Maanviljelijä puolisona? Kertokaa kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että hulluja nuo maanviljelijät. Työtä tehdään 18 tuntia päivässä, eikä rahaakaan tule yhtään. Kannattaisi todella lähteä kaupunkiin vaikka siivoojaksi niin pääsisi helpon leivän äärelle.

Velaton voi niin tehdäkin.

Yksi kaveri myi maansa ja sai kuitattua niillä velat ja muut velvoitteet,  on matalapalkka-alalla työmiehenä nyt. 

Vaimonsa yrittää päästä työn syrjään 5-kymppisenä monisairaana, vailla muuta työkokemusta kuin karjatilan emännöinti.

Seurustelin aikanaan maajussin kanssa. Asuttiin kaupungissa ja käytiin molemmat päivätöissä, jonka lisäksi poikaystäväni huolehti muutaman kymmenen kilometrin päässä olevan kotitilansa pelloista ja viljanviljelystä. 

Olen itsekin maalta kotoisin, joten homma on sinänsä minulle tuttua. Mutta täytyy sanoa, että olisi sen paremminkin voinut hoitaa. Minulta ei käytännössä kysytty mitään, vaan poikaystävä oli hommissa silloin kun piti, jonka tietysti ymmärrän, mutta parisuhteen kannalta olisin toivonut edes jotain keskustelua. Olisinhan vaikka voinut joskus lähteä mukaan ja viettää aikaa anoppilassa, mutta ei sellainen tullut kuuloonkaan. Poikkista ei myöskään yhtään kiinnostanut se, että olin yksin monta päivää. Kuten muutkin täällä ovat kommentoineet, hän oletti että vastaan oman työni ohella ruoanlaitosta, leipomisesta ja siivoamisesta. Kun yritin saada häntäkin joskus kokkaamaan, hän oikein suuttui, että pitäisikö hänen muka lähteä aiemmin töistä ja tulla laittamaan ruokaa. No mitäs me normaalit ihmiset sitten teemme...? Jos meillä olisi ollut lapsia, nekin ilmiselvästi olisivat olleet minun kontollani. En halunnut tällaista elämää ja erottiin.

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tienaa mitään, on aina kiinni "töissään", kaikki perheessä pyörii miehen työn ympärillä. Keväästä syksyyn jäkitetään kotona, jos mies ei ole pellolla niin korjaa tallissa koneita. Jos ei ole siellä niin huhhailee "tärkeitä" naapurin jemmareiden luona.

Hyvässä lykyssä asuu entisen poikamiesviljelijän vanhemmat samassa pihapiirissä, ovat siten vaimoa ja lapsia tärkeämmät. Isukin ja äipän asiat hoidetaan ensin. Vaimo hoitaa 100% kodin ja lapset, mies ei ehdi edes vanhempainiltoihin koska puinti.

En ikinä ottaisi maajussia puolisoksi, en ikinä.

 

Unohdit tuosta vielä sen, että sen vaimon odotetaan sitten vielä passaavan lomien ja vapaapäivien aikana pellolla työskenteleviä mahdollisia "vieraita", vaikkapa salaojittajia. Tarkoittaa aamukahveja (lisäksi toki myös leipää ja pullaa), lounasta ja iltapäiväkahveja (taas lisukkeineen), tietysti myös päiv

Olen nyt ollut 29 vuotta emäntänä maatilalla eikä meillä ole koko tuona aikana tarjottu työntekijöille ruokaa. Väentuvassa on suihkut ja keittiö, siellä voi eväät laittaa jääkaappiin ja lämmittää mikrossa, mutta yleensä ulkopuoliset menevät omia aikojaan kylälle syömään. Ei tule ongelmia siinä, että ruoka olisi valmiina klo 11, mutta porukalla työt siinä pisteessä, että pääsevät vasta klo 13 pöydän ääreen. Näin on muillakin tietämilläni maatiloilla, ei ole sellaista herraa, jolle pitäisi ruuat laittaa.

Minulla on virkatyöaika, mies tekee töitään silloin kun on niiden töiden aika, keväällä ei voi jättää ktlvämättä, jos haluaa syksyllä viljaa puida. Maatila ei elätä laiskaa, joten auraamaan tai metsätöihin on mentävä, jos aikoo maksaa osansa kotitalouden menoista. Lasten juhliin mies on aina päässyt toisin kuin kylällä asuva ensihoitaja, rekkakuski tai sähkömies.

Ja enemmän meillä on ollut vaivaa minun sukulaisistani kuin miehen lapsuudenperheestä, ihmeen moni kun tuntuu luulevan, että jokainen maatila on kotieläinpiha täysihoidolla.