Maanviljelijä puolisona? Kertokaa kokemuksia!

Meillä on pieni eläintila, peltoa runsas parikymmentä ha.
Itse käyn tilan ulkopuolella töissä ja osallistun vapaaaikoina tilan töihin. Lomalla olemme olleet viimeksi 2000-luvun alussa. Lomatuntia on vähennetty per päivä niin ettei eläimiä voi jättää hyvällä omallatunnolla. Pärjätty on kun eletään suu säkkiä myöten.
Muea tekee ulkohommat pääsääntöisesti ja minä talouspuolen.
Lapset ovat muuttaneet jo pois eikä jatkakaa ole, myiköön perikunta kun se aika tulee.
Pari vuotta on vielä eläkkeelle joten loppu tilanpitoon on näkyvissä.
Hattua nostan nuorille jotka tähän ryhtyvät.

> järkeä on pitää maatilaa jos siitä ei jää mitään käteen?

sanopa muuta. Mun mies kokee maanviljelyn jonkinlaisena kutsumuksena. Vuositulot on 13 000 - 15 000 eur, siivoojana tosiaankin pääsisi paremmille palkoille. Mies on koulutukseltaan insinööri ja joskus insinöörin hommia tehnytkin. Mut ne hommat ei säväytä tarpeeksi. Kait maanviljely monipuolisempaa; saa tehdä töitä tietokoneen ääressä, traktorin pukilla, huoltaa koneita ja eläimetkin on puolisolle jees.

Itse olen maanviljelijäperheen tytär, ja itselläni on positiiviset muistot lapsuudesta, vaikka me lapset tosiaankin osallistuimme tilan töihin. Erona oli, et vanhemmillani ei joko ollut stressiä tai sitä ei näytetty lapsille. En tiedä, millainen kuva lapsillemme jää maataloudesta, puolisoni kun stressaa todella paljon töistään. Ja tekee pitkää päivää. Itse olen tilan ulkiopuolella töissä.

Todella harva elää pelkällä peltoviljelyllä. En usko maanviljelijäperheestä tulevana, että kukaan elää pelkästään peltoviljelyllä... jos et sitten tarkoita kasvitarhan pitämistä tms. Kasvukausi on niin lyhyt ja viljasta, potuista ja muusta kasvatettavasta saa niin huonon hinnan että pelkkä peltoviljelijä on käytännössä työtön.

Monilla karjankasvattajillakin on nykyään kakkostyö. Vain suurella navetalla, sikalalla tai kanalalla pärjää. Tuottavuus (rahantulo) on viljelijän näkökulmasta romahtanut 2000-luvun alun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 10:57"]

Todella harva elää pelkällä peltoviljelyllä. En usko maanviljelijäperheestä tulevana, että kukaan elää pelkästään peltoviljelyllä... jos et sitten tarkoita kasvitarhan pitämistä tms. Kasvukausi on niin lyhyt ja viljasta, potuista ja muusta kasvatettavasta saa niin huonon hinnan että pelkkä peltoviljelijä on käytännössä työtön.

Monilla karjankasvattajillakin on nykyään kakkostyö. Vain suurella navetalla, sikalalla tai kanalalla pärjää. Tuottavuus (rahantulo) on viljelijän näkökulmasta romahtanut 2000-luvun alun jälkeen.

[/quote]

Lapsuuteni oli ihan OK ja vanhempani. Meillä ei ollut rahasta stressiä, koska vanhempani kävivät tavallisissa palkkatöissä maatilan ulkopuolella. Sitten myös toinen vanhemmistani teki navettahommia. Suurimman osan vuodesta työt kuitenkin hoito palkattu kokoaikainen työntekijä.

Muissa taloissa, joissa oli pelkästään maatila (pienempi kuin meillä) tulonlähteenä meni aika paljon heikommin. Eli säästöön ei hirveästi varmastikaan jäänyt jos sitten ei elänyt todella niukasti.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 10:57"]

Todella harva elää pelkällä peltoviljelyllä. En usko maanviljelijäperheestä tulevana, että kukaan elää pelkästään peltoviljelyllä... jos et sitten tarkoita kasvitarhan pitämistä tms. Kasvukausi on niin lyhyt ja viljasta, potuista ja muusta kasvatettavasta saa niin huonon hinnan että pelkkä peltoviljelijä on käytännössä työtön.

Monilla karjankasvattajillakin on nykyään kakkostyö. Vain suurella navetalla, sikalalla tai kanalalla pärjää. Tuottavuus (rahantulo) on viljelijän näkökulmasta romahtanut 2000-luvun alun jälkeen.

[/quote]

Lapsuuteni oli ihan OK ja vanhempani. Meillä ei ollut rahasta stressiä, koska vanhempani kävivät tavallisissa palkkatöissä maatilan ulkopuolella. Sitten myös toinen vanhemmistani teki navettahommia. Suurimman osan vuodesta työt kuitenkin hoito palkattu kokoaikainen työntekijä.

Muissa taloissa, joissa oli pelkästään maatila (pienempi kuin meillä) tulonlähteenä meni aika paljon heikommin. Eli säästöön ei hirveästi varmastikaan jäänyt jos sitten ei elänyt todella niukasti.

[/quote]

Lisään vielä että nykyään on ihan tavallista että maanviljelijäpariskunnasta ainakin toisella puoliskolla on usein lisäksi tavallinen palkkatyö. Näin on suurimmassa osassa tuntemistani maanviljelijäperheistä. Vaikka olisi pieni maitotila kotona, niin niillä tuloilla ei oikein helposti koko perhettä elätetä ainakaan jos haluaa joskus ostaa jotain kivaa tai matkustaa kanarialle.

Maitotila ja eläinten pito on sinänsä haastavaa, koska kotona täytyy olla joka päivä ainakin 2x kertaa päivässä. Jos haluaa koko perheen kanssa lähteä jonnekin, niin pitää olla aina lomittaja palkattuna. Spontaanisti ei voi oikein mennä mihinkään esim. viikonloppureissuun. Vähätuloiselle lomittajan hankkiminen viikoksi voi olla vaikeaa.

Omassa lapsuudessani asia ei haitannut, koska  meillä oli sukulaisia valvomassa eläinten hoitoa + palkattu työntekijä. On kuitenkin hyvin harvinaista, että pienissä ja keskisuurissa tiloissa on palkattuna suomalainen työntekijä. Tämä oli meillä mahdollista vain sen vuoksi että vanhemmillani oli tosiaan palkkatyöt.

saako maanviljelijä (mies) itse vastata myös? minulla on veljeni kanssa viljatila, eli siis tilayhtymä ja veljeni ja äitini asuvat tilalla. veljeni on sinkku ja minä olen jo monta vuotta laittanut ruuat kerran päivässä veljelleni ja äidilleni ja myös itsekin syön siinä samassa. pesen sekä äitini, että veljeni pyykit ja hieman siinä samassa omiakin. täytän tiskikoneen ja pesen tiskit ja tyhjennän tiskikoneet. imuroin lattiat aina kun viitsin. asun itse kerrostalossa vaimoni kanssa.  olen apumies tilalla, koska sairastan väsymysoireyhtymää tai masennusta tai mitä se sitten lieneekin. teen niin paljon kuin jaksan, mutta veljelläni on päävastuu "miesten töistä"  Pärjäämme taloudellisesti, koska emme osta uusia koneita, uusin traktorimme on vuosimallia 2001 ja on halpa Italialainen. meillä ei ole tilan ulkopuolisia tuloja, tulot jakautuvat puoliksi minun ja veljeni tuloiksi. yhtiömuotona tilayhtymä on sama kuin avoin yhtiö.

Mun miehellä on maitotila. Lehmät on parsinavetassa ja lypsetään putkeen koneella (ei siis robottia). Poikimiset valvotaan aina. (Tarkoittaa sitä, että usein yöllä herätän parin tunnin välein katsomaan kamerasta tilannetta ja sitten kun h-hetki on, niin vaihdetaan vaatteet ja mennään navettaan).
Pelkästään aamu- ja iltanavetassa menee n. 10h/päivä Siihen päälle sitten kaikki muu. Työpäivät on usein sen 13h, mutta esimerkiksi nyt puintiaikana venyy sinne 16h + yöllä kuivaajalla 1-2h.
Lomaa ollaan pidetty viimeksi 3 vuotta sitten yksi kokonainen päivä. Sekin loma meinasi jäädä, kun raappa (paskankuljetin) hajosi vähän ennen lähtöä. Sai korjattua ja päästiin joitakin tunteja myöhässä lähtemään. Tämän lisäksi mies on pitänyt yhden päivän vapaata (kun tulin lapsen kanssa laitokselta kotiin).
Minä en ole vielä tilan töissä mukana, vaan hoidan lasta kotona (ja autan sitten sen mitä pystyn). Miehen vanhemmat on eläkkeellä, mutta tekee tilan töitä kuitenkin siihen asti, että minä pääsen työhön mukaan.
Tässä liikevaihto on suuri, mutta myös menot on huimia ja niitä on paljon. Käteen ei paljoa jää, mutta silti saadaan yleensä kaikki tarpeellinen hankittua, koska elämä muutoin on meillä aika nuukaa. Meillä sitä rahaa ei kulu niihin lomamatkoihin tai muihin hurvituksiin. Maito ja perunat saadaan itseltä.

Puolisolta tämä työ vaatii täyttä ymmärrystä toista kohtaan. Työ on enemmänkin kuin elämäntapa. Töissä ollaan niin jouluna kuin juhannuksena, mutta omalla asenteella se ei oikeastaan haittaa. Jouluna syödään hyvin, avataan lahjat ja navetassa toivotetaan hyvät joulut lehmillekin :)

Vierailija kirjoitti:

Todella harva elää pelkällä peltoviljelyllä. En usko maanviljelijäperheestä tulevana, että kukaan elää pelkästään peltoviljelyllä... jos et sitten tarkoita kasvitarhan pitämistä tms. Kasvukausi on niin lyhyt ja viljasta, potuista ja muusta kasvatettavasta saa niin huonon hinnan että pelkkä peltoviljelijä on käytännössä työtön.

Monilla karjankasvattajillakin on nykyään kakkostyö. Vain suurella navetalla, sikalalla tai kanalalla pärjää. Tuottavuus (rahantulo) on viljelijän näkökulmasta romahtanut 2000-luvun alun jälkeen.

Hei, minä elän veljeni kanssa pelkästään peltoviljelyllä, olen siis se mies, joka tekee kotitöitä. Meillä on 80 hehtaaria peltoa Varsinais-Suomessa. Ei ne suuret  tulot vaan pienet menot. Voin kertoa esimerkiksi, että meidän puimurimme arvo on vain 5000 euroa koska se on niin vanha ja pieni ja silti olemme pärjänneet sillä tähän asti ja puineet 80 hehtaaria viljaa joka vuosi :) joten voinen kertoa varoituksen sanan kaikille naisille, että minulla ja veljelläni on pienet ja vanhat vehkeet, mutta niillä on pärjätty tähän mennessä, tämä siis varoituksena kaikille naisille :)

Vierailija kirjoitti:

Puolisona maanviljelijät ovat sellaisia, että heillä on yleensä aika perinteiset käsitykset miesten ja naisten töistä. Mies olettaa naisen tekevän kotityöt, ainakin siivous ja pyykinpesu jäävät helposti naisen tehtäviksi kokonaan, helposti myös ruuanlaitto, VAIKKA nainen olisi töissä tilan ulkopuolella. Lapsia yleensä hoitavat, minkä omilta töiltään kykenevät (ottavat lapset mukaan töihinsä.. mikä on usein vaarallista isojen koneiden ja eläinten myötä). Sitten on se ongelma myös parisuhteen ja perhe-eämän kannalta, että varsinkin maitotilallisilla se perheen yhteinen aika arkena on yleensä isää vailla: jos rouva ja lapset kotiutuvat töistä ja päiväkodista klo 16, siihen aikaan se isä lähtee iltanavetalle, ja on siellä n. klo 19 saakka, mutta karjan koon ja eri tilanteiden myötä (eläin sairaana, joku kone rikki tms. ongelmaa) voi mennä sitten vaikka kuinka myöhään. Myöskään lomia on hankala pitää, on vaikea jättää tilaa vieraiden käsiin, näin ainakin maitotiloilla.

Itse olen kasvanut maanviljelijäperheessä. Isä viljelee maata, ja äiti on palkkatöissä. Meillä ainakin isä on aina osallistut kotihommiin. Hän kokkaa, siivoaa, pesee pyykkiä... Kuten hänenkin isänsä. Kai suvussa sitten kulkee erilaisempi arvomaailma kuin muissa maanviljelijä perheissä. Isä myös pitää äidin kolmivuorotyötä raskaampana työnä, vaikka itse saattaa jonain päivinä paiskia hommia  20+ tuntia vuorokaudessa.

Ja ei maanviljelijän työ ole ihan 24/7 hommia. Isäni saattaa helposti pitää vapaapäivän/tehdä töitä tunnin kaksi ja lähteä vaikka ostoksille kaupungille tai kavereiden kanssa harrastamaan urheilua. Lomalla ulkomailla käydään 1 tai 2 kertaa vuodessa. Silti työt tulee tehtyä. Tosin veljeni ja minut on opetettu auttamaan pienestä pitäen, joten isä saa monet asiat nopeammin tehtyä. 

Maitotila: puolison työpäivät vaihtelee pituudeltaan n. 4-5 tunnista niihin lähes ympäri pyöreisiin. Osallistuu kotitöihin ja on melkeinpä enemmän lasten kanssa kuin minä joka olen tilan ulkopuolella töissä. Lomalla käydään muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Ysi: no mutta onko sekään reilua, että miehellä on oma työnsä maatilalla, ja vaimo on töissä tilan ulkopuolella, mutta kaikki kotityöt jäävät vaimon tehtäväksi.. itse tiedän yhden pariskunnan, jossa miehellä on maitotila. Lapsi näki niin vähän isäänsä, että itki kun isä yritti ottaa lapsen syliin (isä ehti viettämään niin vähän aikaa kotona, että lapsi vierasti..) 

Ihan tiedoksi vaan, että meillä tavallisessa toimistotyössä (sen 10 h työmatkojen kanssa ma-pe, mikä on ihan normaali pääkaupunkiseudulla) ja lapsen ja kodin hoitoon mahdollisimman paljon osallistuvaa isää vierasti esikoinen. Tämä on ihan suoraan ja vain ja ainoastaan lapsen temperamentista ja luonteesta kiinni. Ei liittynyt millään tavalla isän läsnäoloon (tai tietenkin sen verran, että eihän se isä siinä koko aikaa voinut olla).

Ei tienaa mitään, on aina kiinni "töissään", kaikki perheessä pyörii miehen työn ympärillä. Keväästä syksyyn jäkitetään kotona, jos mies ei ole pellolla niin korjaa tallissa koneita. Jos ei ole siellä niin huhhailee "tärkeitä" naapurin jemmareiden luona.

Hyvässä lykyssä asuu entisen poikamiesviljelijän vanhemmat samassa pihapiirissä, ovat siten vaimoa ja lapsia tärkeämmät. Isukin ja äipän asiat hoidetaan ensin. Vaimo hoitaa 100% kodin ja lapset, mies ei ehdi edes vanhempainiltoihin koska puinti.

En ikinä ottaisi maajussia puolisoksi, en ikinä.

Vastaan naisena ja mv: na. Käyn kokopäivätyössä tilan ulkopuolella kuten myös mieheni. Mies ei osallistu tilan pitoon millään tavalla. Tuotantoeläimiä ei tällä hetkellä ole. Tilanpito on lähinnä harrastus ja plussaa on jos siitä jotain maksetaankin. Peltotöitä voi hyvin tehdä vaikka yöllä. Lomia en ole muutenkaan pitänyt koskaan. Tallini on kirkkoni, työ on harrastukseni ja harrastus työni. Elämäntapa kai maanviljelys on. Elääkseen olisi kyllä liian stressaavaa tätä työtä tehdä.

kuusi hyvää syytä olla viljanviljelijä, lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu ja maaliskuu, meinaan ei se viljanviljelijä tähän aikaan marraskuusta mitään voi tehdä siellä pellolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tienaa mitään, on aina kiinni "töissään", kaikki perheessä pyörii miehen työn ympärillä. Keväästä syksyyn jäkitetään kotona, jos mies ei ole pellolla niin korjaa tallissa koneita. Jos ei ole siellä niin huhhailee "tärkeitä" naapurin jemmareiden luona.

Hyvässä lykyssä asuu entisen poikamiesviljelijän vanhemmat samassa pihapiirissä, ovat siten vaimoa ja lapsia tärkeämmät. Isukin ja äipän asiat hoidetaan ensin. Vaimo hoitaa 100% kodin ja lapset, mies ei ehdi edes vanhempainiltoihin koska puinti.

En ikinä ottaisi maajussia puolisoksi, en ikinä.

Unohdit tuosta vielä sen, että sen vaimon odotetaan sitten vielä passaavan lomien ja vapaapäivien aikana pellolla työskenteleviä mahdollisia "vieraita", vaikkapa salaojittajia. Tarkoittaa aamukahveja (lisäksi toki myös leipää ja pullaa), lounasta ja iltapäiväkahveja (taas lisukkeineen), tietysti myös päivällinen pitää laittaa :-D

Ja talvethan menee tietysti myytäviä halkoja tehden, edelleen niitä koneita korjaten ja aurauksia hoidellen. "Kulta pieni, kyllä iskä tulee sun joulujuhlaan, jossa sulla on näytelmässä pääosa, jos ei vaan yöllä sada lunta".

Aikoinaan tuli tapailtua yhtä vanhempaa maajussia.

Sillä oli jäätävän iso kulli! Kyläreissun jälkeen oli aina vaikeuksia istua suorassa..

Eli suosittelen maaseudun miehiä!

Yli 20 v maanviljelijän vaimona. Harvoin, jos koskaan on lomaa, etenkään sairaslomaa vaikka olisi pää kainalossa. Kasvinviljelytila jossa sitovaa jatkojalostusta.

Aluksi, päätyessämme yhteen olin entisessä, hyvin palkatussa työssäni tilan ulkopuolella. Aikaa myöten havaitsin että tultuani töistä minua odotti kotona niin paljon tilan töitä etten kerinnyt edes lapsiamme hoitamaan, joita mies nyt ei ainakaan olisi kerinnyt hoitamaan. Niinpä luovutin NS. Omasta työstäni. Vuosien kuluessa työmäärä tilalla on lisääntynyt ja työstä saatava palkka pienentynyt, niin että ei tästä kyllä mitään käteen jää. Lisäksi työ on kuluttavaa fyysisesti jos ei ihan 24/7, mutta kumminkin 12-18/7. 

Vierasta työvoimaakin on, mutta heidän palkkansa ihan lakisääteisesti nousee koko ajan, niin että meidän on hankalampi työllistää koska meidän tulot/myyty tuote ovat romahtaneet.

Kolme vuotta sitten on viimeksi käyty yhdessä neljän päivän lomalla perheen kanssa kotimaassa. Ulkomailla ei täällä ollessa kertaakaan. Ei koskaan, ei koskaan, ole aikaa mennä esim. Konserttiin. 

Minulle sattui vakava työtapaturma joitakin vuosia sitten, se rajoittaa työntekoani, mutta siitä huolimatta on pakko painaa tavalla tai toisella. Kun pääsin sairaalasta kotiin silloin olin jo samana päivänä NS. Sorvin ääressä vaikka hädin tuskin olin tolkuissani.

Hoidan lähes 100 prosenttisesti lapset, ruoat, pyykit, siivoukset, piha-alueet, lasten kuljetukset harrastuksiin(toki maatila kaukana keskustasta, niin ajoja riittää), ja osallistun tilanne jatkojalostus ja sadonkorjuu töihin. Kauheinta aikaa on sadonkorjuu aika jolloin sekä korjataan satoa että käsitellään satoa niinkuin kaikkina muinakin päivinä.

Ja varoituksen sana: kun on puolison kanssa ihan joka päivä ympäri vuorokauden yhdessä kyllä siinä alkaa riitoja tulla kun lisäksi on aina väsynyt.

Ja voin sanoa että olen oikeastaan ihan poikki. En toivo että lapsemme jatkavat tällaista missään tapauksessa.

Jos tässä jotain hyvää, niin vuodenaikojen vaihtelu näkyy konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Puolisona maanviljelijät ovat sellaisia, että heillä on yleensä aika perinteiset käsitykset miesten ja naisten töistä. Mies olettaa naisen tekevän kotityöt, ainakin siivous ja pyykinpesu jäävät helposti naisen tehtäviksi kokonaan, helposti myös ruuanlaitto, VAIKKA nainen olisi töissä tilan ulkopuolella. Lapsia yleensä hoitavat, minkä omilta töiltään kykenevät (ottavat lapset mukaan töihinsä.. mikä on usein vaarallista isojen koneiden ja eläinten myötä). Sitten on se ongelma myös parisuhteen ja perhe-eämän kannalta, että varsinkin maitotilallisilla se perheen yhteinen aika arkena on yleensä isää vailla: jos rouva ja lapset kotiutuvat töistä ja päiväkodista klo 16, siihen aikaan se isä lähtee iltanavetalle, ja on siellä n. klo 19 saakka, mutta karjan koon ja eri tilanteiden myötä (eläin sairaana, joku kone rikki tms. ongelmaa) voi mennä sitten vaikka kuinka myöhään. Myöskään lomia on hankala pitää, on vaikea jättää tilaa viera

Voi olla myös ikäluokkakysymys. Kuvasit todella osuvasti vanhempieni tilannetta paitsi ettei eläimiä ollut. Äitini kävi päivätöissä ja hoiti aivan koko kodin yksin. Äidilläni ei ollut mitään muuta elämässä, kun taas isäni puuhasteli koko talven omia juttuja. Sanomattakin selvää, että äitini on katkera ihminen. Tuskin näin karseaa menoa on nykyikäpolvella.

Maitotila jota puoliso hoitaa. Itse osallistunut töihin satunnaisesti. Perusarkea pyöritetään mun tuloilla, hoidetaan yksityistalouden laskuja, ostetaan ruokaa, vaatteita jne. Lomilla käydään muutaman kerran vuodessa. Muuten miehen on vaikea vapaata viettää jos ei olla pois kotoa. Lomat tehdään usein maataloudentuloilla. Remontteja tehdään tai vaikkapa auto vaihdetaan silloin kun tuloja maataloudesta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tienaa mitään, on aina kiinni "töissään", kaikki perheessä pyörii miehen työn ympärillä. Keväästä syksyyn jäkitetään kotona, jos mies ei ole pellolla niin korjaa tallissa koneita. Jos ei ole siellä niin huhhailee "tärkeitä" naapurin jemmareiden luona.

Hyvässä lykyssä asuu entisen poikamiesviljelijän vanhemmat samassa pihapiirissä, ovat siten vaimoa ja lapsia tärkeämmät. Isukin ja äipän asiat hoidetaan ensin. Vaimo hoitaa 100% kodin ja lapset, mies ei ehdi edes vanhempainiltoihin koska puinti.

En ikinä ottaisi maajussia puolisoksi, en ikinä.

 

Unohdit tuosta vielä sen, että sen vaimon odotetaan sitten vielä passaavan lomien ja vapaapäivien aikana pellolla työskenteleviä mahdollisia "vieraita", vaikkapa salaojittajia. Tarkoittaa aamukahveja (lisäksi toki myös leipää ja pullaa), lounasta ja iltapäiväkahveja (taas lisukkeineen), tietysti myös päiv

Harvemmin meillä on kukaan passaamassa ulkopuolisia urakoitsijoita kun itse ole työssä tilanulkopuolella. Joskus puoliso saattaa keittää heille kahvit tai lämmittää jotain valmisruokaa. Toki näillä ulkopuolisilla "vierailijoillakin" on jo nykyään omat ruokavalionsa että mieluummin he käyvät jossain kylän ruokalassa/baarissa syömässä jos eivät syö omia eväitä vaikka nyt sattuisinkin olla kotona ja mahdollista olisi sitä ruokaa laittaa.