Miniälle ei kelpaakaan hänen toivomansa koru.

mutta voi vissiin tommoinen koru olla muodissa ja ei muodissa. Eniten kiinnitti huomiota se seikka, että sinä ostit korun jota nainen toivoi mieheltään. Minäkin vihjailen joistain kalliista (kalevala esim) koruista miehelleni,joita en tavallaan usko saavani, enkä tarvitse kun ovat turhan kalliita. Olen otettu jos jonkun korun mies ostaa ja se symboloi hänen ajatustaan minua kohtaan, oli koru mikä tahansa. Jos saman korun ostaa anoppi, ei se ole sama asia enää. Varsinkin joku sydänkoru...Exän ostamat sydänkorut, oli ihania tai ei, jotenkin harmillisesti menettivät hohtonsa...

Quessin koru on maailman kamalin! Aika outo maku miniälläsi...

Anoppi on selvästi pannut korvan taakse miniän toiveen, ja vaikka lahja tuleekin vasta parin vuoden päästä, sen pitäisi osoittaa miniälle selvästi, että anoppi on ajatellut miniäänsä ja tahtonut osoittaa arvostusta miniäänsä kohtaan. Jos itse ei ole niin muotikorujen perään, mistä ihmeestä sitä tietää, mikä on muodissa ja mikä ei. Myös muotikoruilla on alennussesonkinsa vielä muotiaikaankin. Miniän olisi pitänyt osoittaa suurta ilahtumista anopin huomaavaisuudesta, varsinkin, jos hän ei ole suureen ääneen etukäteen toitottanut, että hirveitä nuo Guessin korut, miten ihmeessä saatoin joskus himoita sellaista.



Minä itse tunnustan kuuluvani niihin ihmisiin, jotka käyttävät lahjakoruja ja jopa niitä käsipyyhkeitä silloin, kun lahjan antaja tulee kylään. Sillä tahdon osoittaa, että lahjan antaja on minulle arvokas, olin mitä mieltä lahjasta tahansa.

Huonoa käytöstä miniältä, muta mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, joka haluaa guessin tekstin kaulalleen.

Huonoa käytöstä miniältä, muta mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, joka haluaa guessin tekstin kaulalleen.

Ja tässähän tapauksessa anoppi siis on loukkaantunut (sen verran että viitsii vaivautua av-palstalle avautumaan) juurikin siitä, että miniä ei ilosta hihkuen pidäkään tuota kornia korua. Pari vuotta sitten tuollaiset korut olivat kai ihan oikeasti tyylikkäitä, siinä miniä on oikeassa. Sitä ne eivät kuitenkaan tänään enää ole. Kuten eivät nominationitkaan.

Ja AP-anopille sellainen viesti, että kasva sinä ikäihminen nyt jo viimein aikuiseksi!!

Kehitä vaikka ensialkuun sen verran hyvä itsetunto, ettei se ole riippuvainen siitä, miten muut suhtautuvat antamiisi lahjoihin.

Minusta ap:n mielipaha on ihan aiheellinen. Itse pidän sellaisia koruja ja vaatteita, jotka eivät mene parissa vuodessa "vanhaksi". Tiedän, etten ole muotiblogien tasoinen pukeutuja, sisustaja tai ylipäätään edes muodin tasolla, mutta koen, että erilaisten tyylien ja trendien perässäjuoksijat ovat totaalisen vailla omaa makua, eivät tunne tai tiedä itseään eivätkä siten osaa valita itselleen sopivia asioita vaan heidän täytyy nähdä ne muotiluomukset ensin jonkun ihailemansa päällä tai blogisivuilla voidakseen sitten juosta taas uuden muotioikun perässä...



Jos jokin menee vanhaksi vuodessa tai kahdessa, elää kertakulutuselämää eikä tunne tai tiedä itseään tai omaa vartaloaan, värimaailmaansa tai makuaan. Pienillä yksityiskohdilla voi päivittää vanhempiakin vaatteita tai sisustusta nykypäivään ja pintamuodista voi napata ideoita ja ajatuksia mutta se, että jokin oli muodissa vuosi sitten, ei automaattisesti merkitse, etteikö sitä voisi pitää tiettyjen vaatteiden tai tietyn korun kanssa.



Ap:n miniällä ei ole vielä kehittynyt omaa makua. Hän juoksee teinimäisen epävarmasti jokaisen uuden muotioikun perässä, uudistaa vaatevarastonsa ja korunsa vähintään kahdesti muodissa ja on juuri niitä, jotka joitakin vuosia sitten ison röllykkämahan kanssa pitivät napapaitaa...



Nykynuoret ovat itsekeskeisiä ja kulutuskeskeisiä. Ei haluta ajatella, että ostos voisi olla useamman vuoden sijoitus eikä nähdä mitään arvoa oikeasti laadukkaalla tai ajattomalla. KUnhan saadaan vaan juosta pintavirtausten perässä.



Lisänä soppaan tulee huono käytös. Ap olisi voinut antaa lahjaksi sukkahousut tai yöpaidan tai vaikkapa hiusharjan. Hän olisi voinut ostaa pussilakanasetin tai kasan pyyhkeitä. Sen sijaan hän haluaa ostaa jotain, jonka tietää olevan miniälleen mieleen. Miten ihmeessä joku voi olla niin täynnä itseään, ettei tajua, miten tässäkin taas se ajatus koko homman taustalla on tärkein? Ja kyllä, ap tulkitsi miniän happaman ilmeen mutta aloituksen mukaan kysyi, mikä hätänä, kun ei kelpaa. Ja mitäs miniä vastasikaan...



Jokaisen tyttölapsen äidin on aika mennä nyt itseensä. Miniät ja anopit ovat jonkun äidin kasvattamia. Asenteet ja tavat ja tottumukset ovat siis äitien peruja. Kasvattakaa niistä lapsistanne kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. Lahja on aina lahja. Siitä kiitetään ja muistetaan, että taustalla on hyvä ajatus. Sen lisäksi opettakaa arvostamaan tavaraa niin, että sitä ei vain hankita ja heitetä pois vaan siihen oikeasti panostetaan ja kehitellään uusia versioita. Vaatteita voi muokata, koruja voi käyttää yhdisteltyinä toisiin koruihin, tiettyihin vaatteisiin jne.

Jos mun anoppi uhraisi penniäkään minuun tai lapseeni, olisin otettu ja iloinen. Mitä sitten, jos se koru ei olisi juuri se, mitä eniten haluan? Ei normaalisti kasvatettu hyväkäytöksinen ihminen todellakaan nyrpistele naamaansa yhdenkään lahjan edessä!



t. 21v "miniä"

mutta ei anoppikaan asiaa ihan loppuun saakka asiaa ajatellut. Jos on kyse muotitietoisesta naisesta, jo puolen vuoden takainen hittijuttu on menneen talven lumia.



Miniän olisi pitänyt tajuta, että anopilla oli tarkoitus ilahduttaa, ja olla siitä kiitollinen.



Anopin taas ei pitäisi odottaa, että korua käytetään velvollisuudesta. Kun lahja on annettu, saajalla on oikeus valita, käyttääkö sitä vai ei.



Tässä on nyt varmaan kyse aika isosta kuilusta miniän ja anopin välillä, elävät vähän erilaisissa maailmoissa.

oli ihan samanlainen. Tähän lisänä vielä se, että aina kun jotain itselleenkin osti niin halusi sen seuraavalla viikolla palauttaa. Lahjoista nakkeli niskojaan joka kerta mutta itse antoi ihan hassuja turhakkeita lahjaksi (tiimarikamaa)

Eipä tulis mieleenkään ostaa jollekulle lahjaa jota tämä on toivonut pari vuotta sitten. Toiveet muuttuu ja se mitä toivottiin pari vuotta sitten ei ehkä enää tänään kiinnosta pätkääkään. Tai se toive on voinut jo toteutua. Olisin ehdottomasti tarkistanut että vieläkö miniä korua toivoo tai että eihän tällä sitä jo ole.

Mutta kyllä silti mielestäni pitää osata käyttäytyä vaikka saisikin lahjan joka ei niin miellytä. Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Siinä miniä kyllä hiukan mokasi.

Ja itse kyllä yritän aina kiittää kauniisti, vaikka jostain syystä tuppaan saamaan juuri tämänkaltaisia lahjoja... Tai oikeastaan niin, että kun toivetta kysytään, vastaan sen mitä todella tahdon. Esimerkiksi "Bamix, mieluiten se vaaleanpunainen". No mitä sain, jonkin perussauvasekoittimen. Kerran tarvitsin irrallista kaulaketjua erääseen koruun. Sainkin, mutta aivan erilaisen ja eripituisen kuin mitä pyysin. Ja niin edelleen...

Että en tajua, miksei voi antaa sitä, mitä toivotaan, jos kerran kysyy? Ja näissä tapauksissa ei tosiaan ole ollut rahasta kiinni. Ja jos ei olisi rahaa esim. kalliihkoon keittiöväälineeseen, niin sitten voi hankkia jotain muuta. Ei sitä samaa vempelettä halvemman merkin valmistamana jos on pyydetty Bamix eikä sauvasekoitin!

Näistä tulee sellainen olo, että lahjanantaja ei ole joko kuunnellut tai sitten on ajatellut, että "kyllä sille tuo välttää".

vaikutat joko tyhmältä tai ilkeältä.



jos tiedät miniäasi olevan muotitietoinen, tajuat varmaan, että muoti hänelle tärkeää. ymmärrät myös että jos joku koru on alennuksessa ja on halpa (tuo guess muutenkin halpa merkki, ja vielä halvempi varmaa jos alessa) niin silloin se tuskin on enää viimeistä huutoa, jota muotitietoinen etsii.