Miniälle ei kelpaakaan hänen toivomansa koru.
Miniäni on melko muotitietoinen nuori nainen. Pari vuotta sitten hän sanoi toivovansa mieheltään (pojaltani) lahjaksi Guessin kaulakorua, jossa lukossa, joka tulee eteen, lukee tuo Guess isolla. Jo silloin hän sanoi, ettei pojallani ole siihen varaa, mutta se on ainoa koru ,jota hän suorastaan himoitsee.
No, korua ei ole hänellä näkynyt, eli ei sitä sitten saanut. Minulle jäi tuo toive mieleen, koska hänelle on ollut aina vaikeata ostaa lahjoja. No nyt sitten hänellä oli syntymäpäivä, niin anooin hänelle tuon korun. Olin sen jo aiemmin ostanut alennusmyynnistä, niin hinta ei ollut kovin paha. Olin innoissani antaessani lahjan, jonka tiesin olevan toivottu. Mutta kuinkas kävikään: miniällä vaivoin peitelty, hapan ilme. Sanoin, että sitähän sinä kerran toivoit. Mutta juuri se koru onkin nyt epämuodikas. Samalla rahalla olisi saanut kuulemma jonkun ,joka olisikin nyt parempi.
En ole nähnyt korua hänellä kertaakaan. Onko nyt tosiaan nii, että kalliissa koruissakin on viimeinen käyttöpäivä, jonka jälkeen niitä ei voi käyttää?
Kommentit (91)
vaan hymyillä ja kiittää ja kaikessa hiljaisuudessa arkistoida muodista pois mennyt koru korulippaaseen, eikä alkaa loukata lahjan antajaa mainitsemalla korun epämuodikkuudesta.
Olen minäkin saanut anopilta kameekorun lahjaksi, se ei todellakaan ole omaa tyyliäni enkä ikinä (tai ainakaan 30 vuoteen vielä) sitä käyttäisi, mutta ei tullut mieleenkään alkaa nyrpeää naamaa näyttäämään tai selittämään että mikset ostanut muodikkaampaa. Hän osti klassisen ja omasta mielestään kauniin, ja ajatus on tärkein.
toivonut pari vuotta sitten. Toiveet muuttuu ja se mitä toivottiin pari vuotta sitten ei ehkä enää tänään kiinnosta pätkääkään. Tai se toive on voinut jo toteutua. Olisin ehdottomasti tarkistanut että vieläkö miniä korua toivoo tai että eihän tällä sitä jo ole.
Mutta kyllä silti mielestäni pitää osata käyttäytyä vaikka saisikin lahjan joka ei niin miellytä. Lahjasta kiitetään eikä näytetä hapanta naamaa. Siinä miniä kyllä hiukan mokasi.
Tosi henkilökohtainen lahja. Olen antanut koruja vain miehelleni, parhaalle ystävälle ja kummilapselleni jotka ovat tosi läheisiä ja kaikkien tyylin tunnen. Muille en lähtisi edes yrittämään.. Korun ulkomuodosta riippumatta, jos miniä oli toivonut korua mieheltään, ei minusta anopin sitä pitäisi mennä ostamaan.
Korunahan tuollainen merkkikoru on mauton, mutta jos on itse sanonut toivovansa, niin eihän siinä sitten mitään.
Sanoisin pojalleni, että laittaa tuollaisen juupas, eipäs -tyypin kiertoon.
että joku lahjaksi saatu tavara/koru/vaate pitää pitää pitää esillä juuri silloin, kun tapaa lahjan antajaa. Mies esim. saattaa kauhealla tohinalla kaivaa esiin juuri tietyt käsipyyhkeet tiettyjen vieraiden aikana, koska ne on saatu heiltä.
Mieheeni tutustumisen jälkeen olen alkanut suhtautua epäluuloisesti kavereihini/tuttuihini/sukulaisiini, joilla on aina minut nähdessäni esim. minulta lahjaksi saama koru kaulassa ;). Aikaisemmin en siis kiinnittänyt koko asiaan huomiota, mutta nykyään epäilen tuollaista helposti silmänpalvonnaksi.
T. Hieman kieli poskella, kuitenkin totuuden sien mukana, kirjoittanut ohis
Ehkäpä miniäsi pitää korua silloin kun sinä vain et ole paikalla? En minäkään pidä joululahjaksi saamaani käätyä kaulassa joka päivä tai erityisesti anoppini aikaan. Kaikella on paikkansa ja aikansa, monesti en pidä mitään koruja, ainoastaan juhlatilanteissa.
"lahjaksi saatu" ja "totuuden siemen".
#44
Guessin tuotteita, oli sitten koru, laukku tai vaikka kengät, käyttävät ovat juurikin niitä muotiblogeja orjallisesti uskovia tyhjäpäitä joiden silmissä korutkin menevät vanhoiksi. Musta se kauhea, silmille hyppäävä logo on mauttomuuden huippu mutta mä olenkin ihan autuaan tyylitiedoton :)
mutta totta on sekin, että nuo guess-tyyppiset korut menevät aika nopeasti pois muodista ja korvautuvat uusilla malleilla.
Hyvä tarkoitushan sulla oli, joten olisi voinut esittää edes pitävänsä lahjasta.
Oletko häneen koskaan tyytyväinen? Hän yritti peitellä pettymystä (no tuskin sulta suuria odottikaan), mutta jostain mikroilmeistä päättelit että haa! EI KELPAA.
Vihaan tuota sanaa, kelpaa. Sitä ei voi käyttää positiivisesti missään. Miksei miniä kelpaa sinulle, vaikka on pojallesi rakas?
Anoppi ainoastaan PÄÄTTELI ette koru miellyttänyt. Hän ei ole missän kohtaa sanonut, että miniä olisi moittinut korua, sanonut sitä epämuodikkaaksi tai jättänyt kiittämättä. Ap päätteli ihan itse miniän ILMEESTÄ, ettei lahja ollut mieluinen. Hän ei myöskään ole nähnyt miniän käyttävän korua, joten miniä lienee tunkenut sen korurasiaan täsmälleen, kuten ehdotat.
Oletko häneen koskaan tyytyväinen? Hän yritti peitellä pettymystä (no tuskin sulta suuria odottikaan), mutta jostain mikroilmeistä päättelit että haa! EI KELPAA.
Vihaan tuota sanaa, kelpaa. Sitä ei voi käyttää positiivisesti missään. Miksei miniä kelpaa sinulle, vaikka on pojallesi rakas?
Ei ap puhunut kelpaamisesta tai mikroilmeistä sanaakaan. Ne ovat palstamammojen (vittumaisten miniöiden?) Keksintöä. Heti ollaan anoppien kimpussa, vaikkei vaivauduta lukemaan edes aloitusta kunnolla!
Oletko häneen koskaan tyytyväinen? Hän yritti peitellä pettymystä (no tuskin sulta suuria odottikaan), mutta jostain mikroilmeistä päättelit että haa! EI KELPAA.
Vihaan tuota sanaa, kelpaa. Sitä ei voi käyttää positiivisesti missään. Miksei miniä kelpaa sinulle, vaikka on pojallesi rakas?
Ei ap puhunut kelpaamisesta tai mikroilmeistä sanaakaan. Ne ovat palstamammojen (vittumaisten miniöiden?) Keksintöä. Heti ollaan anoppien kimpussa, vaikkei vaivauduta lukemaan edes aloitusta kunnolla!
Oletko häneen koskaan tyytyväinen? Hän yritti peitellä pettymystä (no tuskin sulta suuria odottikaan), mutta jostain mikroilmeistä päättelit että haa! EI KELPAA.
Vihaan tuota sanaa, kelpaa. Sitä ei voi käyttää positiivisesti missään. Miksei miniä kelpaa sinulle, vaikka on pojallesi rakas?
Ei ap puhunut kelpaamisesta tai mikroilmeistä sanaakaan. Ne ovat palstamammojen (vittumaisten miniöiden?) Keksintöä. Heti ollaan anoppien kimpussa, vaikkei vaivauduta lukemaan edes aloitusta kunnolla!
Minusta tuossa lukee "kelpaa", mutta ehkä olen sitten väärässä. ;)
Mikä edes on trendikoru? Minulla on tälläkin hetkellä korvissa isäni ostamat Diana-korvikset. Isä kuoli 1996.
Mullakin mummon sotasaaliskameet.
"sotasaaliskameet" :DD
Mikä hitto on Diana-kovis??
Mikä edes on trendikoru? Minulla on tälläkin hetkellä korvissa isäni ostamat Diana-korvikset. Isä kuoli 1996.
Mullakin mummon sotasaaliskameet.
"sotasaaliskameet" :DD Mikä hitto on Diana-kovis??
Mutta juuri se koru onkin nyt epämuodikas. Samalla rahalla olisi saanut kuulemma jonkun ,joka olisikin nyt parempi. En ole nähnyt korua hänellä kertaakaan.
lukekaa aloitus uudelleen. Miniä on sanonut ap:lle, että joku muu koru olisikin ollut parempi!
"Guessin kaulakoru, jossa lukossa, joka tulee eteen, lukee tuo Guess isolla"... Huhhuh! Ihan pakko sanoa, etten minäkään laittaisi tuollaista kaulaani. Kuinka kitchin näköinen se mahtaa ollakaan...Tunnetustihan isot logot ja tekstit eivät ole enää aikoihin olleet muodikkaita: näyttävät vaan pyrkyrimäisiltä.
AP:n tekstistähän ei missään vaiheessa käy ilmi, etteikö miniä olisi korusta kiittänyt ja ollut jopa mielissään. Ainoastaan anoppi itse on tulkinnut miniän ilmeitä ja vetänyt ilmeistä sekä siitä, että hän ei ole nähnyt ko. korua miniänsä kaulassa, omat johtopäätöksensä.
Ihminen vanhenee ja kypsyy, tyyli muuttuu ja kehittyy, se mikä on ollut muodikasta pari vuotta sitten ei ole sitä välttämättä tänään. Vai laittaisiko AP päälleen miniältään saamansa minihameen, koska onhan AP kai käyttänyt sellaista nuoruudessaankin ja mahdollisesti jopa silloin toivonutkin sitä?!
Olin innoissani antaessani lahjan, jonka tiesin olevan toivottu. Mutta kuinkas kävikään: miniällä vaivoin peitelty, hapan ilme. Sanoin, että sitähän sinä kerran toivoit. Mutta juuri se koru onkin nyt epämuodikas. Samalla rahalla olisi saanut kuulemma jonkun ,joka olisikin nyt parempi.
On tuossa mun mielestä enemmänkin asiasta keskusteltu kuin vain tulkittu ilmettä. Av-mammat ei osaa edes lukea, mutta kommentoidahan aina voi.
Minulla ei ole poikia. Toivoin kolmannesta lapsestani poikaa, mutta paljolta säästyin, kun tuli tyttö. He ovat tuleville anopeilleen aarteita, hyvin kasvatettuja.