Miniälle ei kelpaakaan hänen toivomansa koru.
Miniäni on melko muotitietoinen nuori nainen. Pari vuotta sitten hän sanoi toivovansa mieheltään (pojaltani) lahjaksi Guessin kaulakorua, jossa lukossa, joka tulee eteen, lukee tuo Guess isolla. Jo silloin hän sanoi, ettei pojallani ole siihen varaa, mutta se on ainoa koru ,jota hän suorastaan himoitsee.
No, korua ei ole hänellä näkynyt, eli ei sitä sitten saanut. Minulle jäi tuo toive mieleen, koska hänelle on ollut aina vaikeata ostaa lahjoja. No nyt sitten hänellä oli syntymäpäivä, niin anooin hänelle tuon korun. Olin sen jo aiemmin ostanut alennusmyynnistä, niin hinta ei ollut kovin paha. Olin innoissani antaessani lahjan, jonka tiesin olevan toivottu. Mutta kuinkas kävikään: miniällä vaivoin peitelty, hapan ilme. Sanoin, että sitähän sinä kerran toivoit. Mutta juuri se koru onkin nyt epämuodikas. Samalla rahalla olisi saanut kuulemma jonkun ,joka olisikin nyt parempi.
En ole nähnyt korua hänellä kertaakaan. Onko nyt tosiaan nii, että kalliissa koruissakin on viimeinen käyttöpäivä, jonka jälkeen niitä ei voi käyttää?
Kommentit (91)
Kaksi vuotta on ihan huikean pitkä aika! Muoti muuttuu ja erityisesti ihminen muuttuu, tyylit vaihtuu. Ymmärsit sen varmaan AP itsekin kun alennuksesta tuon ko. korun löysit?
Ehkäpä miniäsi pitää korua silloin kun sinä vain et ole paikalla? En minäkään pidä joululahjaksi saamaani käätyä kaulassa joka päivä tai erityisesti anoppini aikaan. Kaikella on paikkansa ja aikansa, monesti en pidä mitään koruja, ainoastaan juhlatilanteissa.
Ap:n miniä vaikuttaa silti kiittämättömältä moukalta. Käyttäytyä voi fiksumminkin.
"Vaikuttaa moukalta" ja "käyttäytyä voi fiksumminkin"?
Just. Mistä me hei oikeasti tiedetään miten AP:n miniä on käyttäytynyt tai mitä hän edes on sanonut? AP:n omien tulkintojen ja sanomisten perusteella?
Joillakin anopeilla on tapana tulkita miniöidensä tekoja ja puheita kuin piru raamattua. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä, miniän tekoja tulkitaan tarkoituksella aina tietyllä tavalla. Anoppi on näkevinään miniän pyöritelleen silmiään, nakelleen niskojaan tai on kuulevinaan että miniä on sanonut jotakin jota oikeasti ei ole ikinä edes sanonut.
Mulla itselläni on juuri tällainen luulosairas anoppi. Hänen seurassaan ei voi ikinä olla rennosti oma itsensä vaan kaikki henkäisyt ja huokaisut, sanat ja teot on ihan pakko suunnitella sekunttiaikatalulla, ettei anoppi vain tulkitse tai luule jotakin. Raskas ihminen.
Se kuskaa mulle jotain kalevalahirvityksiä, kun"ne on sitte niin arvokkaita myöhemmin"! Just tota inhoan. Haluan jotain silloin, kun haluan! Totta kai mieli muuttuu. Ne vanhat Guessit ON hirveitä.
aina pieni epätoivo mieleen sen takia, että on itsellä kolme poikaa. Että jos saisi tuollaisen kusipäähirvityksen miniäkseen joskus. Tosin mä en paljon vaivaa näkisi moisen horon takia, saisi olla ihan omissa oloissaan.
Onneksi kuitenkin vielä maailma on enimmäkseen täynnä ihan normaaleja, HYVÄTAPAISIA nuoria naisia.
Kyllä miniä varmasti kiitti korusta kauniisti, mutta mikroilmeitään on mahdoton peittää ja jokainen osaa tulkita niitä pätevästi ja siksi anoppi tajusi, ettei lahja ollutkaan mieluinen. Emme oikeasti tiedä miniän KÄYTÖKSESTÄ yhtään mitään. Tiedämme vain, ettei hän pitänyt korusta eikä ole käyttänyt sitä anopin nähden. Käytöstavat saattavat silti olla kunnossa.
Huom: ap kertoi ainoastaan miniän ILMEESTÄ.
Kyllä miniä varmasti kiitti korusta kauniisti, mutta mikroilmeitään on mahdoton peittää ja jokainen osaa tulkita niitä pätevästi ja siksi anoppi tajusi, ettei lahja ollutkaan mieluinen. Emme oikeasti tiedä miniän KÄYTÖKSESTÄ yhtään mitään. Tiedämme vain, ettei hän pitänyt korusta eikä ole käyttänyt sitä anopin nähden. Käytöstavat saattavat silti olla kunnossa.
Just joo. Eli "miniän mikroilme" on siis ollut anopin mielestä väärä? Huh, tätäpä juuri pelkäsinkin.
Kukaan ei osaa tulkita pätevästi ja 100%:n varmasti toisen ihmisen ilmeitä tai mikroilmeitä. Voihan olla, että miniällä on ollut muita murheita juuri tuolla hetkellä?
Minulle puolestaan miniä tuo lahjoiksi vanhuksille tarkoitettuja lahjoja. Miniän oma äiti onkin mummoutunut homssu, jolle Nanson yöpaita voikin olla unelmien täyttymys. Minulle ei. Miniä rakastaa lahjojen tuontia. Olenkin alkanut huomata, että hän on shoppailuaddikti. Nettikaupoista voi sitten anopille tilata lahjaksi "kaikkea kivaa" ,ja poikani joutuu maksamaan.
Olkaa onnellisia että joku teille edes ostaa lahjoja.
Mun ymmärrys menee kyllä AP:Ile, jos saa lahjan niin silloin kiitetään ja pidetään mölyt mahassa vaikka ei olisikaan ihan osuva lahja. Ja omasta mielestäni se Guessin sydänkoru on aika ajaton ja itse kyllä pidän sitä edelleen, oli muodissa tai ei.
Mutta kannattaa varmaan jatkossa turvautua niihin lahjakortteihin niin ei tarvitse nirson miniän pettyä..
Pitääkö minun hyppiä riemusta, jos saan sen nyt mieheltäni?
Onhan se lahjasi auttamattoman myöhässä, niitä ei tosiaan käytä enää kukaan, ainakaan muotitietoinen kuten miniääsi kuvasit.
Pitääkö minun hyppiä riemusta, jos saan sen nyt mieheltäni?
Onhan se lahjasi auttamattoman myöhässä, niitä ei tosiaan käytä enää kukaan, ainakaan muotitietoinen kuten miniääsi kuvasit.
Miksi pyytää muotikorua, joka on kertakäyttöinen ja joutaa kuukauden päästä roskiin?
Miksi pyytää muotikorua, joka on kertakäyttöinen ja joutaa kuukauden päästä roskiin?
Minulle puolestaan miniä tuo lahjoiksi vanhuksille tarkoitettuja lahjoja. Miniän oma äiti onkin mummoutunut homssu, jolle Nanson yöpaita voikin olla unelmien täyttymys. Minulle ei. Miniä rakastaa lahjojen tuontia. Olenkin alkanut huomata, että hän on shoppailuaddikti. Nettikaupoista voi sitten anopille tilata lahjaksi "kaikkea kivaa" ,ja poikani joutuu maksamaan.
Joko täällä alkaa anopitkin vinkumaan, mikä kelpaa,mikä ei??
Miniän äiti mummoutunut homssu? Mikä luulet itse olevasi?
Aargghh, taidat olla MINUN anoppi.
On varmaan pettymys, jos on miettinyt lahjaa kovasti ja sitten huomaa ettei se miellytäkkään. Pystyn hyvin samaistumaan tunteeseesi. Itsellä kuitenkin myös sellainen ongelma, että mieheni on todella huono ostamaan lahjoja ja minä olen todella huono teeskentelemään. Lahjojen antaminen on vähän hiipunut kokonaan, kun tuntuu että kummallekkin tulee vain paha mieli.
Miksi pyytää muotikorua, joka on kertakäyttöinen ja joutaa kuukauden päästä roskiin?
koru ei ole sillä hetkellä kertakäyttöinen eikä kukaan arvaa sen sellaiseksi tulevankaan. Ja tässähän ei ole kyse kuukaudesta vaan parista vuodesta! AP itsekin on ostanut korun sanojensa mukaan jo aikoja sitten alennuksesta suht'edullisella hinnalla.
On varmaan pettymys, jos on miettinyt lahjaa kovasti ja sitten huomaa ettei se miellytäkkään. Pystyn hyvin samaistumaan tunteeseesi. Itsellä kuitenkin myös sellainen ongelma, että mieheni on todella huono ostamaan lahjoja ja minä olen todella huono teeskentelemään. Lahjojen antaminen on vähän hiipunut kokonaan, kun tuntuu että kummallekkin tulee vain paha mieli.
Ei tarvinnut miettiä, koska miniä itse sanoi hirveästi haluavansa juuri tuota korua. Ja takuulla puhui anopille siksi, että halusi anopin ostavan sen hänelle. Eikös se puhunut rahavaikeuksistakin?
mikä on ajaton,
toki on ns. arkikoruja ja juhlakoruja ja pukukoruja
Typerä miniä! Lahjasta kiitetään aina! Oma moka, jos on suureen ääneen vongannut jotain ja siihen itse kyllästynyt!
Mikä edes on trendikoru?
Minulla on tälläkin hetkellä korvissa isäni ostamat Diana-korvikset. Isä kuoli 1996.
Mikä edes on trendikoru?
Minulla on tälläkin hetkellä korvissa isäni ostamat Diana-korvikset. Isä kuoli 1996.
Mullakin mummon sotasaaliskameet.
Ei enää arvosteta. Hirveitä nämä nykynaiset.
ap:n olisi kannattanut esim poikansa kautta varmistaa että ko. koru on vielä toiveissa. Koruissa trendit (hyvä esimerkki tuolla jonkun mainitsema Nomination-koru) menevät kuten vaatteissa, ei kukaan trenditietoinen halua edellisen sesongin vaatteitakaan..