Raskaana, mies ei halua edes kihloihin!

on mennyt paniikkiin näin raskauden aikana siitä, että mies voikin yht'äkkiä lähteä, ja ap jäädä yksin tulevan lapsen kanssa. Siksi yrittää sitoa miestä kihlauksella, että olisi vaikeampi lähteä. Kyllä se mies lähtee, jos haluaa - on kihloissa tai ei.

Kihlauksella ei ole MITÄÄN juridista asemaa, kihlatun on ihan yhtä helppo lähteä kuin kihlaamattoman. Kihlattu voi mennä vaikka naimisiin toisen kanssa purkamatta kihlausta.

Toisaalta ihan yhtä helppo on lähteä naimisissa olevankin. Mitäs, jos panostaisi ihan oikeasti siihen parisuhteeseen - vain rakkaus, kumppanuus ja halu olla yhdessä sitovat ihmiset toisiinsa, ei mikään siviilisääty.

Miehet haluavat aina rusinat pullasta. Sitoutumattomuudella he varmistavat mahdollisuuden vaihtaa aina parempaan naiseen, kun sellainen ilmaantuu.

miten tämä tilanne muuttuisi, jos olisi kihloissa tai naimisissa?

En tajua näitä. Jos kihlaus tai avioituminen ei jollekin ole "mikään juttu", niin miksi siihen ei voi suostua, jos se parisuhteen toiselle osapuolelle taas olisi tärkeää? Onhan se joku "juttu", jos sitä ei halua. Itsepetosta.

niin mitäpä lapselle hänen sukunimeään muuttamaan. Äidin sukunimihän aviottomalle lapselle annetaan automaattisesti. Eikä sun ole pakko antaa edes yhteishuoltajuutta, jos ukkoa ei kerran kiinnosta.

niin mitäpä lapselle hänen sukunimeään muuttamaan. Äidin sukunimihän aviottomalle lapselle annetaan automaattisesti. Eikä sun ole pakko antaa edes yhteishuoltajuutta, jos ukkoa ei kerran kiinnosta.

Äidin sukunimi annetaan KAIKILLE lapsille automaattisesti. Siis se nimi, joka äidillä sattuu olemaan, oli se sitten oma tai miehen tai ex-miehen. Jos lapselle haluaa isän nimen, se pitää erikseen ilmoittaa.

En tajua näitä. Jos kihlaus tai avioituminen ei jollekin ole "mikään juttu", niin miksi siihen ei voi suostua, jos se parisuhteen toiselle osapuolelle taas olisi tärkeää? Onhan se joku "juttu", jos sitä ei halua. Itsepetosta.

Tarkoittaa sitä, ettei se ole parisuhteen kannalta merkittävää tai "mikään juttu". Mutta muuten se voi olla, periaatteesta. Itse olen tällainen, en halua mennä naimisiin, koska koko järjestelmä on minusta vähän vastenmielinen. Onneksi miehen kanssa on samanlainen arvomaailma eikä kumpikaan koe tarvitsevansa avioliittoa mihinkään.

Olisi se kyllä ongelmallista, jos mies haluaisikin ehdottomasti naimisiin. Mutta ehkä olisimme silloin muutenkin niin erilaisia, ettei suhde onnistuisi kuitenkaan, en tiedä. Olisi kamalan kurjaa, jos toinen joutuisi joustamaan ja tekemään itselleen vastenmielisen ratkaisun.

Minulle ei siis ole vastenmielinen ajatus olla naimisissa mieheni kanssa, vaan minulle on vastenmielinen ajatus olla naimisissa - mukana siinä instituutiossa ja perinteessä, jota en arvosta. Toisaalta ymmärrän, että niille, joille avioliitto merkitsee jotain, on varmasti ikävää, jos ei voi mennä suhteessaan naimisiin.

Mä ymmärrän ap:ta hyvin. Me mentiin naimisiin, kun tulin raskaaksi, koska se tuntui meistä molemmista oikealta. Siihen oli myös taloudellisia syitä, mutta ei niistä sen enempää. Minusta lapsesi isän tulisi suostua pyyntöösi tai sitten antaa kunnon perustelut sille, miksi ei halua edes kihloihin. Jos se on hänelle yhdentekevää, hänen tulisi tietenkin suostua.

Lapsi tai aikuinen tulee kasteessa seurakunnan jäseneksi.

Vanhemmat antavat nimen.

Mitä mieltä olette? Olen miehelleni monta kertaa sanonut suoraan haluavani kihloihin. Miehen mielestä odotellaan nyt ensin vauvaa ja katsotaan sitten. Mitä järkeä? Lisäksi hän haluaisi lapselle oman suht. yleisen sukunimensä, vaikka minun sukunimeni on reilusti alle sadalla koko Suomessa. Lapselle tulee ehdottomasti minun sukunimeni, jos joskus päädymme naimisiin, harkitsen tilannetta uudestaan. Onko muita kihlaamattomia äitejä tai raskaana olevia? Miksi teillä on tähän päädytty?

Ja mies sanoi ei kiitos. Hamekankaan osti (= lahjakortin vaatekauppaan :D )

Aiemmin oltiin puhuttu että jos lapsia saadaan niin jos ei olla naimisissa niin lapset kastetaan minun nimiin. Minulla on 2 lasta aiemmasta elämästä, miehellä ei.

Alkuvuodesta alettiin puhumaan perheenlisäyksestä, ja kosin tuossa karkauspäiävän ihan tätäkin ajatellen että josko lapsi sitten liittoon syntyisi. No joo ei.

Nyt olen raskaana enkä itse aio naimisiin hinkua. Lapsi kastetaan minun nimiin, saahan sen nimen sitten joskus muutettua jos mies naimisiin tahtoo. Itse en enää kosi, ja jos mies tässä vaiheessa pelkän lapsen saannin takia kosisi, sanoisin ei. Mies on kyllä sanonut että hän ei koe tarpeelliseksi mennä naimisiin, koska jos vaikka erotaan niin helpompaahan se olisi avosta kun aviosta.. Minä en koe tarpeelliseksi kastaa lasta isänsä nimiin. Koska jos tässä erotaan niin helpompi se sitten on että postilaatikkoon ei tarvitse laittaa montaa nimeä.

Mies ei halunnut kihloihin kun ensimmäinen lapsi saatiin. Hänestä lapsi on jo niin paljon suurempi sitoutuminen suhteeseen ja meihin, että piti naimisiin menoa turhana. Asiaan vaikuttivat varmasti omat kokemukset avioliitoista esim.vanhempiensa liitosta.. No puhuttiin sit monesti näistä ja siitä mitä avioliitto kummallekin merkitsisi. Odottaessani toista lastamme mies sitten kosi ja nyt häitä suunnitellaan.



Älä siis Ap vielä luovuta miehesi suhteen. Jos tiedät että hän kuitenkin on sitoutunut sinuun ja suhteeseen, niin ehkä hän tarvitsee vain aikaa. Keskustelkaa keskenänne mitä avioliitto merkitsee ja edetkää sen mukaan.. :)

Tietoa avioliittolaista



http://www.om.fi/11908.htm

parisuhteissaan?? Eikö olisi kannattanut miettiä ja sopia tälläiset asiat ennen lapsen alulle panoa?? Me miehen kanssa keskusteltiin kihlaus/naimisiinmeno/lapsi/jne asiat jo hyvissä ajoin suhteen alussa, että tiedettiin ollaanko molemmat samoilla linjoilla asioista, kohtaako ajatukset ja arvomaailma. Päätettiin jopa sukunimi nimiasia ja lapsen kieliasia (mies on suomenruotsalainen) valmiiksi. Ettei sitten tarvinnut (vuosien) yhdessä elon jälkeen huomata että toinen ei vaikka halua yhtään lasta ja toinen 5...

Mutta täytyy ihmetellä samaa kuin monet jo vastanneet, että miksi mies ei voi suostua kihloihin ap:n selittämästä syystä, eihän se merkitsisi heille muuta kuin rinkulaa sormessa?? Niin miksi sen kaltainen "julkinen sitoutuminen" on niin paha juttu ap:n miehelle???

sisältää ne naamiaiset ja isot törrötysjuhlat, joita kirkkohäiksi ja hääjuhliksi kutsutaan. Ihmettelin kun niin vältteli koko aiheitta kun yritin asiasta keskustella. Sitten selvisi, että jotenkin oli luullut, että kaikki naiset haluaa isot häät ja koko sen naurettavan pelleilyn. Ja että se jotenkin kuuluu tähän naimisiinmenoon.

Oli aluksi haluton keskustelemaankaan asiasta, koska mietti, ettei halua minua loukata, mutta ei halua sellaista jäkyttävää pelleilyä häävalsseineen yms.

Lopulta sain painostettua keskusteluun ja selitettyä, että inhoan sellaisia häitä. Että oma haaveni on se, että jos joskus rakastun, haluan mennä naimisiin salaa ja maistraatissa, koska en kuulu kirkkoon. Ja haluaisin viettää sen päivän kahdestaan rakkaani kanssa.

Usko tai älä, mutta miehillä on joskus aika outoja käsityksiä näistä asioista. Miehet kun harvemmin pikkupojasta asti miettivät naimisiinmenoja ja häitä, mitä tuntuu aika moni nainen tekevän.

Mutta täytyy ihmetellä samaa kuin monet jo vastanneet, että miksi mies ei voi suostua kihloihin ap:n selittämästä syystä, eihän se merkitsisi heille muuta kuin rinkulaa sormessa?? Niin miksi sen kaltainen "julkinen sitoutuminen" on niin paha juttu ap:n miehelle???

Älkää ihmiset oikeasti sanoko olevanne kihloissa, jos ette naimisiin mee! Miksi valehdella muille?

Tai sitä kihlausta mitä nyt ainakin halusit. Mä en ymmärrä naisia, jotka eivät vaadi miestä avioon ennen lapsia jos kerran kuitenkin sellaista haluavat.

miks sitoutumiskammoiset edes tekee lapsia..

kun huomasin olevani raskaana ja mentiin sitten suoraan ilman kihlasormuksia naimisiin ja ihan pienesti vaan juhlittiin. Kuitenkin valittiin kauniit ja kalliit sormukset (minulle perinteisesti kaksi, eli ns. kihla+vihkisormus).



Monet miehet vierastavat juuri isoja kirkkohäitä, mutta jos on sitoutunut parisuhteeseen niin tuo maistraatti voi sopia miehelle ihan hyvin, varsinkin jos naimisiin meno on naiselle tärkeää.



Minusta on tyhmää puhua haluavansa kihloihin, mikset ennemmin kerro miehelle haluavasi sitoutua ja olla naimisissa lapsesi isän kanssa?

Jos sinä raskaana olet niin eikö se teidän suhteenne vakavuusaste ole jo aika selvä asia muille ihmisille!!

Ei ole, sillä raskaus ei näy enää kuin 1,5kk ja mieheni ei ole raskaana, joten hänestä ei ainakaan näy päällepäin parisuhdestatus.

tuosta parisuhdestatuksesta. Tee jotain ennenkuin miehesi saa tarpeekseen, ja lähtee.

Edelleenkään ei ole kyse miehen sitoutumattomuudesta, vaan kihlajaisten ajankohdasta. Taisi olla turhaa yrittää mielipiteitä edes kysellä, täällä ollut muutama järkevä vastaus, loput spekulaatiota suhteemme vakavuudesta tai luuloa minun elävän pilvilinnoissa. Jätettäköön tämä aihe nyt tähän, kuitenkin olen päätökseni tehnyt sukunimen suhteen, päätäni ei käännä muutaman kiihkokonservatiivin ahdasmielinen näkökanta. Tyydyn myös siihen että kihlaudumme ennemmin tai myöhemmin, ja syy miksi naimisiinmeno on minulle merkityksetöntä ei kuulu muille. Kiitos.

enkä ole vieläkään suostunut kihloihin. Toisille se nyt vaan ei ole se juttu.

Miksi ihmeessä mennä kihloihin,jos ei mee naimisiin? Eihän ne silloin ole mitkään kihlat. Laissakin kyllä mainitaan,että kihlaus ON lupaus avioliitosta. Jos jotain muuta väitätte, se on sama, kuin sanoisitte kissaa koiraksi..