Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies ei halua edes kihloihin!
17.04.2012 |
Mitä mieltä olette? Olen miehelleni monta kertaa sanonut suoraan haluavani kihloihin. Miehen mielestä odotellaan nyt ensin vauvaa ja katsotaan sitten. Mitä järkeä? Lisäksi hän haluaisi lapselle oman suht. yleisen sukunimensä, vaikka minun sukunimeni on reilusti alle sadalla koko Suomessa. Lapselle tulee ehdottomasti minun sukunimeni, jos joskus päädymme naimisiin, harkitsen tilannetta uudestaan. Onko muita kihlaamattomia äitejä tai raskaana olevia? Miksi teillä on tähän päädytty?
Kommentit (66)
Kristityt kastavat lapsensa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Minkä lahkon palvonnan kohde sinä olet?
Lapsi kastetaan minun nimiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä hölmömpää on tehdä ensin lapsi ja miettiä sitten, että haluaako naimisiin vai ei. Voi hyvää päivää! Lapsi on PALJON avioliittoa suurempi sitoumus. Jos ei ole varma siitä, että haluaa sitoutua, niin ei ainakaan tehdä lapsia, mutta ei mennä kihloihinkaan.
Arvostaisin suuresti, jos te ketkä vaivaudutte kommentoimaan vaivautuisitte myös lukemaan koko viestiketjun ja sisäistämään sen. En jaksa täällä toitotella jo kertaalleen sanottuja asioita. Mielestäni kihloihin voi ihan hyvin mennä olematta täysin varma naimisiinmenosta. En painosta miestäni, enkä ole paniikissa. Ihan vain omaa rakkauttani haluaisin olla kihloissa.
Arvostaisin suuresti, jos te ketkä vaivaudutte kommentoimaan vaivautuisitte myös lukemaan koko viestiketjun ja sisäistämään sen. En jaksa täällä toitotella jo kertaalleen sanottuja asioita. Mielestäni kihloihin voi ihan hyvin mennä olematta täysin varma naimisiinmenosta. En painosta miestäni, enkä ole paniikissa. Ihan vain omaa rakkauttani haluaisin olla kihloissa.
sinä painostat, mutta jostain kumman syystä et itse tätä suostu huomaamaan. Miksi et anna asian olla, ja anna kihlauksen muhia miehesi päässä, ja katso mitä tapahtuu. Kun kihlaus on ns. miehen "keksimä" asia, hän voi todellakin innostua menemään kihloihin. Jos miehesi ei halua kihloihin niin sinulla on vain yksi vaihtoehto: hyväksyä se.
Toki kihloihin meno on lupaus avioliitosta jne..
Mutta meillä oli myös vähän samanlainen tilanne, että esikoista odottaessani minun sukuni kyseli koko ajan, että ettekös te edes kihloissa ja ette edes yhtään vakiintuneita.
En jaksanut jokaiselle selittää erikseen, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja en ole edes varma, haluanko naimisiin.
Mieheltä sitten kysyin, että voitaisko me "mennä kihloihin" siksi, että sais olla noilta uteluilta rauhassa. Mies ei siihen suostunut kun ei tajunnut koko juttua. Miehellä oli jotain aivan ihmekuvitelmia sormuksenostosta ja naimisiinmenosta yms.
Emme sitten menneet kihloihin, vaikka yritin selittää, että kyse ei ole muusta kuin, että ostettais sormukset ja mies pitäis sitä kun käydään minun sukulaisissa.
Mentiin sitten ns. suoraan naimisiin samalla kun lapsi kastettiin. Eli ei niitä kihlasormuksia lainkaan. Sinänsä ihan sama. Mutta ymmärrän ap.ta, että kyllästyttää se sukulaisten utelu ja jankutus.
Minun mielestä koko avioliitto on sinänsä ihan sama. Olen nähnyt niin paljon avioeroja, että se ei ole minulle mikään kliimaksi. Suhteemme kestää sen, minkä kestää. Olemme sitten naimisissa tai olisimme asuneet avoliitossa.
Toki kihloihin meno on lupaus avioliitosta jne..
Mutta meillä oli myös vähän samanlainen tilanne, että esikoista odottaessani minun sukuni kyseli koko ajan, että ettekös te edes kihloissa ja ette edes yhtään vakiintuneita.
En jaksanut jokaiselle selittää erikseen, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja en ole edes varma, haluanko naimisiin.
Mieheltä sitten kysyin, että voitaisko me "mennä kihloihin" siksi, että sais olla noilta uteluilta rauhassa. Mies ei siihen suostunut kun ei tajunnut koko juttua. Miehellä oli jotain aivan ihmekuvitelmia sormuksenostosta ja naimisiinmenosta yms.
Emme sitten menneet kihloihin, vaikka yritin selittää, että kyse ei ole muusta kuin, että ostettais sormukset ja mies pitäis sitä kun käydään minun sukulaisissa.
Mentiin sitten ns. suoraan naimisiin samalla kun lapsi kastettiin. Eli ei niitä kihlasormuksia lainkaan. Sinänsä ihan sama. Mutta ymmärrän ap.ta, että kyllästyttää se sukulaisten utelu ja jankutus.
Minun mielestä koko avioliitto on sinänsä ihan sama. Olen nähnyt niin paljon avioeroja, että se ei ole minulle mikään kliimaksi. Suhteemme kestää sen, minkä kestää. Olemme sitten naimisissa tai olisimme asuneet avoliitossa.
Juuri näin!!! Vihdoinkin joku ymmärtää pointtini! Suhde kestää saman, oli sitten naimisissa tai kihloissa tai ei. Ei minulle ole mitään merkitystä josko perinteisesti kihlaus on lupaus avioliitosta ja avioliitto sitä ja tätä, yksi hailee. Ja kyllä, lapsi on se suurin sitouttava asia ja se meille on tässä tulossa. Haluaisin kuitenkin sen sormuksen sormeeni jo ihan vain sen takia, että parisuhteemme status ja vakavuusaste on muillekin selvä.Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Juuri näin!!! Vihdoinkin joku ymmärtää pointtini! Suhde kestää saman, oli sitten naimisissa tai kihloissa tai ei. Ei minulle ole mitään merkitystä josko perinteisesti kihlaus on lupaus avioliitosta ja avioliitto sitä ja tätä, yksi hailee. Ja kyllä, lapsi on se suurin sitouttava asia ja se meille on tässä tulossa. Haluaisin kuitenkin sen sormuksen sormeeni jo ihan vain sen takia, että parisuhteemme status ja vakavuusaste on muillekin selvä.Huoh!
Jos sinä raskaana olet niin eikö se teidän suhteenne vakavuusaste ole jo aika selvä asia muille ihmisille!!
Toki kihloihin meno on lupaus avioliitosta jne..
Mutta meillä oli myös vähän samanlainen tilanne, että esikoista odottaessani minun sukuni kyseli koko ajan, että ettekös te edes kihloissa ja ette edes yhtään vakiintuneita.
En jaksanut jokaiselle selittää erikseen, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja en ole edes varma, haluanko naimisiin.
Mieheltä sitten kysyin, että voitaisko me "mennä kihloihin" siksi, että sais olla noilta uteluilta rauhassa. Mies ei siihen suostunut kun ei tajunnut koko juttua. Miehellä oli jotain aivan ihmekuvitelmia sormuksenostosta ja naimisiinmenosta yms.
Emme sitten menneet kihloihin, vaikka yritin selittää, että kyse ei ole muusta kuin, että ostettais sormukset ja mies pitäis sitä kun käydään minun sukulaisissa.
Mentiin sitten ns. suoraan naimisiin samalla kun lapsi kastettiin. Eli ei niitä kihlasormuksia lainkaan. Sinänsä ihan sama. Mutta ymmärrän ap.ta, että kyllästyttää se sukulaisten utelu ja jankutus.
Minun mielestä koko avioliitto on sinänsä ihan sama. Olen nähnyt niin paljon avioeroja, että se ei ole minulle mikään kliimaksi. Suhteemme kestää sen, minkä kestää. Olemme sitten naimisissa tai olisimme asuneet avoliitossa.
Juuri näin!!! Vihdoinkin joku ymmärtää pointtini! Suhde kestää saman, oli sitten naimisissa tai kihloissa tai ei. Ei minulle ole mitään merkitystä josko perinteisesti kihlaus on lupaus avioliitosta ja avioliitto sitä ja tätä, yksi hailee. Ja kyllä, lapsi on se suurin sitouttava asia ja se meille on tässä tulossa. Haluaisin kuitenkin sen sormuksen sormeeni jo ihan vain sen takia, että parisuhteemme status ja vakavuusaste on muillekin selvä.Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä raskaana olet niin eikö se teidän suhteenne vakavuusaste ole jo aika selvä asia muille ihmisille!!
[/quote]
Ei ole, sillä raskaus ei näy enää kuin 1,5kk ja mieheni ei ole raskaana, joten hänestä ei ainakaan näy päällepäin parisuhdestatus.
hyvä provo. :) Ei kai kenenkään parisuhteen uskottavuus ole kiinni jostain sormuksesta?
Jos sinä raskaana olet niin eikö se teidän suhteenne vakavuusaste ole jo aika selvä asia muille ihmisille!!
Ei ole, sillä raskaus ei näy enää kuin 1,5kk ja mieheni ei ole raskaana, joten hänestä ei ainakaan näy päällepäin parisuhdestatus.
Maailmassa on aika paljon miehiä ja naisia, jotka ovat naimisissakin, mutta eivät käytä vihkisormuksia. Kuka ulkopuolinen heidän parisuhdestatustaan tietää ja ketä kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole käyttänyt sormuksiani aikoihin, eivät mahdu lihottuani. Mies käyttää omaansa.
Toiveajattelen, että laihtuisin...
Itse en ole käyttänyt sormuksiani aikoihin, eivät mahdu lihottuani. Mies käyttää omaansa.
Toiveajattelen, että laihtuisin...
No joo, ehkä se sormus ei tosiaan ole niin tärkeä, tai sen kummempi sitoutuminen muutenkaan. Yhdessä ollaan ja se riittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiva luottaa, että.mies on sitoutunut itseen, ja että asiasta voidaan vapaasti puhua. Mutta ei ole niin väliä, mitä muut ihmiset uskovat tai ajattelevat suhteestamme. Pääasia, että itse tiedämme, miten asiat ovat.
Meillä aikoinaan mies epäröi naimisiinmenoa ja siinä kyse kyllä oli epävarmuudesta, että haluaako sitoutua. Sitten tapahtui kaikenlaista ja aikaa kului vuosia. Nyt ollaan naimisissa ja tyytyväisiä.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnellista raskaus- ja vauva-aikaa! Ehdotan, että keskityt vauvanodotukseen ja -hoitoon ja parisuhteenne normaaliin hoitamiseen siinä samalla, etkä turhaan keskity nyt miettimään tuota kihlausasiaa. Sen ehditte myöhemminkin, jos niin on käyvä.
T. Se läskisormi
On kiva luottaa, että.mies on sitoutunut itseen, ja että asiasta voidaan vapaasti puhua. Mutta ei ole niin väliä, mitä muut ihmiset uskovat tai ajattelevat suhteestamme. Pääasia, että itse tiedämme, miten asiat ovat.
Meillä aikoinaan mies epäröi naimisiinmenoa ja siinä kyse kyllä oli epävarmuudesta, että haluaako sitoutua. Sitten tapahtui kaikenlaista ja aikaa kului vuosia. Nyt ollaan naimisissa ja tyytyväisiä.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnellista raskaus- ja vauva-aikaa! Ehdotan, että keskityt vauvanodotukseen ja -hoitoon ja parisuhteenne normaaliin hoitamiseen siinä samalla, etkä turhaan keskity nyt miettimään tuota kihlausasiaa. Sen ehditte myöhemminkin, jos niin on käyvä.
T. Se läskisormi
Kiitos kauniista sanoista ja kannustuksesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että juuri 30v tienoilla oli kamalan tärkeää olla ulkoinen merkki sitoumuksesta sormessa. Kai siitä syytä että koin miehen olevan jalka oven välissä lähdössä. No, sitten aikanaan mentiin naimisiin ja nyt vaikka on kiva olla naimisissa, sormuksia ei pidä kumpikaan. Se ei tunnu enää tärkeältä sillä se sitoutuminen on "pään sisällä" eikä missään ulkoisessa merkissä. Enää ei kiinnosta mitä muut meidän suhteesta ajattelee tai ovat ajattelematta. Kun me itse tiedetään missä mennään, niin kaikki muu on toissijaista :o)
Ihanaa, että teillä on näin! Siitä on rakkaudessa kyse:)
Miehet haluavat aina rusinat pullasta. Sitoutumattomuudella he varmistavat mahdollisuuden vaihtaa aina parempaan naiseen, kun sellainen ilmaantuu. Lapsiakaan ei sen takia mies nykyisin menetä, kun av-mamma raahaa vastahakoisetkin kakarat joka viikko tapaamaan ihanaa ja rakastavaa pikku-isiä!
voinee ostaa itselleen vasempaan nimettömään jonkinlaisen sormuksen. Eiköhän ne sukulaiset silla rauhoitu ;) Tätä voisi sanoa yuksipuoliseksi kihlaukseksi.
Kihlaushan ON avioliittolupaus lain mukaan, mutta triedän parin joka on ollut 15 vuotta kihloissa!
voinee ostaa itselleen vasempaan nimettömään jonkinlaisen sormuksen. Eiköhän ne sukulaiset silla rauhoitu ;) Tätä voisi sanoa yksipuoliseksi kihlaukseksi.
Kihlaushan ON avioliittolupaus lain mukaan, mutta tiedän parin joka on ollut 15 vuotta kihloissa!
Tähän voisi heittää selkäkeikkanaurua:)
Olen itse ollut naimisissa 18 vuotta ja olen edelleen sitä mieltä, että mies on sitoutunut perheeseensä ihan muista ja muussa vaiheessa kuin siinä, että menimme naimisiin. Naimisiinmeno on vain järkevää ihan muista syistä. Tai ainakin ennen oli, koska isot lainat yms. sai hoidettua avioparina helpommin.
Miehet haluavat aina rusinat pullasta. Sitoutumattomuudella he varmistavat mahdollisuuden vaihtaa aina parempaan naiseen, kun sellainen ilmaantuu. Lapsiakaan ei sen takia mies nykyisin menetä, kun av-mamma raahaa vastahakoisetkin kakarat joka viikko tapaamaan ihanaa ja rakastavaa pikku-isiä!
Kihloihin ei mennä, vaan kihloissa ollaan, kun on sovittu menemään naimisiin keskenään. Naimisiin mennään, ja ennen naimisiinmenoa ollaan sitten kihloissa kun lupaus asiasta on olemassa.
Vielä kerran: kihloihin ei "mennä".