Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen kannattaa
16.01.2014 |
sain äskettäin tietää, miten kouluaikaisilla (lukio) kiusaajilla menee tänään, olemme vielä alle kolmekymppisiä. Yksi on erittäin arvostetussa ammatissa, valmistunut vuosikurssin parhaalla opintomenestyksellä. Hyvät tulot, kaunis vaimo ja lapsia. Toisella on useampi yliopistotutkinto, asuu eliittialueella pääkaupunkiseudulla, uraohjus.Kolmas on pian tohtorintutkinnon suorittanut, tosin tulot varmaan alle keskitason, kihloissa sekin, valmistui ajallaan, vaikka vietti myös hupaisaa opiskelijaelämää.
Entäs kiusatut? Yhdestä ei ole kuultu vuosiin mitään, liekö tehnyt itsemurhan. Toinen on vielä ilman mitään tutkintoa, vuosia terapiassa ja mielialalääkkeillä, kallis yksityinen terapia on vienyt liki vararikkoon. Sairastaa paniikkihäiriötä. Kolmannesta ei myöskään kuultu juuri mitään, mutta ilmeisesti pysyvästi työkyvytön kiusaamisen aiheuttamien traumojen vuoksi.
kaikki edellämainitut menestyivät yli keskitason koulussa, tosin yksi kiusatuista oireili jo lukioaikana, oli paljon poissaoloja.
muut saman luokka-asteen opiskelijat menestyneet keskinkertaisesti. Taidan opettaa lapseni tarkoituksella taitavaksi manipuloijaksi ja kiusaajaksi. Toivottavasti kiusaa vaikka niitä kiusaajien lapsia.
Jouduin myös itse lukiossa kiusatuksi, vasta nyt olen päässyt pahimman yli. Opinnot yhä pahasti kesken, terapiaa vuosikaudet ja ahdistuneisuutta. Häpesin ja peittelin kehoani vuosikaudet peittävillä vaatteilla, sillä kiusaaminen kohdistui kehoni arvosteluun ja oli luonteeltaan myös seksuaalissävytteistä. Ennuste on, että en ikinä toivu täysin, mutta olen sentään työkykyinen. En pysty ehkä ikinä kohtaamaan ahdistumatta pahoin ketään noista vanhoista koulukiusaajista. En voi antaa anteeksi ikinä, lukiossa kiusaajat jatkoivAt toimintaansa vielä täysi-ikäisenäkin. Yo-juhlien harjotuksissakin annettiin suoraan ymmärtää, että me kiusatut emme olleet tervetulleita.
Kommentit (147)
Todella surullista. Kiusaaminen vie itsetunnon ja elämänhalun helposti kokonaan, joten en ihmettele yhtään miksi elämässä ei muutenkaan menestyisi. Pääasia, että kasvattaa lapsensa silti rehdeiksi, mutta vahvoiksi ja sellaisiksi jotka eivät alistu kaltoinkohdeltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa, että vielä kolmekympin tienoillakin olen arka, punasteleva ja sanoissaan takelteleva ihminen. Niin syvät jäljet kiusaaminen jätti. Lisäksi aloin jo nuorena aikuisena saamaan pahoja rytmihäiriöitä ym. lääkäreiden mukaan todennäköisesti autonomisen hermoston toiminta jotenkin vaurioitui vuosien kiusaamisen vuoksi. Muille liki vaaraton sosiaalinen tilanne on minun elimistölleni kuin välittömässä hengenvaarassa oleminen.
Nythän Turussa, todennäköisesti jotkut nuoret, on tehneet päiväkodin pihalla hengenvaarallista ilkivaltaa. Esim. sähköjohtoja on peukaloitu niin, että niistä voi saada kuolettavan sähköiskun ja leikkivälineiden turvakaiteita on peukaloitu. Tämäntyyppisiä temppuja ne koulukiusaajat usein tekee, äidin ja isän mussukat. jos ilkivallantekijät olisi vaikkapa 14-vuotiaita, mitään rangaistuksia ei seuraisi vaikka jäisivät kiinni. Ei vaikka joku olisi kuollut. Suomessa ymmärretään kiusaajaa, ovat vahvoja ja väärinymmärrettyjä menestyjiä.
Yksi kiusaajistani ei ole menestynyt, muut ovat. Isolla porukalla oli helppo kiusata, sehän oli hyväksyttyä ja tavallaan standardi. Kaikkia erilaisia kiusattiin. Yksi oli vähän hidas, yksi liian taitava. Kolmas oli luoka ainoa jolla vanhemmat eronneet ja asui yh-äitinsä kanssa. Neljännellä oli liian pyöreä pää. Joukosta ei saa erottua, täytyy olla harmaata massaa tai saa kokea kaiken ilkeyden mitä porukalla lapset vain keksivät.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 19:00"]
nämä kiusaajat olisivat menestyneet varmaan ihan yhtä hyvin vaikkeivat oliskikaan kiusanneet. kiusatut olisivat varmasti myös ilma kiusaajia
[/quote]
Niin, kiusaamisellahan ei ole mitään väliä uhrille. Luokan paras oppilas aivan varmasti ahdistuisi ihan itsestään omaan erinomaisuuteensa jos häntä ei monta tuntia päivässä kaadettaisi kumoon, heiteltäisi jääkokkareilla ja huudettaisi kesken oppitunninkin milloin mitäkin. Silleen sponttaanisti vaan se pulpahtaisi se ahdistuneisuus siitä osaamisesta. Niin se varmasti on.
Meillä kiusaajat olivat kaikki hyvin varakkaista perheistä. Heillä oli perheen asema ja varallisuus pönkittämässä itsetuntoa ja antamassa roolimallia kuinka vähemmän varakkaisiin sai suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tuo Stubb on mainittu täällä. Minua alkoi kiusaamaan aikuisiällä samoilla taustoilla varustettu mies kuin Stubb. Varakkaista suomenruotsalaisista oloista tullut, oli helppo päästä yliopistoon ja sieltä saaduilla suhteilla työelämään erittäin etuoikeutettuihin asemiin. Niin paljon oltu tekemisissä, että henkilöltä puuttuu kaikki moraali kun tekee pikku kiusaa netissä ja kasvotusten muille koko ajan.
Tämä henkilö on todella suosittu muiden silmissä ja kiusaaminen ei mitenkään heikennä hänen asemaansa. Aikuista miestä kun ei ole äiti vahtimassa, niin olen surukseni huomannut kuinka kukaan ei puutu hänen käytökseensä vaikka hän nolaa muita toisten ihmisten nähden. On tuossa ap:n avauksessa jotain perää, minunkin kiusaaja on vain kasvattanut suosiotaan kanssaihmisissä ja minä olen saanut joitain traumoja, joista en välttämättä pääse koskaan yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on sanavapauden päivä. Sanavapaus merkitsee myös vastuuta. "Poikkeavuuskriittinen" sanankäyttö mrkitsee sananvapauden väärinkäyttöä jolla on vakavat seuraamukset.
Suomi johtaa Euroopan itsemurhatilastoja Liettuan jälkeen - "syrjintäkriittisellä" sananvapaudella oikeutetaan erillaisen lähimmäisen kaltoinkohtelu.
Autismin kirjon ihmiset eivät tee itsemurhia vain siksi, että he kuuluvat autismin kirjoon. Neteistä ei tee autisteja se, että tekevät itsemurhan.
Kun itsemurhien taustoja on tutkittu, niin takana on epäoikeudenmukainen kohtelu ja kiusaaminen. Lopettamalla autistisen lapsen tai nuoren syrjinnän päästään myös suuresta osasta tarpeettomia tragdioita.
Nykyinen yhteiskunnan imapiiri tukee yhä enemmän syrjintää ja asenteet kiusattuja kohtaan kovenevat ja kiusaajien käyttiämiä kielikuvia eli "vammaiskriittisyyttä" ymmärretään ja "syrjinnän kritiikillä" ja sanan vapaudella puolustetaan toimintaa vahvojen ehdoilla.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:30"]
Kiusaamisen takia minusta tuli yksi näistä nuorista eläkeläisistä jo 25-vuotiaana. Olen myös syrjäytynyt ja yksinäinen. En ole koskaan seurustellut. Itsetuntoni murennettiin palasiksi jo ensimmäisinä kouluvuosina. Kiusaamista jatkui koko peruskoulun ajan... Itseään niskasta kiinni ottaminen ei enää ollut/ole mahdollista. Minulla on vaikeita psyykkisiä ongelmia, joihin eivät edes lääkkeet ole tuoneet helpostusta. Olin siis kiusattu. Onko minussa jokin vik, kun en siitä huolimatta menestynyt?
[/quote]
Miten voidaan todeta, että kaikki tuo on johtunut vain kiusaamisesta? Helpompi on tietysti sinulle laittaa kaikki kiusaamisen ja muiden syyksi, mutta valitettavasti ihan muissakin eliöpopulaatioissa menestyvemmät menestyvät ja muut ovat muuta. Miksi ihminen olisi poikkeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kiusaaminen takaa korkean sosiaalisen paikan, niin johan on.
Henkilöt, joiden kiusaamaksi itse joskus aikoinaan jouduin, päätyivät teiniäideiksi (2kpl) eikä kukaan muukaan heistä kovin korkeassa asemassa ole, lieneekö kaikilla edes ammattia. En toki väitä sitä kiusaamisen syyksi, mutta kertoo ko. ihmisistä jotain.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 07:37"]
Hyvä että tuo Stubb on mainittu täällä. Minua alkoi kiusaamaan aikuisiällä samoilla taustoilla varustettu mies kuin Stubb. Varakkaista suomenruotsalaisista oloista tullut, oli helppo päästä yliopistoon ja sieltä saaduilla suhteilla työelämään erittäin etuoikeutettuihin asemiin. Niin paljon oltu tekemisissä, että henkilöltä puuttuu kaikki moraali kun tekee pikku kiusaa netissä ja kasvotusten muille koko ajan.
Tämä henkilö on todella suosittu muiden silmissä ja kiusaaminen ei mitenkään heikennä hänen asemaansa. Aikuista miestä kun ei ole äiti vahtimassa, niin olen surukseni huomannut kuinka kukaan ei puutu hänen käytökseensä vaikka hän nolaa muita toisten ihmisten nähden. On tuossa ap:n avauksessa jotain perää, minunkin kiusaaja on vain kasvattanut suosiotaan kanssaihmisissä ja minä olen saanut joitain traumoja, joista en välttämättä pääse koskaan yli.
[/quote]
Laita kiusaajan nimi tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaja voi olla myös Opettaja! Olin ala-asteella ja vielä seiskaluokalla aika hyvä matematiikassa (arvosalalla 8). Silloin 70- luvulla pääsin sitten keskikurssille, josta olin hyvin ylpeä. Ikäväkseni jouduin toteamaan jo alkuvaiheessa, että opettajajana toiminut mies olikin narsisti tai totaalisesti alaansa kyllästynyt loppuun palanut mies. Hänen tapansa oli nostaa framille ne, jotka eivät osanneet, ihan konkreettisesti liitutaulun ääreen muiden naurettavaksi, hän jopa lietsoi muita nauramaan! Olin silloin ujo ja pelkäsin esiintymistä ja taululla oleminen ilman matemaattista vastausta oli karmeinta mitä muistaa saattaa. Mitä minä siitä sitten opin; olen matematiikan hylkiö, mikä on vieläkin ongelmani. Kasiluokalla opin siis pinnaamaan matematiikan tunneilta ja ysiluokalla olin taas suppealla kurssilla, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Kasiluokan mies opettaja oli varmaankin tyytyväinen. Jopa myöhemmissä opinnoissa matematiikan oppitunneilla kymä hiki virtasi ohimoilla, koska samat muistot tulvivat pintaan. En vieläkään osaa matematiikkaa kunnolla, en ole vieläkää yli viisikymmpisenä päässyt asiasta irti. Nyt olen kuitenkin ammatiltani opettaja! Opettajana itse tiedän minkälainen vaikutus opettajalla ja opettajan sanoilla on oppilaaseen ja siksi oppilaani ovatkin kanssani hyvissä ja luottavaisissa käsissä. Muistakaa siis opettajat, sananne ovat painavia!
94: open kiusaaminen on vielä kamalampaa, koska sitä vähätellään ja kielletää ja siihen ei kukaan puutu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aivan allekirjoita tuota kommenttia, jossa väitettiin, että parhaiten pärjäävät ne, jotka eivät olleet kiusaajia eivätkä kiusattuja. Itse käänsin koko peruskoulun ajan kestäneen kiusaamisen voimavaraksi, mikä on tähän päivään mennessä vienyt minut tohtoritutkintoon asti. Tuntuu hullulta, mutta minä ainakin kiitän kiusaajiani siitä, että aikanaan, kun peruskoulusta piti lähteä eteenpäin, ei minulla yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukio, sillä amikseen raksalinjalle ja metallilinjalle en kiusaajieni kanssa halunnut.
Toivon sydämeni pohjasta, että vastoin oletustasi toivut täysin kiusaamisen aiheuttamasta traumasta. Se on mahdollista. Voit jopa kääntää menneisyyden eduksesi. Kiusaajat ovat aina sellaisia,joilla on syystä tai toisesta valtaa. Opettajien suosimilla oppilailla on kaikkein parhaat mahdollisuudet kiusata. Samoin niillä, joiden vanhemmilla on valtaa yhteisössä esim sosiaalisen tai taloudellisen asemansa takia. Siksi voi syntyä kuva, että kiusaajat pärjäävät aikuisena hyvin, kun taas kiusatut olisivat tuomittuja epäonnistumaan. Kyse ei ole ainakaan siitä, että kiusaajat olisivat parempia. Kyse on siitä, että heillä on jo lähtökohtaisesti ollut paremmat lähtökohdat. Lisäksi he ovat aikuisten tuella kehittäneet itselleen kiusaamisesta strategian, jolla he entuudestaan pönkittävät asemaansa ja itsetuntoaan. Se mikä heillä jää kehittymättä, on moraali.
Mikään tutkimus ei osoita, että tyhmyys, rumuus tai muu huonous johtaisi suoraan kiusatuksi joutumiseen. Riski joutua kiusatuksi on mm. oppilailla joilla on seuraavia ominaisuuksia: punaiset hiukset, muista oppilaista poikkeava etninen tausta, muista oppilaista poikkeava ulkonäkö (ihonväri, lyhyt, pitkä, laiha, lihava, isorintainen, pienirintainen...), köyhyys, muista poikkeavat harrastukset, hyvät arvosanat, pojilla urheiluharrastusten puuttuminen, tulee uutena oppilaana ryhmään jossa jo on kiusaamista jne. Jep jep. Aivan banaaleja syitä.
Kiusatuksi joutuminen on riski myöhemmälle menestykselle, koska se tuhoaa kiusatun itsetunnon, jos ympärillä olevat aikuiset eivät puutu siihen. Aikuisten pitää yksioikoisesti ilmaista, etteivät he hyväksy kiusaamista. Kaikki selittely on lopetettava alkuunsa - 'kiusattu on liian herkkä', 'kiusaaja ei tarkoita pahaa', 'kiusaaja on vain kypsymätön'. Tosiasia on, että yleensä kiusaaja tuntee olevansa oikeutettu toimintaansa samalla logiikalla kuin Hitler, Stalin jne kannattajineen. Aikuiset (mm. opettajat, vanhemmat), jotka eivät lopeta kiusaamista tehokkaasti, syyllistyvät samaan kuin hirmuvaltiaiden kannattajat.
Kun asian laittaa oikeaan valoon ja myös ymmärtää, että elämä on joskus epäreilua, pääsee itse elämässä eteenpäin. Maailmassa on pahoja ihmisiä ja satuin nyt kohtaamaan sellaisia. Minä tajusin tämän ja pääsin eroon yläasteella minua kiusanneista hakeutumalla eri lukioon kuin he. Valitsin tietoisesti hyvän ihmisen roolin. Olin hyvä koulussa, hakeuduin yliopistoon ja myöhemmin työelämässä aina vaativampiin töihin. On totta, että kiusaamisen aiheuttama trauma esti pitkään minua hakeutumasta täysimääräisesti resurssejani vastaaviin kaikkein kovimpiin ja vaativimpiin tehtäviin/ koulutuslinjoihin. Pitkällä aikavälillä olen kuitenkin edennyt sosioekonomisesti loistavasti. Myös hyvän ihmisen maine auttaa minua selvästi. Työelämän kovissa paikoissa ja ristiriitatilanteissa minuun luotetaan.
Joskus olen törmännyt entisiin kiusaajiin. Muistan kyllä edelleen, mitä he tekivät minulle, mutta suhtaudun heihin pääsääntöisesti kuten muihinkin epäystävällisiin mäntteihin. Siis ylen kohteliaasti, mutta myös hieman ylemmyyttä tuntien. Yksi minua yläasteella kovasti kiusannut poika sanoi minulle luokka kokouksessa 10 v yläasteen päättymisen jälkeen 'Sinusta on tullut yksi luokan kauneimmista tytöistä'. Vastasin, että ' olin aivan yhtä kaunis peruskoulussa, mutta sinä olit liian tyhmä tajutaksesi sitä. Siksi toiseksi olet nyt kaljuuntuva mikä lie merkonomi, joten on parempi ettemme keskustele enempää ulkonäköasioista tai älykkyydestä'. Toisen 'pojan' olen kohdannut työelämässä ja hän on kysynyt minulta koinko poikien käytöksen kiusaamisena. Sanoin että hänen kysymyksensä osoittaa joko tyhmyyttä tai moraalin puutetta. Luokkakaverin jatkuva nimittely (huora, lauta, rillipää, ruma kuin neekerin persreikä yms.) ja täysin ulkopuolelle jättäminen... Noh, hän ei siis aikuisenakaan tiedä mikä on oikein tai väärin.
Onneksi ei ole muille tarvinnut noin selvästi näpäyttää. Ja onneksi olen heitä parempi. Lisäksi olen aika hyvännäköinen, hyvätuloinen ja onnellinen.
nämä kiusaajat olisivat menestyneet varmaan ihan yhtä hyvin vaikkeivat oliskikaan kiusanneet. kiusatut olisivat varmasti myös ilma kiusaajia
Menestyminen ei mielestäni ole siitä kiini, onko kiusaaja vai ei. Osa peruskoulun aikaisista kiusaajistani opiskelee yliopistossa, osa örveltää kännissä viikonloppuisin vailla työpaikkaa. Pahinta kiussamisessa on kiusatun itsetunnon murentaminen pala palalta. Tuen määrä on korvaamattoman tärkeää ja ettei jää murehtimaan asioita. Vaikutus ulottuu todennäköisesti kauas tulevaisuuteen niin työnsaantiin, tuleviin ystävyyssuhteisiin, sosiaalisiin tilanteisiin kuin perhe-elämäänkin.
Olisiko kyse siitä, että kiusaaja joka syntyy rikkaaseen perheeseen menestyy siksi ei sen kiusaamisen takia. Juoppo perheestä kiusaajaksi siirtynyt kovis ei pärjää vaan tie vie alemmas.
Eli ei se kiusaaminen vaan ne vanhempien suhteet.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 06:48"]Pahimmat kiusaajat tuskin menestyivät. Olivat erikoisluokalla jo silloin. Sivustakatselijat ja satunnaiskiusaajat olivat niitä menestyjiä.
Itsellä menee hyvin ja huonosti. Ihan hyvä koulutus, ei huipputasoa, vakipaikka ja kaikki "normaalin perhe-elämän" puitteet. Päällisin puolin ainakin.
Varjopuolena minulla on vakava psyykkinen sairaus. Olen osa-aikaisella eläkkeellä. Suurimman osan aikaa elämäni tuntuu olevan yhtä maanpäällistä helvettiä ja monet kerrat on käynyt mielessä kauanko sitä on oikeasti tarkoitus kestää. Kiusaaminen ei aiheuttanut sitä, koska on perinnöllinen alttius, mutta varmasti edesauttoi puhkeamista. En kuitenkaan jaksa syyttää kiusaajia asiasta. En kaipaa anteeksipyyntöä enkä kostoa. Mutta toisaalta en myöskään tahdo kohdata heitä kadulla.
Paha ei saa palkkaansa. Se on satu jota kerrotaan lapsille. Tai jos saa, olin aika vittumainen ämmä edellisessä elämässäni, ei voi tietää.
[/quote]
Joo. Itke lisää vaan, sen sijaan että yrittäisit saada itse jotain aikaiseksi. Kunhan ryhdistäytyisit sen verran laiskuri, että ottaisit omasta elämästäsi kontrollin etkä siirtäisi epäonnistumistasi muiden ja menneisyyden syyksi. Me elämme tässä ja nyt.
Ainoa joka voi tehdä sulle jotain, olet sinä.
[/quote]
huoh, taas näitä Kokoomuslaisten satuja. Esim. usein masentuneella itsensä niskasta kiinni ottaminen ei ole mahdollista, ainakaan ilman ulkopuolista apua. Vaikeasti masentunut tarvitseekin sitten sähköhoitoa, lääkitystä, jopa osastohoitoa. Ihmisten pitäisi oikeasti jo tajuta, että kyseessä on todellinen sairaus, ei laiskuus. Olen itsekin perusahkera ihminen, mutta masentuneena menetän kaiken toivoni elämän suhteen. Silloin tiskikoneen luukun avaaminen ja suihkussa käyminenkin tuntuu valtavalta ja raskaalta ponnistuksella. Työt ja opiskelut kärsii väkisin, mikään ponnistelu ei johda edes keskitason suoriutumiseen, eli on työkyvytön. Menneisyyden traumat ovat kiinteä osa minua, ne palaavat piinaavina muistoina ja takaumina mieleen vähän väliä. Sitä kutsutaan kai traumatisoitumiseksi.