Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni mies kokee oikeudekseen tappaa perheensä, kun ajautuu "umpikujaan"?
15.04.2012 |
Eikö se kerro aikamoisesta itsekkyydestä ja empatiakyvyttömyydestä? Nähdään perhe omaisuutena jolle voi loppupeleissä tehdä niin kuin itse tahtoo. Jos en minä saa niin ei kukaan muukaan... ei nähdä itseisarvoa edes lasten elämällä.
Miksi?
Ja sitten surkutellaan miesrukkaa joka on niin uupunuta ja päätynyt epätoivoiseen tekoon kun ei muuta ulospääsyä nähnyt. Mikä ei pidä paikkaansa. Ulospääsykeinoja:
- tappaa vain itsensä
- Hakee apua lastensuojelusta, vaatii välitöntä huostaanottoa... riittää taatusti, että kertoo harkitsevansa murhaa.
- Puhuu epätoivosta ystäville, sukulaisille, lääkärille. Hakee apua mielenterveystoimistosta, jos ei muuta, niin viiltää vaikka ranteensa auki tai kiskaisee lääkkeistä yliannostuksen, hotoon pääsee taatusti
jne.
Mikä tahansa noista olisi parempi... tai lähtisi vaikka kaupungille alasti hillumaan ja laulamaan Helismaata. Keskellä päivää. Taatusti tulisi valkotakkiset auttamaan, eikä olisi murto-osaksikaan niin noloa kuin tappaa omat lapsensa.
Kommentit (80)
katso ammattia eikä sukupuolta. Se on sairas tila, realiteetit kateissa, on pelkkää ahdistusta. Ihan turha sitä millään logiikalla alkaa jäsentämään,.
Juuri näin minäkin veikkaan. Ja kokemusta on. Miehelläni (koulutettu, menestyvä, ystävien kesken pidetty, onnellinen avioliitto jne.) todettiin uupumukseen liittyvä pakko-oireinen häiriö. Hän alkoi mm. saada päähänsä tosi sairaita ajatuksia minun ja lasten vahingoittamisesta. Tajusimme onneksi hänen tarvitsevan hoitoa ja hän sai onneksi ajoissa apua. Nyt mies on kunnossa ja elämme täysin normaalia elämää.Tosin ylikuormittumista pitää edelleen varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmistö lapsensa surmanneista on naisia, vaikka tässä nyt viime aikoina miehet ovatkin ottaneet tilastoa kiinni. Aiheesta oli juttua tämän päivän Helsingin sanomissa.
Yleensä nuo ihmiset kai ovat niin ahdingossa, että heidän käsityksensä todellisuudesta on vääristynyt. He ovat niin totaalisen pettyneitä elämään, että haluavat pelastaa lapsensa siltä. Tähän liittyy myös ajatus, että lapset ovat osa omaa itseä, eivät itsenäisiä olentoja, ja jos itse kuolee niin lasten pitää myös kuolla.
Sillä lapsillahan ei voi olla elämää ilman äitiä, eihän?
Isien ajatus menee kutakuinkin samoja latuja.
kun juuri eilenkin uutisissa mainittiin että perhesurmista on ollut yli 80% on miesten tekemiä.
Mutta miesaktivisti ei luovuta vaan vääristelee omia tilastojaan.
naiset harvemmin ovat pedofiilejäkään.
Miehistä 1 % on sairaita paskoja, ja ne ovat sitten täyssairaita idiootteja. 99 % miehistä on viisaita.
99 % naisista on sairaita, mutta ei täyssairaita. Idiootteja vain. 1 % naisista on viisaita.
Niin se luonto tasaa itsensä.
tai persoonallisuushäiriöitä sanottiin psykan luennoilla. Sun ongelmiasi ei paljon tarvitse arvailla...
ja narsisti luulee omistavansa toisen ihmisen- siksi voi tehdä laajennetun itsemurhan
Eiväthän miehet itke, vaan täytyy olla #vahva ollakseen mies.
Sen lisäksi vähätellään saavutuksia, arvostellaan kaikkea. On pakko olla kaikessa parempi tai muuten olla luuseri.
Ei saa itkeä, ei saa näyttää kurjuuttaan.
VAiennetaan jo lapsena. Näinhän useammat pojat on kasvatettu. Pojat eivät saa näyttää tunteitaan, eivätkä lapset ylipäänsä epäonnistua missään...
KAikki se alkaa lapsuudesta, vaikkei sitä moni suostu myöntämään etenkään jos vanhemmat tuntuvat olevan kaikesta vähättelystä huolimatta ne parhaimmat vanhemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun nainen surmaa lapsensa, mikä on yleisempää?
Eikö se kerro aikamoisesta itsekkyydestä ja empatiakyvyttömyydestä? Nähdään lapset omaisuutena jolle voi loppupeleissä tehdä niin kuin itse tahtoo. Jos en minä saa niin ei kukaan muukaan... ei nähdä itseisarvoa edes lasten elämällä.
Miksi?
Ja sitten surkutellaan naisrukkaa joka on niin uupunuta ja päätynyt epätoivoiseen tekoon kun ei muuta ulospääsyä nähnyt. Mikä ei pidä paikkaansa.
Vaikka lapseen kohdistuneet henkirikokset ovat onneksi verrattain harvinainen ilmiö, on aihe inhimillisesti tärkeä. Vanamo ym. (2001) tekivät tutkimuksen perheensisäisistä lapseen kohdistuneista henkirikoksista Suomessa vuosien 1970 ja 1995 välisenä aikana. Aineisto ei sisältänyt itsemurhaan päättyneitä tapauksia. Surman tekijöistä 61 % oli äitejä, ja yleisimmät tekotavat olivat pahoinpitely, hukuttaminen ja tukehduttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkeään. Suomessa julkisuudessa esillä olleiden, vanhempien lapsiinsa kohdistamien henkirikosten yhteydessä on kirjoitettu taloudellisten asioiden merkityksestä, mutta kovin suurta merkitystä niillä ei näytä olevan. Eloon jääneistä surmaajista otti asian stressitekijänä esille 25 % äideistä ja 21 % isistä. Motiivina taloudelliset tekijät mainitsi vain 12 % äideistä eikä yksikään isä. Taloudelliset ongelmat lienevät nyky-Suomessa melko tavallisia. Aiempien tutkimusten mukaan taloudelliset tekijät ovat olleet mahdollisina vaikuttavina tekijöinä 30 %:ssa tapauksista (d'Orban 1979).
Viisi äitiä (19 %) ja kaksi isää (8 %) oli teon ajankohtana psykiatrisessa avohoidossa; yksi oli sairaalahoidosta lomalla. Ero tai sen uhka liittyi useimpiin tilanteisiin (77 % äideistä ja 67 % isistä). Yksi isä oli aiemmin puhunut viranomaisten kanssa tappamisajatuksistaan ja neljä äitiä ja kuusi isää jonkun ystävän tai sukulaisen kanssa. Juuri ennen tekoaan (vuorokauden kuluessa) neljä äitiä ja kaksi isää mainitsi aikeistaan jollekulle tai sukulaiselle ja he sanoivat myös suunnittelevansa itsemurhaa. Tekoa edeltäneen tilanteen piirteitä on kuvattu Internet-oheisaineiston taulukossa 2 .
Yksi äiti (4 %) ja kymmenen isää (42 %) olivat päihtyneinä alkoholista, yksi äiti ja kolme isää (13 %) alkoholista ja muista päihteistä sekä yksi äiti ja yksi isä vain muista päihteistä. Sukupuolten välinen ero päihtymyksen suhteen oli merkitsevä (?2 = 15,395, df = 3, p < 0,002).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä on nyt mahdollsuus kasvattaa miehiä omista pojistanne, jotka puhuvat tunteistaan, itkevät, surevat, arvostavat, kunnioittavat.... ja eivät ryhdy moisiin tekoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poista sitä tosiasiaa että viimevuosina miesten tekemistä perhesurmista on tullut Suomeen todellinen ongelmailmiö. Miesaktivistien defenssireaktio ei ainakaan paranna tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten naisaltivistit toimivat naisten tekemän väkivallan ehkäisemiseksi tai ovat toimineet?
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-tietoa/perhevakival…
fundamentalistin kanssa...
Lakaiskaa ongelma maton alle ja jatkakaa naisten(ne) syyttelyä.
Onkohan tuo tyyppi eksynyt tänne S24:lta.
Tutkimus kertoo Vanhempien lapsiinsa kohdistamat henkirikokset Suomessa.
Joillekin vain miehet ovat sopivia syyllisiä ja lapsensurmista puhuminen on naisten syyllistämistä.
Enemmistö lapsensa surmanneista on naisia, vaikka tässä nyt viime aikoina miehet ovatkin ottaneet tilastoa kiinni. Aiheesta oli juttua tämän päivän Helsingin sanomissa.
Yleensä nuo ihmiset kai ovat niin ahdingossa, että heidän käsityksensä todellisuudesta on vääristynyt. He ovat niin totaalisen pettyneitä elämään, että haluavat pelastaa lapsensa siltä. Tähän liittyy myös ajatus, että lapset ovat osa omaa itseä, eivät itsenäisiä olentoja, ja jos itse kuolee niin lasten pitää myös kuolla.
Sillä lapsillahan ei voi olla elämää ilman äitiä, eihän?
Isien ajatus menee kutakuinkin samoja latuja.
Kansainvälisesti lasten surmaaja on useimmiten nainen, mutta meillä se on useimmiten mies, joka surmaa samalla myös akkansa. Heja Suomi!
"Miksi niin moni mies kokee oikeudekseen tappaa perheensä, kun ajautuu "umpikujaan"?"
Eli tarkoituksena on ilmeisesti keskustella siitä miksi miehet tekevät niin kuin tekevät.
Kukaan ei ole väittänyt etteikö naiset tekisi moisia hirmutekoja, mutta jotkut eivät tätä ikuten huomata saattaa ole käsittäneet...
Se on ratkaisevasti helpottanut purkautumista, anonyymisti voi kertoa huonosta olosta ja saa veraistukea. Miehillä ei ole samanlaista paikkaa.
Se on muuttanut tilastoja, naiset on lakanneet oireilemasta, miehet voivat sitten huonommin. :o)
Perustakaa miehet oma palstanne, purkakaa tunteenne!! Oppikaa huomaamaan, ettette aina ole se penaalin terävin kynä ja hyväksykää se!