Miksi niin moni mies kokee oikeudekseen tappaa perheensä, kun ajautuu "umpikujaan"?

Ja erot näit linkistä.



Otsikon "niin moni" sisältää arvotuksen ja ei ole todellinen ihmismäärään nähden. Aika harvinaista kuitenkin, nyt lyhyellä ajalla tilastopiikki.



Miksi niin moni näkee oikeudekseen tehdä koulusurmia olisi yhtä arvolatauksen sisältävä aloitus, eikös?

Perhesurmissa muuten kuollut nyt viimeaikoina enemmän kuin koulusurmissa.

enemmän kuin miehet. Ikävä tosiasia.



Lapset henkirikosten uhreina 2003-2007

/ Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

/ Henkirikollisuuden seurantajärjestelmä

http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf

/ 2009



alle 15-vuotiaiden lasten surmat 2003 - 2007

Äidin surmaamia 20

Isän surmaamia 7

veljen surmaamia 2

Lapseen kohdistuvaan henkirikokseen on syyllistynyt useimmiten äiti. Vuosina 2002–2009 surmattiin yhteensä 46 alle 15-vuotiasta lasta. Uhreista 29:n (63 %) surmaaja oli äiti, kolmentoista (28 %) isä, kahden (4 %) veli ja kahden (4 %) uhrille ennalta tuntematon mies.

surmista ei ole "ongelmailmiö" kuten joku sanoi miesten tekemistä?

Voisitteko lopettaa mies-naishuutelun? Oksettaa tuollainen, että oikein iloitaan murhista, kun niistä saa polttoainetta omille sukupuolikaunoille.



Laajennetun itsemurhan tekijä -sukupuolesta riippumatta - on itsekäs kusipää, eikä sitä yhtään lievennä muiden rikokset.

AV:llakin...näinhän ne miesten ongelmat ratkaistaan juu.

Miksi ei voida puhua yleisemmin lasten asiasta?

Mulla ei ole ainoatakaan järkevää linkkiä, mutta tenttikirjojen ja median perusteella mä olen ymmärtänyt asian näin:



Se, tekevätkö naiset vai miehet enemmän perhesurmia riippuu siitä, määritelläänkö lapsenmurha yhdeksi perhesurman tyypiksi vai ei.



Mä olen ymmärtänyt, että kun puhutaan perhesurmista, niin sellaisissa tapauksissa, joissa tekijä tappaa sekä puolisonsa että lapset tekijä on useimmiten mies. En ole lukenut epäsuhdalle mitään erityisen järkevää syytä, mutta häiriintynyt käytös vahingoittaa naisilla tyypillisimmin itseä, mutta miehillä myös muita (vrt. esimerkiksi koulusurmat, jotka ovat globaalisti valtaosin häiriintyneiden miesten tekemiä). Väkivallanteoissa miesten keinot ovat tyypillisemmin suoraviivaisempia kuin naisten. Esimerkiksi itsemurhan yrittäjistä selkeä enemmistö on naisia, mutta itsemurhan tehneiden selkeä enemmistö miehiä, koska miehet käyttävät tyypillisemmin agressiivisempia keinoja kuin naiset.



Niissä surmissa, joissa tekijä tappaa pelkästään lapset, tekijä on useimmiten nainen. Naisten tekemille lapsensurmille on tyypillistä, että lapset ovat yhä hyvin nuoria, pahimmassa vaaravyöhykkeessä ovat vauvat. Naisten suurempaa osuutta lapsensurmien (ja muun lapsiin kohdistuvan väkivallan) tekijöinä on perinteisesti selitetty sillä, että tyypillisesti äiti viettää huomattavan osan ajastaan pienten lastensa kanssa. Äitien tekemissä vauvojen murhissa diagnosoimaton synnytyksenjälkeinen masennus on yleistä.



Itse en tiedä, mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka tappaa puolisonsa ja lapsensa tai lapsensa. Mutulla voisin ehkä ajatella, että asian liittyy jonkinlainen vääristynyt tunne omistus- tai riippuvuussuhteesta. Mies pitää itseään perheen päänä ja ajattelee siksi vaimonsa ja lapsensa itsensä jatkeena tai omaisuutenaan. Nainen pitää itseään Äitinä ja ajattelee siksi lapsensa itsensä jatkeena ja nimenomaan omina lapsinaan, ei myös miehen lapsina. Historiassa tunnetaan runsaasti tapoja, joissa henkilön kuollessa hänen omaisuutensa, joissakin tapauksissa myös vaimot, annetaan vainajan mukaan. Tällä logiikalla on johdonmukaista, että naiset eivät tapa lasten lisäksi puolisoitaan - perhesurma kohdistuisi lähinnä niihin, jotka ovat perhehierakiassa tekijän alapuolella ja harva nainen on omaksunut kuvaa itsestään perheen päänä.



Sitä, miksi lapsensa murhaavat äidit tuntuvat saavan enemmän sympatiaa kuin perheensä murhaavat isät, yrittäisin ehkä selittää sitkeästi elävillä sukupuolistereotyypeillä. Suomessa(kin) on elänyt käsitys siitä, että naisilla, etenkin äideillä, on luonnostaan miehiä korkeampi moraali, jolloin moraalinen vastuu myös miesten toiminnasta on naisten harteilla



Esimerkiksi kieltolakia koitettiin pitää pystyssä vetoamalla nimenomaan naisten moraalisuuteen ja vielä pari vuosikymmentä jatkosodan jälkeen Suomen silloisesta runsaasta yhdistyskannasta ponnistavat naistenyhdistykset ajoivat poliittisia tavoitteita nimenomaan naisten moraalisuuden pohjalta. Ainakin 50-luvulla saakka naisten vastuuta kansakunnan moraalista peräänkuuluttivat myös miestoimittajat valtakunnallisten julkaisujen sivuilla. Kaikuja 1800-luvun jalosta eurooppalaisuudesta näkyy vielä nykyäänkin esimerkiksi siinä, että naisten oletetaan usein ottavan vastuu miesten seksuaalimoraalista pukeutumalla "oikein", siinä, että "perhearvoilla" pyritään politiikassa vetomaan nimenomaan naisiin ja säännöllisesti esiintyvinä näkemyksinä siitä, että naisten tehtävä on sosiaalistaa miehiä (ks. esim. aamulehti tytöistä ja koulusurmaajista, hännikäinen/laasanen naisista ja seksistä, stereotypiat "pahoista pojista" ja perheellistymisestä).



Kirjoitin edellisen päästäkseni toteamaan, että ajatteluamme on sata vuotta suoraviivaisesti ajattu siihen päätelmään, että jos mies tappaa jonkun mies on paha, mutta jos äiti tappaa jonkun, siihen oli varmasti hyvä syy tai äiti ei ole vain paha vaan itse saatana. Vaikka tätä ilosanomaa ei ole pariin vuosikymmeniin kuulutettu missään muualla kuin aamulehden sivuilla, se ei voi olla vaikuttamatta siihen, mikä on intuitio, kun kuulee perhesurmasta.

Sillä lapsillahan ei voi olla elämää ilman äitiä, eihän? Isien ajatus menee kutakuinkin samoja latuja.

Olla elämää ilman äitiä. Mutta ei se mitään ruusuista elämää kyllä useinkaan ole, lapsella on vain yksi biologinen isä sekä äiti; mikään tai kukaan toinen ei voi koskaan korvata heitä.

Ja tämä EI sitten ollut mikään puolustuspuhe (god forbid) näitä perhesurmia kohtaan, puutuin vain omaan korvaani ikävästi kalskahtavaan ajatusrakenteeseen.

Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Ja elämä itsessään on arvokasta - on suorastaan surullista miten paljon raha toisille ratkaisee. Missä ovat ihmisten terveet arvot nykyään? Jos et markkinatalouden mittapuilla ole menestynyt, sinulla ei voi olla jäljellä mielekästä elämää (ja sama pätee koko perheeseen)? Käsittämätöntä logiikkaa.

ennen näitä teki enemmän naiset, koska naisilla yksin oli vastuu perheestä. Nykyään tekijöinä yhä enemmän myös isät, koska nykyään myös isät hoitavat pieniä lapsia ja uupuvat. Uskon, että näitä tekevät nimenomaan henkilöt, jotka yrittävät parhaansa mukaan hoitaa niitä omia lapsiaan (eivät hoidata/voi hoidattaa sukulaisilla, ei turvaverkkoja...), veikkaukseni on, että nimenomaan ns. osallistuvat isät, koska he tosiaan uupuvat. Isät, jotka jättävät perheenpyörityksen kokonaan äidille, tuskin tekevät näitä surmia, koska he tuskin myöskään uupuvat hulluuden partaalle. Mutta silloin taas on riskinä, että äiti sekoaa taakkansa alla.



Pienten lasten hoitaminen voi olla totaaliuuvuttavaa ja se yksin voi olla "motiivi". Ei siihen välttämättä tarvita mitään pettämisiä, jättämisiä, alkoholia, konkurssia tai pedofiliaa, millä monet heti spekuloivat. Ihan vaan pikkulasten hoitaminen vie kaikki voimat. Ja tällaiset surmat eivät ole lisääntyneet, vaikka me uutisoinnin vuoksi niin kuvittelemme. Ennen niitä lapsia "tippui kaivoihin" yms. läjäpäin eikä sitä niin ihmetelty. Ei tällainen ihminen välttämättä ole paha tai narsisti, kuten monet täälläkin kirjoittavat. Ihminen uupuu ja uupumus tekee hulluksi. Selitys on usein hyvin yksinkertainen.

vaan näköjään meni taas huutokilpailuksi siitä kummat ovat pahempia hirviöitä, miehet vai naiset. Teki mieli kirjoittaa tästä isompikin vuodatus, mutta oikeasti ketään ei kiinnosta niin pidetään lyhyenä... Enpä ole vielä kenenkään nähnyt kommentoivan kuinka saatanan vaikeeta se itsariin päätyminen on, oikeasti vituttaa aina kun joku besserwisser vinkuu kuinka helppoa olisi ollut hakea apua, ettekö oikeasti ymmärrä että se ittensä tappaminen on tosiaan se viimeinen vaihtoehto sen ihmisen listalla, ja se ei oikeasti näe enään muuta mahdollisuutta. Jotkut narsisistit ajattelee että perhe ei pärjää ilman häntä, ja toisilla se menee niin että jos murhaan koko perheen ensin, niin sen jälkeen on pakko tappaa itsensä koska se oikeasti on aika helvetin vaikeeta.

ennen näitä teki enemmän naiset, koska naisilla yksin oli vastuu perheestä. Nykyään tekijöinä yhä enemmän myös isät, koska nykyään myös isät hoitavat pieniä lapsia ja uupuvat. Uskon, että näitä tekevät nimenomaan henkilöt, jotka yrittävät parhaansa mukaan hoitaa niitä omia lapsiaan (eivät hoidata/voi hoidattaa sukulaisilla, ei turvaverkkoja...), veikkaukseni on, että nimenomaan ns. osallistuvat isät, koska he tosiaan uupuvat. Isät, jotka jättävät perheenpyörityksen kokonaan äidille, tuskin tekevät näitä surmia, koska he tuskin myöskään uupuvat hulluuden partaalle. Mutta silloin taas on riskinä, että äiti sekoaa taakkansa alla.

Pienten lasten hoitaminen voi olla totaaliuuvuttavaa ja se yksin voi olla "motiivi". Ei siihen välttämättä tarvita mitään pettämisiä, jättämisiä, alkoholia, konkurssia tai pedofiliaa, millä monet heti spekuloivat. Ihan vaan pikkulasten hoitaminen vie kaikki voimat. Ja tällaiset surmat eivät ole lisääntyneet, vaikka me uutisoinnin vuoksi niin kuvittelemme. Ennen niitä lapsia "tippui kaivoihin" yms. läjäpäin eikä sitä niin ihmetelty. Ei tällainen ihminen välttämättä ole paha tai narsisti, kuten monet täälläkin kirjoittavat. Ihminen uupuu ja uupumus tekee hulluksi. Selitys on usein hyvin yksinkertainen.

eikä häntä nähty esim. lasten seurassa. Hänellä oli vaikeita mielenterveysongelmia ihan muista asioista johtuen.

Sama juttu Tyrnävän murhaajalla, paljon liikematkoja tekevä mies, ei todellakaan mikään koti-isukki.

Loputon ymmärrys näitä psykoja kohtaan menee yli ymmärrykseni.

Tarvitaan viisautta ja elamankokemusta. Joillakin isilla ja aideilla sita on, joillakin ei. Joillakin psykologeilla ja sosiaalityontekijoilla sita on joillakin ei. Jotkut isat suorastaan haluavat pelastaa lapsensa huonolta arjelta. Tekevat mita tahansa lastensa vuoksi.

lapsensa ovat erilaiset. Naiset johtaa kyllä lasten surmaamisissa, mutta perhesurmista miehet hoitavat sen 99%.



Mies tappaa lapset yleensä kostaakseen, näyttääkseen naiselle, että siitäs sait, kun lähdit. Nainen tappaa lapsensa koska väsyy näiden hoitamiseen, jotkut ihan " selvin päin", jotkut taas ovat mt-ongelmaisia niin tehdessään.

Juurikin näin. Luulen itsekkin että mies tappaa perheensä kostaakseen, koska häntä ei missään vaiheessa perheessä kuunneltu ja nainen rupeaa päättämään asioista yksinään, eikä tiiminä. Mies uhrannut elämästä perheensä eteen ja nainen voi yhtäkkiä kaataa koko pakan.



Naiset olkaapa tarkkoja kelle synnytätte lapsia, ette hullun kanssa perhettä tuosta noin vain lopetakkaan :) tai maksatte. Aika simppeliä, ihmisille ei vittuilla, eikä niillä leikitä.

Kova yhteiskunta, kovat arvot: menestys joka näkyy, kakessa  ja ainakin naapuriin ja sukulaisiin ja pienissä kylissä koko yhteisöön. Apua ei pyydetä eikä sitä anneta vaikka pyydettäisi. Äärikeinot käytöön heti jos uupuu ja vähintään psykiatri ei suinkaan sukulaismummo joka kaiken ymmärtää niin kuin etelänmaissa, eivätkä sisarukset serkut jne saa missään nimessä tietää että "ote lipsuu" koska se olisi hirvittävä tappio ja häpeä, silloin olisi koko suvun häpeäpilkku. Tässä maassa kaivataan inhimillisyyttä, maanläheisyyttä, lämpöä, huolenpitoa ja toisista välittämistä. Ote on lipsunut joka taholla niin kunnallisissa palveluissa kuin päätäjissäkin. Kotiäidit/isät saivat aikanaan kodinhoitajan tai kotisisaren avukseen jos uupui. Nyt pitää kaikkien kiillottaa omaa kilpeään ja sokaista muut luulemaan yksityisen ihmisen, kotien ja koulujen menestystarinaan niin koti kuin ulkomaillakin. Näköalattomuus johtaa umpikujaan ja se että yksilöiltä viedään mahdollisuus onnistumiseen tuhoaa lopulta koko yhteiskunnan.

Naiset johtavat perhesurmissa, mutta syynä on yleensä hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus/psykoosi jossa äiti tappaa lapset tai vauvansa. Miehet taas useammin ovat niitä psykoja jotka tappavat lapset kostoksi liittyen eroon, toki naisiakin on näissä paskiaisissa mukana.

Voi tietysti spekuloida että joissakin hyvin vaikeissa olosuhteissa oman perheen surmaaminen on voinut olla tapa säästää heidät kuolemaa pahemmalta kohtalolta. Jos esim.toinen vihamielinen heimo on ollut porteilla ja mies on tietänyt varmaksi, ettei voi suojella naista ja lapsia barbaareilta, niin mahdollisimman kivuttoman kuoleman tuottaminen on voinut olla tapa säilyttää jonkinlainen arvokkuus ja säästää kärsimyksiä.

Muuta varsinaista evolutiivista järkeähän tuossa ei ole. Mutta ehkä joku tämmöinen esihistoriallinen (toki myös nykyolosuhteissa voi päteä, esim.Hitlerin lähipiiri kuuluisana esimerkkinä) toimintamekanismi on taustalla.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 19:46"]

Voi tietysti spekuloida että joissakin hyvin vaikeissa olosuhteissa oman perheen surmaaminen on voinut olla tapa säästää heidät kuolemaa pahemmalta kohtalolta. Jos esim.toinen vihamielinen heimo on ollut porteilla ja mies on tietänyt varmaksi, ettei voi suojella naista ja lapsia barbaareilta, niin mahdollisimman kivuttoman kuoleman tuottaminen on voinut olla tapa säilyttää jonkinlainen arvokkuus ja säästää kärsimyksiä.

Muuta varsinaista evolutiivista järkeähän tuossa ei ole. Mutta ehkä joku tämmöinen esihistoriallinen (toki myös nykyolosuhteissa voi päteä, esim.Hitlerin lähipiiri kuuluisana esimerkkinä) toimintamekanismi on taustalla.

[/quote] Lisäisin nyt siis, että näissä perhesurmissahan ei juuri ikinä ole kyse tuollaisesta uhasta, mitä tuossa kuvailin, mutta se tunnetila ja psykologinen mekanismi voi olla samankaltainen. Mies tuntee epätoivoa jokseenkin samalla tavalla.

Mies ei kestä ajatusta, että perhe olisi ilman häntä onnellinen ja varsinkaan sitä, että joku toinen mies koskisi hänen vaimoonsa.