Periikö lapseni kaiken?

Vahvistaminen ei riipu siitä, onko isä kuollut vai elossa, vaan tuosta määräajasta.

Vahvistaminen ei riipu siitä, onko isä kuollut vai elossa, vaan tuosta määräajasta.

Ei asia ole suurin huolenaiheeni, kuka niin sanoi?

Sen lapsen äiti itse päätti aikanaan että isä ei lasta tapaa ikinä ja asuvatkin jossain satojen kilsojen päässä. Tässä tilanteessa en ymmärrä miksi sille ventovieraalle lapselle pitäisi jotain perintöä jättää.. AP

vaan lapsen äiti. Miksi sen lapsen pitää kärsiä nahoissaan tyhmistä vanhemmista ja äitipuolesta?

Mieheksi en edes pysty sanomaan. Ja ihan sama minkälainen äiti ja mitä haluaa, äiti ei voi estää isyyden tunnustamista ja yhteydenpitoa, jos mies olisi kunnollinen mies.

Mistä näitä itsekkäittä ihmisiä löytyy? Lapsista viis, jos äiti/isä peestä, niin ei niille lapsille, jotka (kai yhdessä maailmaan saatettu) mitään kuulu. En vaan voi ymmärtää.

vaikka ei biologinen, niin lapsi ei peri miestäsi. Kahta isää kun ei voi olla eikä heitä siis periä.



Lisäksi tuon lapsen tulee kyetä todistamaan, että hän on miehesi lapsi. Jos mitään isyydentunnustusta ei ole tehty, ei prosessi ole mitenkään yksinkertainen miehen jo kuoltua.



Kannattaa silti tehdä testamentti, jolla mies testamenttaa kaiken yhteiselle lapsellenne. Silloin jää vain lakiosa. Lisäksi kannattaa tehdä avioehto, jonka mukaan miehellä ei ole avio-oikeutta sinun omaisuuteesi mutta sinulla on oikeus miehen omaisuuteen. Näin miehen kuollessa puolet puolison omaisuudesta on sinun avio-oikeuden perusteella, lopusta puolesta mies voi testamentilla määrätä 50% ja näin lakiosaksi jää miehen omaisuudesta 25%. Siitäkin puolet on lapsesi.

Minulla on "sisaruspuoli", jonka isä oma isäni on. Koska lapsen äiti oli naimisissa ja on yhä naimisissa ja lapsi siis syntynyt äidin avioliiton aikana, on hänellä isänään äitinsä mies, ei biologinen isänsä.



Pitäisikö minun isäni ryhtyä isäksi tälle naiselle ja siten rikkoa mahdollisesti naisen lapsuudenperhe? Haluaako tuo nainen edes tutustua biologiseen isäänsä, hänellähän on "oma isä" ja sisaruksia.



Eli ei isä aina hylkää lastaan, joskus sillä lapsella on ihan ei mies isänään.

Mistä näitä itsekkäittä ihmisiä löytyy? Lapsista viis, jos äiti/isä peestä, niin ei niille lapsille, jotka (kai yhdessä maailmaan saatettu) mitään kuulu. En vaan voi ymmärtää.

Miehesi on ääliö!!!

Kannattaa tehdä testamentti ja kaikki mahdollinen omaisuus kannattaa siirtää sinun nimiisi.



Täysin turhaa antaa tollaisessa tapauksessa edes pientä osaa perinnöstä' jollekkin lehtolapselle. itsepähän on tässäkin asiassa penikan äiti ryssinyt. olis kannattanut antaa isällekkin mahdollisuus.



Näin on tehneet monet tunnetutkin henkilöt, esim. jokunen vuosi sitten kuollut laulaja jolla monta poikaa ja lehtolapsi

omaisuus ap:n nimiin (mikä on tietysti riskaabelia kun ei tiedä tuleeko tulevaisuudessa ehkä ero) niin omaisuuden perii aikanaan vain ap:n ja miehen yhteiset lapset

joka ei välitä lapsestaan. Kerran tapailin miestä, ja kävi ilmi, että hänellä oli pieni poika, johon ei pitänyt yhteyttä, koska äiti oli joskus niin halunnut.



Poltin päreet totaalisesti, mikä helvetti on mies, joka ei pidä huolta pienestä lapsesta. Omat vanhemmat ovat kuitenkin kaikki, mitä pienellä on, ja mikään ei ole pahempaa, kuin jättää lapsi. Väänsin asian rautalangasta, ja tämä mies ottikin yhteyttä koulua aloittelevaan lapseensa ja aloitti säännölliset tapaamiset. Lastensuojelun kautta kuitenkin voi edetä asiassa, sillä oikeushan on lapsen tapaamiseen isälläkin.



Ei meidän juttumme kauaa kestänyt, mutta mies on myöhemmin kerran pannut postia ja kiittänyt siitä, että muutin yhden suuren asian hänen elämässään.

Kun sinä kuolet ensin, sitten lapsesi ja lopuksi kuolee puolisosi, niin lehtolapsi perii kaiken!

Niin lapsi ei ole hänen.



Eikä kuollutta lasta vaikka voi tunnustaa. Elävä ihminen voidaan tunnustaa.