Olen 41-vuotias ja odotan työkaverin kanssa sopimuksesta alulle laitettua vauvaa. Kysymyksiä?

Sinulla on tietenkin sopimuksesta huolimatta mahdollisuus vaatia isyyden tunnustamista ja elareita, ei se sitä todellisuudessa estä. Mies siis luottaa sinuun täysin tai on hieman sinisilmäinen.

On on, mutta en aio tehdä niin. Miksi tekisin? Meidän suhteemme perustuu nimenomaan luottamukseen. Enkä halunnut mennä spermapankkirumbaan. Näin tämä onnistui paljon kätevämmin. Minusta tuntuu myös hyvältä tietää, että lapseni biologinen isä on kunnollinen ja jos lapseni haluaa joskus tutustua häneen, hän on myös tutustumisen arvoinen eikä vain "joku".

ap

Siis onko sopparissa jotain sanktiota vai ei ole? Ihmisten mieli muuttuu, se pitäisi jo tuossa iässä tietää. Uskon ettet tällä hetkellä ajattele niin, mutta yh:n arki voi yllättää tai välisi voivat mennä huonoiksi työkaverisi kanssa. Mitä vain voi tapahtua. Tämän työkaverisi mielenliikkeet siis lähinnä ihmetyttävät, eivät sinun. Eihän se sinulta ole pois, että mies luottaa sinuun noin sokeasti.

Ei kukaan mies ole noin hölmö. Tämän on pakko olla keksitty juttu.

Itse olisin onnellisempi ilman isää, joka pahoinpiteli minua melkein 19 vuotta. Ei se automaattisesti ole niin että isä on rakastava tuki ja turva, oma psykopaatti-isäni oli kaikkea muuta.

Tunnen myös pari oikeasti isätöntä, eivätkä sure isän puutetta. Heillä on poikkeuksellisen lämmin äitisuhde ja kunnioittavat kovasti sinkkuäitinsä rohkeutta ja jaksamista.

Mitä käytännössä tapahtuu, jos muutat mielesi isyydentunnustuksen ja elareiden suhteen? Millainen sopimus teillä siis on?

enkä aio vaatia isyyden tunnustamista. Meillä on kirjallinen sopimus, jossa nämä kaikki asiat lukevat. Isyys voidaan tunnustaa ainoastaan miehen aloitteesta, eli jos hän jostain syystä myöhemmin haluaakin osallistua tällä tavalla lapsensa elämään. Minä en sitä voi kuitenkaan vaatia (enkä halua vaatia, koska vaatiminen on huono lähetökohta lapsen ja isän suhteelle).

ap

Ap ja luovuttaja ovat tehneet ns. aiesopimuksen, jolla ei ole paskan väliä, jos joku osapuoli muuttaa mielensä.

Suomen lain mukaan isyys voidaan vahvistaa myös muumimukimenetelmällä, joten:

ap voi milloin vain todeta, että haluaa isyyden selvitettävän

luovuttaja voi koska vaan vaatia oikeuksia

ja ylläripylläri:

LAPSI voi vaatia isyyden selvittämistä, perintöoikeutta vaikka aikuisena, eikä ap eikä luovuttaja voi mitenkään suojautua tältä. Paitsi valehtelemalla, mikä on sitten kurja vaihtoehto lapsen kannalta. Mitä enemmän salailua, sitä enemmän ongelmia. Avoimin lähtökohdin tuo ei ole välttämättä mikään psykologinen ongelma lapselle.

Ap, miltä tuntuu laisuojattoman perheen perustaminen? Teidän sopimuksenne on mitätön, koska lapsen oikeuden edelle menevää sopimusta ei voi juridisesti tehdä. Tiedän nämä kuviot täsmällisesti, koska itse selvitin juristin kanssa kaikki etukäteen.

Miksi helvetissä pitäisi olla kysyttävää ikälopulta akalta, joka vielä tekee lapsen ilmeisesti toisen vaimon tietämättä asiasta.

Katso peiliin vanhus!

...vai miksi koet 41-vuotiaana olevasi ikäloppu?

Kysyy eräs pirteä ja iloinen 41 v. äiti

Ei se äitikään aina ole hyvä juttu. Paitsi tietysti palstamamma.

kun teidän vauva vuosikymmenten päästä ilmestyy perinnönjakoon vaatimaan osaansa. Siinä ei vanhempien sopimukset paina lainkaan, vaan lapsella on joka tapauksessa oikeus perintöön.

Minä en suhtaudu, kuten ei lapseni isäkään. Tiedämme kyllä lapsen oikeudet. Jos luet viestini uudestaan niin näet kyllä, että lapsi saa isompana tietää kuka hänen isänsä on, ja isäkin haluaa tutustua lapseen JOS lapsi tekee siinä aloitteen.



Me luotamme toisiimme, se on kaiken lähtökohta. Eihän elämässä voi tehdä mitään, jos kaikki pitää ajatella vaikeimman kautta.



ap

Mies saattaa kertoa jo lähiaikoina vaimolleen tästä lapsesta. Tällä hetkellä asia on salaisuus, mutta tietenkin mies saa halutessaan sen kertoa. Minä en siihen asiaan puutu mitenkään.



ap

Minä en suhtaudu, kuten ei lapseni isäkään. Tiedämme kyllä lapsen oikeudet. Jos luet viestini uudestaan niin näet kyllä, että lapsi saa isompana tietää kuka hänen isänsä on, ja isäkin haluaa tutustua lapseen JOS lapsi tekee siinä aloitteen.

Me luotamme toisiimme, se on kaiken lähtökohta. Eihän elämässä voi tehdä mitään, jos kaikki pitää ajatella vaikeimman kautta.

ap

Eihän kukaan rakastuessaan, avioituessaan, perustaessaan perhettä jne. kuvittele, että tämä homma päättyy vielä verisiin riitoihin. Kumman usein se vain päättyy. Ei siinä ole mitään kyynisyyttä, jos ihmettelee sopimuksia, jotka eivät edes päde.

Mitä järkeä teidän sopimuksessanne ylipäätään on? Se ei sido ketään, sillä ei ole mitään merkitystä. Luulitteko te sen tehdessänne, että se sitoo oikeasti osapuolia? Vai luuleeko mies edelleen niin? Millä alalla te olette töissä ts. mikä koulutus?

Mistä noin uunoja miehiä tulee? Tämän on pakko olla provo.

Minä en suhtaudu, kuten ei lapseni isäkään. Tiedämme kyllä lapsen oikeudet. Jos luet viestini uudestaan niin näet kyllä, että lapsi saa isompana tietää kuka hänen isänsä on, ja isäkin haluaa tutustua lapseen JOS lapsi tekee siinä aloitteen.ap

Me luotamme toisiimme, se on kaiken lähtökohta. Eihän elämässä voi tehdä mitään, jos kaikki pitää ajatella vaikeimman kautta.

Laisuojattoman perheen voikin perustaa vain luottamukseen. Luottamuksen lisäksi teidän perheen perustuu salailuun luovuttajan vaimolta. Häneltä olisi tullut kysyä asiasta: luottaako hän, haluaako hän turvata esimerkiksi omien lastensa perintöoikeudet. Nyt pari ei voi tehdä etukäteen järjestelyjä, joilla minimoisivat perheen ulkopuolisen lapsen osingolle pääsyn - mikäli siis haluavat näin. Miten luotettava on luovuttaja, kun voi salata tällaisen puolisoltaan?

Miksi olen kyyninen? Onko se kyynisyyttä, kun satun tietämään näistä asioista ja minulla on kokemusta siitä, miten käy, kun laki ei suojelekaan perhemuotoa? Minusta on tärkeää, että teille on mahdollisimman selvää, mihin olette ryhtyneet. Näin voitte varautua mahdollisiin riskeihin.

Kritiikistä voit varmasti myös päätellä, että julkinen mielipide ei ole puolellasi. Onkin syytä miettiä tarkkaan, minkä tarinan kerrot itsellisenä naisena. Mitä olet muuten ajatellut kertoa lastenvalvojalla, joudut sielläkin valehtelemaan..?

Toivon, että sinulla ja lapsella menee kaikki hyvin. Et ole ensimmäinen, jonka perhe on perinteisestä poikkeava.

Onko tällä miehellä muutenkin tapana ottaa taloudellisia riskejä pelkän luottamuksen varassa? "Ei mun ystäväni mua pettäisi, hyvin voin taata sen lainat. 110% luottamus ja silleen." :D

selitystä muumimukeista, vaan ajattelee (kuten kuka tahansa normaali vaimo ajattelisi kuullessaan tällaisesta järjestelystä jälkikäteen) miehensä pettäneen, ja keksivän nyt hädissään selityksiä? Eikö olisi ollut kaikkien kannalta parasta puhua "hankkeesta" avoimesti kaikkien osapuolten kesken? Vaikkei petosta olisi tapahtunutkaan, tuntuisi minusta ainakin vaimona pahalta tietää, että mieheni jatkaa sukuaan toisenkin naisen kanssa, ja vieläpä minulta salaa. Siis ainakin nimenomaan näin, jos koko asiasta kuulee vasta jälkikäteen. Olisi todella petetty ja ulkopuolinen olo, ja hälläkö siinä enää väliä millä vippaskonstilla ne spermat sinne vaginaan on käyty ruiskaisemassa.

Mikäli tämä ap:n raskautuminenkin olisi hoidettu klinikalla työkaverin kanssa, olisi ollut mahdollista juridisesti laittaa raksi siihen ruutuun, että isyysolettamaan ei synny. Ja luovuttaja olisi kuitenkin voinut olla itse valittu, tuttu ja rekisteröity. Eikä myöskään pelkoa sukupuolitaudeista, kun ne olisi testattu.



Eli jos joku tuttavanne spermaa pyytää, niin hoitakaa homma klinikalla! Ei tule riskejä, kustannukset maksaa hoidon saava osapuoli.

Kuulostaa tosi luotettavalta tyypiltä, kun tekee tollasta vaimonsa selän takana. :D Ihan höpöä ja perjantaifantasiaa taas palstalla.

Eihän siitä ole montakaan vuotta, kun vastaava tapaus tuli julkisuuteen. Lapsen äiti oli jossain tuppukylässä lääkärinä, ja paikallisilla mummoilla meni tällaisesta lapsenteosta pahasti herne nenään. Isä taas oli joku äidin ystävä, joka nimenomaan ei ollut kertonut mitään vaimolleen.

"onnea"

ärhentelee niin että tekarit loksuu. Tuolla tyylillä et saavuta 41 vuoden korkeaa ikää, saat jonkun paskahalvauksen sitä ensin.

Miksi helvetissä pitäisi olla kysyttävää ikälopulta akalta, joka vielä tekee lapsen ilmeisesti toisen vaimon tietämättä asiasta.

Katso peiliin vanhus!

Eihän siitä ole montakaan vuotta, kun vastaava tapaus tuli julkisuuteen. Lapsen äiti oli jossain tuppukylässä lääkärinä, ja paikallisilla mummoilla meni tällaisesta lapsenteosta pahasti herne nenään. Isä taas oli joku äidin ystävä, joka nimenomaan ei ollut kertonut mitään vaimolleen.

Oliko niilläkin pätemätön soppari? Ja luottamus 110%. :D