Kumpi on mielestäsi ongelmallisempaa? (syrjäytyminen)

A:

Kolmekymppinen, elää työttömyys- ja sosiaalituilla puolison ja lapsen kanssa kaupungin vuokra-asunnossa. Ylipainoa reippaasti, ruoka epäekologista ja -terveellistä, (hiilari/rasvamössöä, eineksiä), liikunta on tyyliin kauppaan kävely, tupakoi, käyttää alkoholia pari kertaa kuukaudessa, mutta pystyy tarjoamaan suht'koht tasapainoisen kasvuympäristön lapselle. Toisen asteen tutkinto on, pätkätöitä tehnyt jonkin veran vuosien varrella, mutta ei ole motivaatiota työhön/työharjoitteluun tai uudelleen kouluttautumiseen.



B:

Kolmekymppinen, asuu vanhempiensa elätettävänä heidän luona, mutta ainoat kulut ovat ruokailu ja nettiyhteys. On siis erakkoluonteinen. Ei ole ylipainoa, mutta syö saman lailla epäterveellisesti kuin A, ei liiku, ei tupakoi ja on absolutisti. On korkeakoulututkinto, mutta ei ole ollut päivääkään työssä eikä ole motivaatiota työhön/työharjoitteluun tai uudelleen kouluttautumiseen eikä oman itsenäisen elämän aloittamiseen.



Nämä siis kuvitteellisia syrjäytyneen elämäntilanteita. Kumman koet ongelmallisemmaksi/tuomittavammaksi?