Miten saitte miehenne naimisiin ja hankkimaan lapsia?

sanomalla, että hän ei halua tehdä äpärälapsia...

jos ei uskalla ottaa asiaa esille, niin miten voi edes tietää, mitä se toinen ajattelee.

"mentäiskö naimisiin".



Mies taasen ehdotti lasta ja joutui hetken aikaa odottamaan ennen kuin suostuin.

totesi haluavansa minun kanssani lapsia ja kosi sitten ihan oma-aloitteisesti jonkun ajan päästä.

ei mieheni varsinaiseti halua. On jo kerran ollut eikä hingu uudestaan. Ollaan kuitenkin puhuttu, että sitten kun tämä mahassa oleva lapsi on riittävän vanha tajuamaan juhlista jotain, voisimme mennä naimisiin jos siltä tuntuu.



Miehelläni on edellisestä liitosta 1 lapsi, ja hän oli hyvin myötämielinen kun aloimme puhua yhteisen lapsen saamisesta. En joutunut painostamaan, pari kuukautta asiasta keskusteltiin (itse jahkailin varmaan enemmän kuin mies) ja sitten annettiin mennä. Kun tulin raskaaksi, mies oli asiasta paljon varmempi kuin minä, mulle iski joku rimakauhu ja jahkailin varmaan yli kuukauden että mitäs nyt.

Hän joutui hetken suostuttelemaan minua, koska olin jo ollut aviossa ja lapsiakin oli. Onneksi menin ja onneksi tein vielä sen yhden lapsen.

kertoi, etta aikoo paeta kiihkoani atklanttin taa.

Oltiin just tavattu, annoin vetää paljaalla, tulin raskaaksi, kosi, mentiin naimisiin. Ei kannata seukata vuosia, vaan tehdä peli selväksi heti. :D

me tavttiin olimme kumpikin yli 30v. Minä tein heti selväksi että lasta en tee jos ei olla naimisissa. Siinä meni 5 vuotta ja menimme naimisiin ja oliskohan ollut siitä sitten 3 vuotta niin saimme lapsen. Koko ajan minulle oli selvää että painostamalla tai puijaamalla suhde menee karille. Haasteisiin pitä ola molemmilla aikaa sopeutua.

halusi naimisiin nopeasti ja lapsiakin halusi heti :) . Odotettiin kuitenkin pari vuotta.

Jos meinaa mun kanssa olla. Et ainakin siis sillä tarkoituksella suhteeseen kannattaa sit lähteä, ei vain niin, että on kivaa kahdella aikuisella yhdessä. Olisi hän voinut lähteä, mutta tiesi ainakin alusta saakka, ettei kannata jäädä, jos yhtään emmityttää.

Mies

halusi naimisiin nopeasti ja lapsiakin halusi heti :) . Odotettiin kuitenkin pari vuotta.

muttei odotettu :-D

mutta lapsia mies halusi "sitten joskus". Sitten miehen paras kaveri ilmoitti, että heille on tulossa vauva. Samana iltana jätettiin ehkäisy pois miehen toiveesta. Sitä ennen olin hienovaraisesti jankuttanut vauvatoiveistani jo 3 vuotta...

Omani on asenteella "sitten joskus". Ärsyttää! Otanko kissan pöydälle ja asian puheeksi, vihjailenko hienovaraisesti, vai mitä tässä tekisi? Ikää yli kolmekymmentä ja suhdetta takana pari vuotta.

Asenne on kyllä loistava, "miten saitte miehenne naimisiin?". Elämänne ei vissiin ole sitten kovin täydellistä ilman papin/maistraatin virkamiehen hyväksyntää? Mikä ihmeen itseisarvo se naimisiinmeno on? Ja mikä siinä on niin kamalaa, jos ei mene?

suostuin ja tässä sitä ollaan onnellisia perhe-elämän viettäjiä :)

mutta lapsia mies halusi "sitten joskus". Sitten miehen paras kaveri ilmoitti, että heille on tulossa vauva. Samana iltana jätettiin ehkäisy pois miehen toiveesta. Sitä ennen olin hienovaraisesti jankuttanut vauvatoiveistani jo 3 vuotta...

Mä olisin ainakin loukkaantunut, jos olisin 3 vuotta toivonu lasta, eikä mies olis halunnut ja sit yhtäkkiä haluaakin kun kaverilla kans :/

ja vastaus on silti että "sitten joskus". Olen useampaan kertaan kysynyt aika tosissani että mentaiskö naimisiin ja se sanoo vaan että joo, joskus. ja mutisee, että kun se on niin kallista. eikä auta vaikka sanoan, että minulle riittää maistraatissa vihkiminen eikä juhlia tarvitse. aargh





t. ei ap

Omani on asenteella "sitten joskus". Ärsyttää! Otanko kissan pöydälle ja asian puheeksi, vihjailenko hienovaraisesti, vai mitä tässä tekisi? Ikää yli kolmekymmentä ja suhdetta takana pari vuotta.

Asenne on kyllä loistava, "miten saitte miehenne naimisiin?". Elämänne ei vissiin ole sitten kovin täydellistä ilman papin/maistraatin virkamiehen hyväksyntää? Mikä ihmeen itseisarvo se naimisiinmeno on? Ja mikä siinä on niin kamalaa, jos ei mene?

Ei kyse ole papin tai maistraatin hyväksynnästä, vaan siitä, että oma rakas kosii. Nämä avoliittopellet on jo kokeiltu ja huonoksi havaittu.

Asenne on kyllä loistava, "miten saitte miehenne naimisiin?". Elämänne ei vissiin ole sitten kovin täydellistä ilman papin/maistraatin virkamiehen hyväksyntää? Mikä ihmeen itseisarvo se naimisiinmeno on? Ja mikä siinä on niin kamalaa, jos ei mene?

Sekä naimisiinmenosta että lapsista on puhuttu ja mies on selkeästi sanonut, että haluaa molemmat ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Ja että on miehen tehtävä kosia, ja että hän haluaa ihan oikeat häät, puvut, kakut, juhlat jne. Itselleni naimisiinmenolla ei olisi niin väliksi. Haluaisin vaan alkaa lapsentekopuuhiin, kun ikää kuitenkin on jo yli 30, toivoisin useamman kuin yhden lapsen, ja mitään takeitahan ei ole, että yksikään tärppää. Olen kyllä miehelle selittänyt, miksi olisi kivempaa saada lapset alle nelikymppisinä ja että adoptiokaan ei onnistu kovin vanhana.

ap

monta vuotta olisit valmis odottamaan? Kyllä mies varmaan tajuaa nuo kaikki realiteetit mutta ei silti halua vielä mennä naimisiin ja tehdä lapsia, miehellä kun on jälkimmäiseen enemmän aikaakin. Oletko kysynyt, että onko varmaa, että kyse ei ole siitä, että mies ei vain halua tehdä niitä sinun kanssasi? Jos näin olisi, niin olisi reilua ilmoittaa se että ehtisit etsiä uuden miehen.