Voi vee, et tuntuu elämä 7 kk vauvan kanssa yksinäiseltä!
Mies on jatkuvasti töissä ja perheellisiä kavereita ei ole. Ekat 6 kk meni kuin siivillä, mut nyt se tunne iski, ettei ole elämää. Muuttuuko elämä kun lapsi kasvaa?
Kommentit (17)
ennen kuin oppii nauttimaan ihan siitä vaan, että saa olla kotona, harrastaa, osaa nauttia omasta seurastaan. Mulle tuli tuo pakkorako sen myötä, kun jouduin jäämään pois työelämästä.
Eka vuosi oli ihan kidutusta, itkeskelinkin välillä iltaisin. Kolmen vuoden jälkeen elo alkoi kirkastua ja nyt tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja kaikelle sille mitä haluan tehdä.
Olin aiemmin ihan riippuvainen työstä ja sen antamasta tarpeellisuuden tunteesta.
Laita lapsesi syksyllä päivähoitoon ja mene takaisin töihin. Niin saat normaalin arjen elämääsi ja elämä taas hymyilee. Lapsikaan ei kärsi päivähoidosta vaikka mammat yrittävät niin väittää.
muutu takana lähes 20.v yksinäisyyttä.
Käyn säännöllisesti yhdessä mammaporukassa, mutta se ei poista tätä tunnetta, joskus jopa vahvistaa?! En kävisi siellä enää, ellei lapsi tykkäisi yhden tytön seurasta niin paljon.
ja sama vaiva. Yksin saa hengailla aina. Ei ton ikäsen kanssa voi vielä edes puistoon mennä. Mitäs siellä tekisin, heijaisin yksin vaunuja?
No, kesää odotellessa, että voidaan vaikka käydä keinumassa. Ehkä löytyy joku juttukaveri sieltä. Ellen ole mökkihöperöitynyt kotiini sitä ennen...
Tsemppiä ja mukavaa kevättä :)
Sullako ei sitten ole ketään ystäviä? Menkää nyt ihmeessä enemmän ulos sieltä kotoa. Ihan sama minne, kunhan vaan menette. Itsellä oli sama masisfiilis tuossa kun vauva oli n. 5kk vanha mutta sitten vaan aloin lähtemään kaikkiin muskareihin ja muihin aktiviteetteihin niin kyllä se siitä iloisemmaksi arki tuli.
lapsettomien kanssa voi seurustella jos itsellä on lapsi?? mäkin aluksi luulin, ettei mulla ole lapsellisia kavereita, mutta sitten aloin jotenkin saamaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin joilla olikin lapsi, facebook on loistava väline! Lisäks olen viettänyt aikaa lapsettomien mutta lapsirakkaiden ystävien kanssa. Eri asia tietty, jos päiväsaikaan ei ole ketään kaveria. Mä sain lapsen muskarista yhden tosiystävän ja yhden sellaisen äitikaverin, jonka kanssa tehdään juttuja lasten kanssa, siis puistoillaan ja käydään nukketeattereissa jne. Voitko nähdä ystäviäsi iltaisin tai vkloppuisin jos mies/joku muu hoitaa vauvaa?
Mun laps on 1v7kk ja rakastan olla hoitovapaalla! Ei se varmaan kaikille sovi, mutta mä tykkään kun ei tarvi olla töissä, sitoutua työaikoihin ja -paikkoihin jne.
Puistoissa ei ehkä niin ystävysty, mutta voi niissäkin jutella ja sopia noita puistotreffeja tms. Ja varmasti olosi paranee kun lapsi oppii kävelemään, sitten ulkoilukin on mielekkäämpää. Onko paikkakunnallasi lasten teatteria tms aktiviteettia, joissa voi käydä vauvan kanssa?
ja sama vaiva. Yksin saa hengailla aina. Ei ton ikäsen kanssa voi vielä edes puistoon mennä. Mitäs siellä tekisin, heijaisin yksin vaunuja?
No, kesää odotellessa, että voidaan vaikka käydä keinumassa. Ehkä löytyy joku juttukaveri sieltä. Ellen ole mökkihöperöitynyt kotiini sitä ennen...
Tsemppiä ja mukavaa kevättä :)
jo istuu keinussa! koitas, nauttiikin siitä ja sä sitten lapsen naurusta!
Mies on jatkuvasti töissä ja perheellisiä kavereita ei ole. Ekat 6 kk meni kuin siivillä, mut nyt se tunne iski, ettei ole elämää. Muuttuuko elämä kun lapsi kasvaa?
Ei muutu, käykö mies vieraissa. Ajattelin vain jos on jatkuvasti töissä.
lapsettomien kanssa voi seurustella jos itsellä on lapsi?? mäkin aluksi luulin, ettei mulla ole lapsellisia kavereita, mutta sitten aloin jotenkin saamaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin joilla olikin lapsi, facebook on loistava väline! Lisäks olen viettänyt aikaa lapsettomien mutta lapsirakkaiden ystävien kanssa. Eri asia tietty, jos päiväsaikaan ei ole ketään kaveria. Mä sain lapsen muskarista yhden tosiystävän ja yhden sellaisen äitikaverin, jonka kanssa tehdään juttuja lasten kanssa, siis puistoillaan ja käydään nukketeattereissa jne. Voitko nähdä ystäviäsi iltaisin tai vkloppuisin jos mies/joku muu hoitaa vauvaa?
Mun laps on 1v7kk ja rakastan olla hoitovapaalla! Ei se varmaan kaikille sovi, mutta mä tykkään kun ei tarvi olla töissä, sitoutua työaikoihin ja -paikkoihin jne.
Puistoissa ei ehkä niin ystävysty, mutta voi niissäkin jutella ja sopia noita puistotreffeja tms. Ja varmasti olosi paranee kun lapsi oppii kävelemään, sitten ulkoilukin on mielekkäämpää. Onko paikkakunnallasi lasten teatteria tms aktiviteettia, joissa voi käydä vauvan kanssa?
Etkö tiennyt, että tätä ei saa käyttää ammatinharjoittamis mielessä "puistotreffi". Yritetään pitää tämä keskustelupalsta asiallisena.
Mukavaa kevättä kaikille.
lapsettomien kanssa voi seurustella jos itsellä on lapsi?? mäkin aluksi luulin, ettei mulla ole lapsellisia kavereita, mutta sitten aloin jotenkin saamaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin joilla olikin lapsi, facebook on loistava väline! Lisäks olen viettänyt aikaa lapsettomien mutta lapsirakkaiden ystävien kanssa. Eri asia tietty, jos päiväsaikaan ei ole ketään kaveria. Mä sain lapsen muskarista yhden tosiystävän ja yhden sellaisen äitikaverin, jonka kanssa tehdään juttuja lasten kanssa, siis puistoillaan ja käydään nukketeattereissa jne. Voitko nähdä ystäviäsi iltaisin tai vkloppuisin jos mies/joku muu hoitaa vauvaa?
Mun laps on 1v7kk ja rakastan olla hoitovapaalla! Ei se varmaan kaikille sovi, mutta mä tykkään kun ei tarvi olla töissä, sitoutua työaikoihin ja -paikkoihin jne.
Puistoissa ei ehkä niin ystävysty, mutta voi niissäkin jutella ja sopia noita puistotreffeja tms. Ja varmasti olosi paranee kun lapsi oppii kävelemään, sitten ulkoilukin on mielekkäämpää. Onko paikkakunnallasi lasten teatteria tms aktiviteettia, joissa voi käydä vauvan kanssa?
Etkö tiennyt, että tätä ei saa käyttää ammatinharjoittamis mielessä "puistotreffi". Yritetään pitää tämä keskustelupalsta asiallisena.
Mukavaa kevättä kaikille.
missä parhaat cottaging -palstat nykyään on?
Itsellä melko samanikäinen lapsi ja välillä tuntuu, että elämä on vain kotona kökkimistä. Ystäviä ei juuri ole, tai nekin suhteet väkinäisiä. Mies paljon työmatkoilla. Tuntuu pahalta olla töistäkin "ulkopuolinen", siksi katsonkin työsähköpostia lähes päivittäin, että on edes joku linkki ulkomaailmaan. Tokikaan en siis töitä tee, kunhan lueskelen :) Tuntuu varmasti lähes samalta kuin työttömältä, yhteiskunnasta syrjäytyneeltä.
Olen yrittänyt käydä muskarissa ja kerhossa, mutta jotenkin sielläkin on ulkopuolinen olo, kun kaveriäidit kuppikunnissa keskenään.
Nautin kyllä vauva-arjesta ja lomastakin, mutta jotenkin kaipaan jo sitä työn tuomaa sosiaalista elämää!! Olen luonteeltani aika ujo, työni vaatii sosiaalisuutta ja olenkin siinä kehittynyt hurjasti näinä vuosina. Mutta nyt tuntuu, että olenkin taantunut taas samaksi hissukaksi kotona ollessa..
Mies on jatkuvasti töissä ja perheellisiä kavereita ei ole. Ekat 6 kk meni kuin siivillä, mut nyt se tunne iski, ettei ole elämää. Muuttuuko elämä kun lapsi kasvaa?
Ei muutu, käykö mies vieraissa. Ajattelin vain jos on jatkuvasti töissä.
Siis peruskommentti tällä palstalla ja ymmärrän, että jonkun velvollisuus on tuo sanoa.:D Tuskin pettää, vaikka eihän sitä ihan varma voi olla, mutta en jaksa sellaista alkaa luulemaan.
ap
ja illalla ei minulle useinkaan sovi tavata. Eikä niitä kavereita tosiaan montaa olekaan. Oikeastaan samassa kunnassa ei ole yhtään ja naapurikunnassa 3 kpl, jonne on matkaa 15 km. Surkeaa, tiedän. Kotikunnassa 600 km päässä olisikin sitten ystäviä ja sukulaisia vaikka muille jakaa.
ap
sun mahdollista tehdä vaikka kerran kk parin päivän - viikon reissu kotikuntaan. Suunnittelisit aina etukäteen tuon reissun ja sopisit treffejä. Sekin piristäisi kun tiedät, että odotettavissa on kivoja juttuja.
Lisäksi helpottaa, kun lapsi vanhenee ja lapsen kanssa voi enemmän tehdä juttuja. Puistoilukin on kivempaa, kun lapsi voi itse kävellä ja touhuta. Tsemppiä!
ollut niin yksinäinen, kuin esikoisen vauva-aikana. "Lapsellisia" ystäviä ei ollut ja ne muut jotenkin jäi ja mies reissussa. Olin todella ahdistunut!
Sitten löysin MLL:n kahvilan ja huomasin, että ennakkoluuloistani huolimatta siellä käykin ihan normaalia porukkaa. Tätä kautta sain pikkuhiljaa hyviä ystäviä, jotka ovat mukana elämässä vielä näin viiden vuoden jälkeenkin. Toisen lapsen vauva-aika olikin paljon henkisesti helpompi,kun esikoinen piti jotenkin elämässä kiinni.
Tsemppiä ap. Muista että suurin osa meistä muistakin äideistä ollaan yksinäisiä ja ilahduttaisiin seurasta ja uusista samassa elämäntilanteessa olevista tuttavista.
Eiks siellä olis mitään mammakerhoa tai muuta johon voisit mennä mukaan? Tai vauvajumppaa, muskaria?voisit myös mennä muuten vaan kiertelemään kauppoja& esim. kahvilaan ihmisten ilmoille. Itse muutin lapsen syntymän aikoihin ulkomaille: ei kavereita tai sukua lähellä, mutta karsean alun jälkeen olen jotenkin tottunut ja nautin entistä enemmän vauvan kanssa puuhailusta. Meillä mies tekee myös lyhyempää päivää.