Lukuvinkkejä fantasian ystävälle?

Se on Lian Hearn, ei Liam.

Juu tiiän, että vastasin ikivanhaan keskusteluun.

Se on Lian Hearn, ei Liam.

Juu tiiän, että vastasin ikivanhaan keskusteluun.

Suosittelen noita ap:n kysymiä Meivilleä ja Abercrombieta - kannattaa tarttua. .

Johanna Sinisalolla mun mielestäni taso heittelee tosi paljon, mutta Enkelten verta, Linnunaivot ja toki Ennen päivänlaskua ei voi on hyviä. Ja sit se, mikähän sen nimi oli, jossa oli aiheena vaeltaminen ja asiasta kerrottiin kolmella tasolla. Fiktiota, kummallisia tosi sattumuksia ja faktaa.

En tiedä meneekö fantasia-kategoriaan, mutta Hugh Howeyn Siiloa suosittelen. Koukutti!

En tiedä meneekö fantasia-kategoriaan, mutta Hugh Howeyn Siiloa suosittelen. Koukutti!

Leena Krohnin Tainaron

Vieläks Reginassa on niitä naisen unelmia? Siinä teille fantasiaa.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 17:27"]Kiitos paljon vinkeistä! Monia hyviä teoksia mainittu. :) Lisääkin saa heitellä!

Jack Vancen tsekkasin Wikipediasta ja hän näkyy kirjoittaneen aika paljon. Olisiko tuo Lyonesse-sarja hyvä paikka aloittaa? Pasi Ilmari Jääskeläinen oli myös uusi nimi, täytynee tarttua. Johanna Sinisaloa, Viivi Hyvöstä ja nyt uusimpana Hannu Rajamäkeä (Kvanttivaras oli parasta pitkään aikaan lukemaani scifiä!) olen suhtautunut vähän skeptisesti suomalaiseen genrekirjallisuuteen. Abarat on myös uusi tuttavuus, täytyy katsastaa (en ole lukenut, koska kansi oli niin ruma, ja fiksuna ihmisenä valitsen tietty lukemistoni kannen perusteella).

Onko joku muuten lukenut tuota pahamaineista Ajan pyörää? Olen ajatellut sitä aina välillä, mutta ne kaikki 24638953905 osaa vähän huolestuttavat - voiko sarjassa joka ei koskaan pääty, olla mitään järkeä? (En tietty pistäisi pahakseni, vaikka lempisarjojani ilmeistyisi miljoona osaa...)

Gaimanista olen myös pitänyt tosi paljon. Erityisesti Sandman (kannattaa muuten tutustua myös Mike Careyn käsikirjoittamaan Lucifer-spinoffiin, itse tykkäsin melkeinpä enemmän kuin Sandmaneista) ja Neverwhere vetosivat. Good Omensia en ole lukenut, koska jostain syystä Pratchettin huumori ei kolahda yhtään, joten kavahdan nimeä vähän.

Taru sormusten herrasta on toki luettuna, vaikka ei koko tuotanto. Tolkienin kirjat ovat monesta syystä ihailtavia, mutta en ehkä lue puhtaan kirjallisia ansioita näihin syihin. Narniat, Pimeä nousee -sarjan ja Universumien tomun luin lapsena into piukassa. Narnia on nykysilmin turhan naisvihamielinen ja alleviivaavan kristillinen, Coopereissa on minusta ihanaa lapsuusnostalgiaa osin juuri tuon mainitun perienglentilaisen Viisikkovireen vuoksi ja Kultainen kompassi on aikuisenkin vinkkelistä hieno kirja, vaikka jatko-osat eivät nousekaan ihan samalle tasolle. (Harmi, että elokuva oli niin huono, nykyinen populaarikultuuri kaipaisi muitakin tyttösankareita kuin Katniss Everdeenin.) Salvatorea luin yläasteiässä, mutta enää en oikein innostu, vaikka uusiakin kirjoja on sittemiin tullut. Vähän sama kuin Belgarionin tarussa: 13-vuotiaana se vakuutti, mutta tuntuu nyt aikuisena huonolla tavalla keskenkasvuiselta.

[/quote]

Ajan Pyörä -fani ilmoittautuu! Rakastan sitä sarjaa, mulla on ne kaikki kirjat sekä suomeksi että englanniksi :D Voisi sopia song of ice and fire -fanille. Paljon poliittista juonittelua ja yhteenottoja, hahmoja on paljon. Minua kiehtoo, miten paljon sarjassa viitataan erilaisiin mytologioihin ympäri maailmaa. Myös "taikuus" on hyvin uskottavaa ja omien sääntöjensä mukaan toimivaa

James Treadwellin Advent - ei varsinaisesti mitään uutta, mutta ihan kiinnostava alku trilogialle (muut osat eivät ole vielä ilmestyneet).

Ajan pyörä on jees, Gabaldonia rakastan, ja yks ehoton mitä tässä ei oo mainittu;

Belgarionin taru - David Eddings

sekä

Tigana ( vain 2 osaa !).

Welman tytöt.

 Anu Pohjolaisen kirjat kaikki.

Unohtui mainita, että saa siis suositella sekä suomeksi että englanniksi, jos jotakin tulee mieleen. :)

Onko Tolkien luettuna? Ei uusia mutta Jack Vance. Suomalaista: Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotanto.



Itse en ole lukenut:

R.A. Salvatore (suomennettukin aika paljon) Robert Jordan (Ajan pyörä). Rowlings, C.S. Lewisin Narnia-sarja.



Noin äkkiä muistista.

siitä ei fantasia parane. Erityisesti American Gods, Sandman-sarja ja Terry Pratchettin kanssa kirjoitettu Good Omens. Lapsena pidin myös Susan Cooperin The Dark is Rising -sarjasta, näin aikuisena ensimmäiset viisikkomaiset osat eivät enää innostaneet, loppua kohti tarina kyllä parani. Myöskin Susanna Clarken Jonathan Strange & Mr Norrell sopii aikuisempaan makuun.

Kiekkomaailma! (Discworld)



Kannattaa mieluummin lukea englanniksi, ne sanaleikit on kääntämättömiä, vaikka kääntäjä kuinka yrittäisi parhaansa.



(siis hillitöntä scifi- ja fantasiaparodiaa)

Jo aiemmin mainitut Good Omens ja Jonathan Strange & Mr. Norrell ovat minustakin lukemisen arvoisia. Myös Pratchettit ovat ihan luettavia. Clive Barkerin Abarat-sarja oli pitkään ehdoton lempparini, nyt kun luin ne uudelleen viimeisimmän osan ilmestyttyä eivät enää oikein iskeneet niin lujaa, mukaansatempaava ja hieman erikoisempi sarja kuitenkin.

Jos Joanne Harrisin kirjoista pitää niin Riimut on ihan suositeltava. Myös Pullmanin Universumien tomu -sarja on hyvä, sopii aikuiseenkin makuun vaikka joskus niitä kaupiteltiinkin nuorten kirjoina.

Suomalaisesta fantsusta Soikkelin Kuninkaantekijät sai muistaakseni hyviä arvoita, en ole itse vielä lukenut.

Kiitos paljon vinkeistä! Monia hyviä teoksia mainittu. :) Lisääkin saa heitellä!



Jack Vancen tsekkasin Wikipediasta ja hän näkyy kirjoittaneen aika paljon. Olisiko tuo Lyonesse-sarja hyvä paikka aloittaa? Pasi Ilmari Jääskeläinen oli myös uusi nimi, täytynee tarttua. Johanna Sinisaloa, Viivi Hyvöstä ja nyt uusimpana Hannu Rajamäkeä (Kvanttivaras oli parasta pitkään aikaan lukemaani scifiä!) olen suhtautunut vähän skeptisesti suomalaiseen genrekirjallisuuteen. Abarat on myös uusi tuttavuus, täytyy katsastaa (en ole lukenut, koska kansi oli niin ruma, ja fiksuna ihmisenä valitsen tietty lukemistoni kannen perusteella).



Onko joku muuten lukenut tuota pahamaineista Ajan pyörää? Olen ajatellut sitä aina välillä, mutta ne kaikki 24638953905 osaa vähän huolestuttavat - voiko sarjassa joka ei koskaan pääty, olla mitään järkeä? (En tietty pistäisi pahakseni, vaikka lempisarjojani ilmeistyisi miljoona osaa...)



Gaimanista olen myös pitänyt tosi paljon. Erityisesti Sandman (kannattaa muuten tutustua myös Mike Careyn käsikirjoittamaan Lucifer-spinoffiin, itse tykkäsin melkeinpä enemmän kuin Sandmaneista) ja Neverwhere vetosivat. Good Omensia en ole lukenut, koska jostain syystä Pratchettin huumori ei kolahda yhtään, joten kavahdan nimeä vähän.



Taru sormusten herrasta on toki luettuna, vaikka ei koko tuotanto. Tolkienin kirjat ovat monesta syystä ihailtavia, mutta en ehkä lue puhtaan kirjallisia ansioita näihin syihin. Narniat, Pimeä nousee -sarjan ja Universumien tomun luin lapsena into piukassa. Narnia on nykysilmin turhan naisvihamielinen ja alleviivaavan kristillinen, Coopereissa on minusta ihanaa lapsuusnostalgiaa osin juuri tuon mainitun perienglentilaisen Viisikkovireen vuoksi ja Kultainen kompassi on aikuisenkin vinkkelistä hieno kirja, vaikka jatko-osat eivät nousekaan ihan samalle tasolle. (Harmi, että elokuva oli niin huono, nykyinen populaarikultuuri kaipaisi muitakin tyttösankareita kuin Katniss Everdeenin.) Salvatorea luin yläasteiässä, mutta enää en oikein innostu, vaikka uusiakin kirjoja on sittemiin tullut. Vähän sama kuin Belgarionin tarussa: 13-vuotiaana se vakuutti, mutta tuntuu nyt aikuisena huonolla tavalla keskenkasvuiselta.

Patrick Rothfuss: Name of the wind ja Wise man's fear, trilogian kolmas osa tulossa vielä. Yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista!



Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat (Mists of Avalon), sarjassa myös muita osia, jotka eivät nyt ehkä yhtä hyviä.



Cate Tiernan: Sweep-sarja (teinigenreä mutta silti hyvä, aiheena wicca)



Maggie Stiefwater: Shiver, Linger ja Forever (teinigenreä, silti hyvä tämäkin!)



Norah Roberts: Morrigan' cross, Dance of the gods, Valley of silence

Sopii ehdottomasti aikuisen naisen makuun. Historiallista seikkailua ja romantiikkaa fantasiamaustein, esim. aikamatkailu on vahva elementti. Plussapisteet skottimiehistä ja kauniin haikeasta tunnelmasta.

Kaksi tämän hetken lempisarjaani, George R R Martinin Jään ja tulen laulu ja Patrick Rothfussin Kingkiller Chronicles ovat jäissä ja seuraavia osia saakin odotella ainakin vuoteen 2014 saakka...

Olen lukenut puutteeseeni Ursula LeGuinia (uudelleen) ja Robin Hobbia (uudelleen), mutta uuteen kirjaan, etenkin tuoreeseen sellaiseen, tarttuminen kiinnostaisi kovasti. Paranna siis päivääni (ja muiden fantasian ystävien päivää) ja vinkkaa lempikirjaasi tai lempikirjasarjaasi. :)

(Myös sarja-, leffa- ja blogivinkit sekä yleinen off topic -fantasiahehkutus kelpaavat, olen kroonisessa fantsupuutteessa. ;p)

Ps. Onko kukaan lukenut China Meivilleä tai Joe Abercrombien The First Law - sarjaa? Kannataisiko?

Itse olen vastikään tutustunut Karen Maitlandin kirjaan "The Gallows Curse". Muita en ole kirjailijalta lukenut, eikä (Wikipedian mukaan) hänen tuotantoaan yleensä luokitella fantasiaksi vaan keskiaikatrilleriksi. Tämä mainitsemani romaani kuitenkin sijoittuu todellisuuteen, jossa yliluonnollinen näyttäytyy luonnollisena, eli fantasiaelmenttejä on mukana. Ihmisiä voidaan kirota, parantaa, manata kuolleista tai kutsua luokse kilometrien päästä ja tulevaisuutta ennustaa unista tai taikarohdoista. Kastamattomat lapset ja karja pitää suojata keijuja ("faery folk") vastaan... Kansanperinne ja -uskomukset sekoittuvat kiehtovaksi keitokseksi kritillisen tradition kanssa. Pääjuoni seuraa nuorta torpparityttöä, jota syytetään lapsenmurhasta ja joka joutuu tämän vuoksi pakomatkalle. Taustalle punoutuu laajempi juonikuvio salaliitosta, joka on tekeillä Englannin John-kuningasta vastaan, vihollismaa Ranskan eduksi. Vuosi on 1210. Olen kohtalaisen koukussa parhaillaan. Sellaista hiukan hiuksianostattavaa mutta melko kevyttä, ei-niin-syvällistä viihdykettähän tuo pääasiallisesti on. Hyvä, vetävä tarina ja hauska kokemus.

Patrick Rothfuss: Name of the wind ja Wise man's fear, trilogian kolmas osa tulossa vielä. Yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista!

Tämä oli just toinen niistä sarjoista, joiden seuraavaa osaa kuumotellessa täytyisi keksiä muuta tekemistä. Tosin

SPOILERALERT! Älä lue, jos et ole lukenut Kingkiller Chroniclesia, mutta aiot tai haluat!

pidin sitä kakkososan lemmenleikkejä keijumetsässä -osiota tuskallisena. Luin varmaan kolme neljäosaa siitä kämmen naamalla hokien eiiih. ;D Se oli pahasti ylipitkä suhteessa sekä Wise Man's Feariin kokonaisuutena että omaan antiinsa. En siis tarkkoita, etteikö käynti Felurianin luona olisi ollut oleellista, mutta WMFn yleinen tarve alleviivata Quothen ylivertaisia makuukamaritaitoja oli varsin vaivaannuttava ja ensimmäisten mainintojen jäkeen turha. Vaikka koko kronikan menovetenä on se, että Quothe tarina on legenda, Rothfussin tavassa kirjoittaa seksistä on tietty kiusallinen nörttipoika peräkammarrista -vivahde. Yllättäen vauvafoorumi on muuten ainoa "järkevä" paikka, jossa tästä asiasta voi valittaa!

Kiitos myös noista muista vinkeistä, Avalonin usvia lukuunottamatta vieraita tuttavuuksia.

Tiedän Nora Robertsilta vain ne harlekiinityyppiset romanttiset romaanit (ugh) ja olen vähän epäillen ajatellut, että tuo sarja olisi lähinnä uudenlainen viitekehys tuolle romantiikalle. Itse olet vissiin muunkin kuin ennakkoluulojen varassa, joten mitä mieltä olet näistä kirjoisa noin tarkemmin?