Lue keskustelun säännöt.
Olitko naimisissa kun sait ekan lapsesi?
11.04.2012 |
Yritän avomieheni kanssa lasta, asumme omassa talossa ja olemme kihloissa. Menisimme naimisiin jos siihen olisi varaa, haluamme isot häät. Mietin vaan, että olisi hyvä olla naimisissa, kun lapsi syntyy.. Ei tarvitsisi tehdä kiusallisia isyydentunnustuksia ja olisi yhteinen sukunimi. Luovunko isoista häistä ja menen naimisiin pienimuotoisesti? Maistraatissa ja hienon ravintolan kautta kotiin...
Kommentit (57)
Laskettu aika lokakuussa, eikä olla menossa naimisiin ennen sitä... Alustavasti olemme puhuneet, että naimisiin mennään (jos mennään) sitten, kun lapsi on sen verran iso, että hänkin voi osallistua ja tajuaa jotain juhlista. Ei mulla ole mitään tarvetta mennä naimisiin siksi, että saamme lapsen. Haluan mennä naimisiin sitten, kun siltä tuntuu ja ollaan oikeasti jo vakiinnuttu ja kaikki on paikallaan, emme ole vielä olleet kovin kauaa yhdessä vaikka lapsi onkin tuloillaan.
Ja siis itsekin aikoinaan tein lapsen, mutta naimisiin en ollut valmis. Joka tietenkin nyt on hyvä asia, mutta kummaksuttaa kyllä tää nykyinen ajattelutapa että lapsi on jotekinkin köykäisempi sidos kuin papin amen, vaikka niin ei toki ole.
Ja ap:lle, huomaat myöhemmin liitossasi, että loppujen lopuksi vain teidän kahden suhteella on väliä, sillä juhlalla, sormuksella eikä varsinkaan puvulla ole mitään merkitystä vakiintuneessa hyvässä suhteessa! Mitä intiimimpi, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On niin typerää ajatella että naimisiinmeno vakiinnuttaa enemmän kuin lapsi!"
Kuka näin sitten ajattelee?
Olemme valmiita menemään naimisiin, mutta haluaisimme isot häät joihin meillä ei vielä ole varaa. Siksi siis tämä ketju.
Meidän esikoinen sai alkunsa tilanteessa jossa asuttiin yhdessä, mutta kihloihin ja naimisiin ei oltu ehditty ja minulle oli ehdottoman tärkeää että EN mene naimisiin raskaana ollessa. En halunnut mennä naimisiin "lapsen takia", vaan ihan meidän kahden takia. Kaksi ensimmäistä on syntynyt sitten avioliiton ulkopuolelle, siinä välissä maltettiin lopettaa jatkuva sikiäminen hetkeksi että päästiin naimisiin ja loput syntyneet sitten avioliitton, jossa nyt ollaan kahdeksatta vuotta.
Olemme valmiita menemään naimisiin, mutta haluaisimme isot häät joihin meillä ei vielä ole varaa. Siksi siis tämä ketju.
Haluan mennä naimisiin sitten, kun siltä tuntuu ja ollaan oikeasti jo vakiinnuttu ja kaikki on paikallaan, emme ole vielä olleet kovin kauaa yhdessä vaikka lapsi onkin tuloillaan.
kolme vuotta. Kaikilla on omat haaveensa. Minä menin naimisiin kirkossa salaa sukulaisiltaja kekkerit pidettiin muutamalle kaverille. En koskaan kuvitellutkaan laittavani paljon rahaa matalaksi tai saati että otaisin velkaa yhden päivän tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5vuotta oltiin oltu naimisissa ennen esikoista.
Satsasin pukuun, sormuksiin ja ruokaan. Vieraita oli sitten 10 eli vanhemmat ja sisarukset.
Meille oli tärkeää olla naimisissa ennen lapsia. Toki lapsi sitoo pariskuntaa paljon enemmän yhteen kuin virallinen paperi, mutta täytyy suhteessa olla jotain vikaa, jos ei ole valmis viralliseen paperiin mutta on valmis riskeeramaan lapselleen rikkinäisen perheen.
Meille avioituminen oli tärkeä osoitus toisillemme ja perheillemme, että olemme yhdessä, tuli lapsia tai ei. Olemme tiimi, joka on sitoutunut toisiinsa emmekä tarvitse siihen muita esim. lapsia todistamaan, että pysymme yhdessä.
En jaksa käsittää isoja häitä satoine vieraineen. Kuka niistä oikeasti nauttii? Kukaan ei ehdi keskustella morsiamen tai sulhasen kanssa, tunnelma on karnevaalimainen ja rahaa palaa ihan savuna ilmaan. Intiimeissä häissä on tunnelma kohdallaan ja siitä jää itselleen hyviä ja lämpimiä muistoja. Ovat myös ainutlaatuisemmat kuin monet sirkushäät tyypillisine leikkeineen ja tietokilpailuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mentiin naimisiin sitten kun kuopus tuli täysi-ikäiseksi!!!
Laskettu aika lokakuussa, eikä olla menossa naimisiin ennen sitä... Alustavasti olemme puhuneet, että naimisiin mennään (jos mennään) sitten, kun lapsi on sen verran iso, että hänkin voi osallistua ja tajuaa jotain juhlista. Ei mulla ole mitään tarvetta mennä naimisiin siksi, että saamme lapsen. Haluan mennä naimisiin sitten, kun siltä tuntuu ja ollaan oikeasti jo vakiinnuttu ja kaikki on paikallaan, emme ole vielä olleet kovin kauaa yhdessä vaikka lapsi onkin tuloillaan.
Ja siis itsekin aikoinaan tein lapsen, mutta naimisiin en ollut valmis. Joka tietenkin nyt on hyvä asia, mutta kummaksuttaa kyllä tää nykyinen ajattelutapa että lapsi on jotekinkin köykäisempi sidos kuin papin amen, vaikka niin ei toki ole.
Ja ap:lle, huomaat myöhemmin liitossasi, että loppujen lopuksi vain teidän kahden suhteella on väliä, sillä juhlalla, sormuksella eikä varsinkaan puvulla ole mitään merkitystä vakiintuneessa hyvässä suhteessa! Mitä intiimimpi, sen parempi.
Tottakai lapsi vakiinnuttaa ja sitouttaa enemmän kuin avioliitto. Minulle avioliitto ei ole mikään iso saati pakollinen juttu, ajattelen lähinnä että mennään joskus jos siltä tuntuu. Voin vallan mainiosti elellä mieheni kanssa ilman sormuksia ja paperilappusia. Vielä en halua naimisiin, koska en koe mitään tarvetta.
Niin ja mitään papin aamenia en todellakaan kaipaa häihini muutenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole vieläkään. Eikä olla edes kihloissa, mutta jo 9 vuotta yhdessä. Lapsikin täyttää kuusi. Mitä väliä? Millä vuosituhannella nämä "musta ensiksi kuuluu mennä naimisiin " -tyypit elää?
Tavallaan kyllä ymmärrän, sillä miehen roolihan on muutenkin näissä vanhemmuusasioissa vähän heikommilla kuin naisen - ehkä olisin itsekin halunnut olla naimisissa jos olisin mies, ikään kuin saadakseni jotenkin "virallisemman" otteen lapsista. Minulle naisena se ei ollut tärkeää, en halunnut miehen sukunimeä enkä olisi kokenut isyyden tunnustamistakaan mitenkään erityisen kiusallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun menin naimisiin odotin jo toista lastamme. Silloin naimisiin meno ei tuntunut tärkeältä. Toisaalta eka lapsi vasta vakautti ja sitoi parisuhteemme. Ilman lapsia olisimme varmaan eronneet. Mut nyt olemme perhe ja esikoinen jo teini :).
Olimme naimisissa ennen lapsen yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suinkaan tehtaillaksemme lapsia. Lasten aika oli sitten muutamaa uotta myöhemmin.
Naimisiin mennessä emme vielä suunnitelleet hankkia heti lapsia, mutta reilun vuoden kuluttua tuntui, että oli sopiva aika urankin kannalta.
Pidin edelleen oman nimeni naimisiin mennessäni, joten yhteinen nimi ei kyllä tee perhettä vaan se lapsi. Mutta juridisesti ja käytännön asioiden kannalta on todella hyödyllistä olla naimisissa.
Ei ne suuret häät mitenkään autuaaksi tee. Meilläkin oli tunnelmalliset 25 hengen häät saaressa. Mutta jos haluaa isot häät niin on nekin mahdollista tehdän talkoilla aika halvalla, jos ei lähde nirsoilemaan.
Tottakai lapsi vakiinnuttaa ja sitouttaa enemmän kuin avioliitto. Minulle avioliitto ei ole mikään iso saati pakollinen juttu, ajattelen lähinnä että mennään joskus jos siltä tuntuu. Voin vallan mainiosti elellä mieheni kanssa ilman sormuksia ja paperilappusia. Vielä en halua naimisiin, koska en koe mitään tarvetta.Niin ja mitään papin aamenia en todellakaan kaipaa häihini muutenkaan...
Mitäs se lapsen saaminen sitten oikein on, huoh!
Tosin mekin alettiin yrittämään jo ennen kuin edes asuttiin yhdessä, sit avoliiton aikana, mut en tullu yli vuoteen raskaaks. Me sit tosiaan mentiin maistraatissa naimisiin ja juhlat oli se, että syötiin ravintolassa lähimpien kanssa ja tsadam, tulin heti raskaaks, ku mentiin naimisiin! :D
Ja voihan sitä mennä maistraatissa naimisiin ja pitää ne isot juhlat myöhemmin, jos haluaa. Tiedän, että jotkut tekee niin ja itekki harkittiin sitä, mut pidettiin sit vaan ne pienet häät. Kun siis kirkkohäätkin saa jälkikäteen, kirkollisen siunauksen voi pyytää liitolleen (=kirkkohäät) senkin jälkeen kun on jo virallisesti mennyt maistraatissa naimisiin.