Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet vähättelee akateemisuutta?
11.04.2012 |
'sehän ei tarvi muuta kuin perslihaksia'.
No niinpä. Kaikki ei selviä edes peruskoulusta. Ja about puolet ikäluokasta menee nykyään lukioon ja siitä joukosta moniko pääsee yliopistoon? Alle puolet? Ja niistäkään kaikki ei valmistu ikinä.
Tarvitaan todella älliä ja motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä kahlata tämä kaikki läpi.
En nyt sano, etteikö voisi elää hyvän ja onnellisen elämän vaikka ei akateeminen olisikaan, mutta onhan ne nyt sentään saavutus niille jotka sinnne asti on päässeet!
Kommentit (70)
Ei-koulutetut, siis ne kymppiluokan ja maksimissaan amiksen (jos sitäkään) hädin tuskin läpäisseet, kokevat tarvetta pönkittää omaa surkeaa elämäänsä vähättelemällä fiksumpia ja pidemmälle koulutettuja. Sehän on ihan perus-defenssi. Happamiksihan se kettukin sanoi pihlajanmarjoja kun ei niihin itse lyhyillä töppöjaloillaan yltänyt.
Mun sukuni on täynnä näitä kouluttamattomia besserwissereitä, joilla on jatkuva tarve haukkua ja arvostella "ikuisia opiskelijoita" ja "akateemisia kynäniskoja". Olisihan se nyt karmeaa tunnustaa, että ehkäpä se opiskelu onkin ihan kannattavaa pidemmällä tähtäimellä.
hyväpalkkaiseen työhön on päässyt kouluja käymättä ja miten omakotitalot, mökit, autot ja veneet on velattomia. Ikään kuin akateeminen tutkinnon merkitys katoaisi, jos sillä ei pääse rahakkaisiin hommiin. Tiedän useita yliopistossa opiskelevia, jotka suhtautuvat intohimoisesti valitsemaansa oppiaineeseen, joten kyllä sillä opiskelulla on muitakin merkityksiä kuin mahdollinen taloudellinen hyöty. Suorittavaa työtä tekevät sen sijaan mankuvat eläkkeelle jo suurinpiirtein nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan erään sukulaiseni jo peruskouluikäisenä naureskelleen ylimielisesti esim. lukiolle ja miten hän ei kyllä koskaan mene sinne aikaansa tuhlaamaan niin kuin me muut "typerykset". Peruskoulun jälkeen hän sitten hakeutuikin jollekin amis-linjalle...
No, miten on käynyt nyt? Tyyppi on 25-vuotias, ollut työttömänä jo vuosikausia ja aloitti juuri iltalukion, koska ymmärsi nyt aikuisiällä, että ehkäpä siitäkin jotakin hyötyä voisi olla tulevaisuutta ajatellen.
Ei-koulutetut, siis ne kymppiluokan ja maksimissaan amiksen (jos sitäkään) hädin tuskin läpäisseet, kokevat tarvetta pönkittää omaa surkeaa elämäänsä vähättelemällä fiksumpia ja pidemmälle koulutettuja. Sehän on ihan perus-defenssi. Happamiksihan se kettukin sanoi pihlajanmarjoja kun ei niihin itse lyhyillä töppöjaloillaan yltänyt.
Mun sukuni on täynnä näitä kouluttamattomia besserwissereitä, joilla on jatkuva tarve haukkua ja arvostella "ikuisia opiskelijoita" ja "akateemisia kynäniskoja". Olisihan se nyt karmeaa tunnustaa, että ehkäpä se opiskelu onkin ihan kannattavaa pidemmällä tähtäimellä.
hyväpalkkaiseen työhön on päässyt kouluja käymättä ja miten omakotitalot, mökit, autot ja veneet on velattomia. Ikään kuin akateeminen tutkinnon merkitys katoaisi, jos sillä ei pääse rahakkaisiin hommiin. Tiedän useita yliopistossa opiskelevia, jotka suhtautuvat intohimoisesti valitsemaansa oppiaineeseen, joten kyllä sillä opiskelulla on muitakin merkityksiä kuin mahdollinen taloudellinen hyöty. Suorittavaa työtä tekevät sen sijaan mankuvat eläkkeelle jo suurinpiirtein nelikymppisenä.
itse olen sukuni musta lammas: jätin duunarihommat, kävin aikuislukion ja menin yliopistoon. Nyt nelikymppisenä teen väikkäriä ja täytyy sanoa, että taämä antaa minulle paljon enemmän. Tosin olen köyhä kuin kirkonrotta. Siitä sukulaiset jaksavat myös piikitellä - jos olisin jäänyt duunariksi minulla olisi jo velaton talo, enkä asuisi vuokralla...
Mielestäni suurinosa akateemisesta koulutuksesta on täysin jonniinjoutavaa roskaa. Suurimmanosan esim. humanistisista tutkinnoista pystyy tekemään jokainen, jolla on sujuva suomenkielen luku- ja kirjoitustaito, tarpeeksi perslihaksia ja motivaatiota. Esimerkki: tein huvikseni teologian perusopinnot ja käytin jokaiseen kurssiin aikaa sen, mitä kului kirjojen lukemiseen, sitten menin tenttiin ja läpäisin jokaisen vähintään arvosanalla 3.
Tehkääpä sama vaikkapa matematiikan alalla.
Kun toisen työstä ei tiedä, sitä ei osaa arvostaa. Tietysti on suorittavia ammatteja (kaupan kassa, perussiivooja, roskakuski), joiden työnkuva on aika helppo tajuta vaikkei sitä itse olisi tehnytkään, mutta duunareissakin on ammatteja, joissa pitää olla taitoa ja tietoa ja vastuutakin on. Vaikka nyt sähkäri.
Samoin tietotyö näyttää sitä ymmärtämättömälle joutavalta näpyttelyltä ja paperien pyörittelyltä. Silloin on helppo mitätöidä sen merkitys.
Akateemisuus on asia, joka ainakaan minun elämässäni ei juuri nouse esiin muualla kuin täällä... Uusien tuttavienkin kanssa työstä puhuttessa mainitaan kyllä, missä on töissä ja mitä tekee, mutta ei siinä tutkinnoista puhuta. Varsinkin miehen työkavereissa IT-alalla on niin tohtoreita, maistereita, amk/tekupohjaisia. Ja muutama ihan itseoppinutkin. Ja nämä taustat ovat jotenkin tulleet muuten tietoon, ei minään esittäytymisenä.
Itse olen tutkijana ja meillä tietysti tutkijoista kaikki ovat ainakin lähellä maisterin tutkintoa, iso osa väitelleitä. Se vaikuttaa työnkuvaan jonkin verran, mutta ei sitä kahvihuoneessa huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en mitenkään erityisesti arvostakaan.
Minusta koulutustaso ei merkkaa älykkyyttä. Ennemminkin kykyä ja ahkeruutta oppia. Jos joku sitten jaksaa opiskella ja saa sitä kautta haluamansa työpaikan, niin hienoahan se on. Mutta ihan yhtä hienoa on jos joku menee amikseen ja saa haluamansa työpaikan.
Tärkeintä on, että itse on tyytyväinen ja saa tehdä sitä mistä tykkää.
todella moni akateemisen koulutuksen suorittanut sekoittaa itse termit.
Suomessa ei ole montaa akateemikkoa mutta silti joka toinen filosofian maisterikin väittää sellainen olevansa.
Tarkennetaan vielä et mä kunnioitan jokaista suomessa kouluttautunutta lääkäriä,tuomaria jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen sukuni musta lammas: jätin duunarihommat, kävin aikuislukion ja menin yliopistoon. Nyt nelikymppisenä teen väikkäriä ja täytyy sanoa, että taämä antaa minulle paljon enemmän. Tosin olen köyhä kuin kirkonrotta. Siitä sukulaiset jaksavat myös piikitellä - jos olisin jäänyt duunariksi minulla olisi jo velaton talo, enkä asuisi vuokralla...
Täällä myös samanlainen musta lammas. Olen tällä hetkellä duunarisukuni korkeimmin koulutettu, vaikka edes väikkäriä en ole saanut vielä valmiiksi.
Mutta pirun vaikeaa on ollut, koko opiskelujeni ajan minua yritettiin lannistaa ja valintojani kumota. Apua en ole saanut pätkääkään, päinvastoin.
Itse olen myös taloudellisesti köyhempi kuin moni duunari-sukulaiseni, mutta uskotteko, että henkisesti olen tuhatkertaa rikkaampi. Rakastan elämääni, olen aidosti onnellinen. En koskaan voisi olla onnellinen jos olisin valinnut samanlaisen polun kuin vanhempani ja muut sukulaiseni. Sehän näitä sukulaisia tuntuu sapettavan.
todella moni akateemisen koulutuksen suorittanut sekoittaa itse termit.
Suomessa ei ole montaa akateemikkoa mutta silti joka toinen filosofian maisterikin väittää sellainen olevansa.
Tarkennetaan vielä et mä kunnioitan jokaista suomessa kouluttautunutta lääkäriä,tuomaria jne.
Tämä termi nousee joka akateemisuus-ketjussa esille, mutta sitä käyttävät eivät voi olla muuta kuin ei-akateemisia. Akateemikkoja on Suomessa kerrallaan 12 (akateemikon virkaa).
Tuon sinun määritelmäsi mukaan edes lääketieteen lisensiaatit eivät olisi akateemisia, koska heiltä puuttuu väitöstutkimus.