Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kirjoittamisella elää?
11.04.2012 |
Se, mitä todella haluaisin elämässä tehdä, on kirjoittaa. Fiktiota ja faktaa.
Olen joskus jonkun lehtijutun paikallislehdessä julkaissutkin. Lukijat soitti toimitukseen ja kiitteli niistä - lopulta päätoimittaja sanoi, että sun juttuja ei tarvita enää. :(
Haluaisin kirjoittaa aikakauslehtiin. Olen yrittänyt tarjota juttuideoita, aina tulee vastaus, että meillä on jo toimittajat, kiitos vaan.
Paria kirjaa olen työstänyt. Pitäisi vaan uskaltaa laittaa ne kustantamoon...
Onko tämä ihan haihatteluhaave? Uskallanko heittäytyä?
Kommentit (40)
Mitäs nyt sitten. Kannattaako minun perustaa blogi ja alkaa sinne suoltamaan juttuja? Vähän kuin näytteeksi? Mutta ei siis mitään "kattokaa mun tapetteja ja uutta käsilaukkua"-tyyliin vaan vähän kuin tekisi nettilehteä?
Kirjoitanko jutut sitten vaikka lehtien verkkoversioita ajatellen? Tai tarjoan Uuteen Suomeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs nyt sitten. Kannattaako minun perustaa blogi ja alkaa sinne suoltamaan juttuja? Vähän kuin näytteeksi? Mutta ei siis mitään "kattokaa mun tapetteja ja uutta käsilaukkua"-tyyliin vaan vähän kuin tekisi nettilehteä?
Kirjoitanko jutut sitten vaikka lehtien verkkoversioita ajatellen? Tai tarjoan Uuteen Suomeen?
Verkkoon kirjoittamisessa on omat sääntönsä.
Ensinnäkin verkkotekstiä luetaan aika eri tavalla kuin sunnuntai-Heasria. Lukija on kärsimätön, usein kiireinenkin, ja haluaa saada jutun juonesta heti kiinni. Hän saattaa lukea juttua esim. kännykällä, mikä myös vaikuttaa hänen kärsivällisyyteensä.
Toiseksi: Otsikko, otsikko ja vielä kerran otsikko. Opettele otsikoimaan. Se on muuten aika paljon vaikeampaa kuin uskoisi. Jos otsikko on surkea, juttuasi ei lue kukaan.
Kolmanneksi kannattaa opetella käyttämään erilaisia julkaisujärjestelmiä ja kuvankäsittelyohjelmia.
Neljänneksi: Opettele OMATOIMISEKSI. Keksi oma juttusi ja näkökulmasi. Ajattele niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. Voit aloittaa vaikka blogia kirjoittamalla, mutta mieti nyt ainakin a) mikä on sen näkökulma - turha kirjoittaa jokapäiväisestä elämästä... ja b) millainen ulkoasu sille tulee ja kuka sen suunnittelee ja toteuttaa (tällä muuten totta vie on merkitystä).
Terv. Se verkkotoimittaja
Ja otsikoiden hiomiseen.
Hm, pitäisikö sen blogin ulkoasu ostaa joltain ammattilaiselta? Ajattelin ihan blogspot-blogilla aloitella. :D
Omia juttuja mulla onkin jo mielessä. Noita arkielömän kuvauksia kun on verkko täynnä, enkä itse jaksa sellaisia edes lukea saatika kirjoittaa...
Ruotsissa toimittajien ammatti oli kaikista halveksituin ja uskon, että Suomessakin aika lähellä. Toimittajaksi pääsee usein suhteilla ja laatuhan on mitä sattuu kun lehtiä lukee. Kirjojakin pääsee kummasti helpommin kirjoittamaan jos on ns tv:stä tuttu kuten joku Jari Tervo jne. Siksi Suomesta tulee todella harvoin jos koskaan todella osaavia ja kansainvälisen tason kirjailijoita kun kustantomoilla on ns hyvävelisysteemi.
Kun noita hyvävelisysteemejä näköjään kätkeytyy kaikkialle.
Mutta tuo teoriasi ei pidä paikkaansa esim- Sofi Oksasen, Laila Hirvisaaren tai Riikka Pulkkisen tapauksissa.
Ruotsissa toimittajien ammatti oli kaikista halveksituin ja uskon, että Suomessakin aika lähellä. Toimittajaksi pääsee usein suhteilla ja laatuhan on mitä sattuu kun lehtiä lukee. Kirjojakin pääsee kummasti helpommin kirjoittamaan jos on ns tv:stä tuttu kuten joku Jari Tervo jne. Siksi Suomesta tulee todella harvoin jos koskaan todella osaavia ja kansainvälisen tason kirjailijoita kun kustantomoilla on ns hyvävelisysteemi.
Kun noita hyvävelisysteemejä näköjään kätkeytyy kaikkialle.
Mutta tuo teoriasi ei pidä paikkaansa esim- Sofi Oksasen, Laila Hirvisaaren tai Riikka Pulkkisen tapauksissa.
ja toisaalta näidenkin painomäärät ovat todella pieniä. Neuvostoliiton ohjailema taistolaiskommunistien Toimittajaliitto rekrytoi aggressiivisesti toimittajaopiskelijoita Tampereen yliopistosta ja tuotti merkittävien toimittajien verkoston. Marxilaisten professorien johtama TaY:n tiedotusopin laitos koulutti kaikki alan maisterit. Useimpia TaY:n yhteiskunnallisia ainejärjestöjä johtikin taistolainen. Neuvostoliitto rahoitti kommunistien propagandaa ainakin 150 miljoonalla.
Taistolaisia on yhä johtavissa asemissa, mutta esim Mediaviikon kyselyn mukaan toimittajien vasemmistolaisuus on hyvin tiedossa ja Yleisradiota ja Helsingin Sanomia pidetään nykyään erityisen demarihenkisinä. Vain 8 % uskoo, että toimittajien poliittinen kanta ei vaikuta uutisointiin. Kaikissa tärkeimmissä viestimissä on kuitenkin joitain neutraalejakin toimittajia. Suomessa toimittajat ovat valitettavan usein erittäin kapealla katsantokannalla olevia ihmisiä ja suurin osa todellakin tuosta ns hyvävelikerhosta, joka alkaa jo opiskeluaikana. Jos on Ruotsissa halveksittua ammatti niin on se sitä myös Suomessa. Ylelle ei vielä 80-luvulla päässyt edes töihin ellei omannut punaista puoluekirjaa, siis tiettyihin tehtäviin.
Itse AP:lle sanoisin, että anna palaa tai ala tuottaa jotain webbilehteä tai blogia ensin, saat treeniä ja huomaat osaatko kirjoittaa kiinnostavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi en aikoinaan hakenutkaan Tampereelle journalistiikkaa opiskelemaan.
Haluan kirjoittaa työkseni, koska nautin siitä. Se on sitä, mistä oikeasti tykkään. Antaisi myös elämässä tietyissä asioissa vapautta - mutta tietysti myös omalla tavallaan kahlitsee enemmän kuin säännöllinen klo 8-16 palkkatyö.
Olen koulutukseltani kääntäjä. Lisäksi minulla on matkailualan koulutus.
Se päätoimittajan syy jäi minulle arvoitukseksi. En tiedä, alkoiko niitä vakitoimittajia sitten jotenkin kismittää se, kun aina tuli positiivista palautetta, kun mun juttu + kuvia oli lehdessä. Ihmiset esim. soitteli ja kysyi, saavatko itselleen niitä kuvatiedostoja ostaa, tekisivät kuvan kotiin tauluksi yms. Ja tuli palautetta, että hyvä, kun teillä siellä lehdessä se uusi toimittaja, oltiin jo lopettaa lehden tilaus, mutta nyt on ollut niin hyviä juttuja, että jatketaan.
Alussa laittoivat mulle s-postiin noita tulleita palautteita. Sitten niitä ei enää tullut lehdeltä, mutta ihmiset, jotka mut tunnisti, kiitteli jutuista. Sitten kerran mun kirjoittamaa juttua (haastattelu yhdestä kulttuuri-ihmisestä) ei julkaistu. Ja sen jälkeen päätoimittaja soitti ja kiljui puhelimessa, että olin luvatta teettänyt jostain kameran muistissa olleista kuvista poltetun cd-levyn kuvaamossa lehden laskuun omaan käyttööni ja mun pitäisi korvata se. Kerroin rauhallisesti, että silloin lehden julkaisusta vastuussa ollut toimittaja oli käskenyt minun teettää cd-levyn, koska lehden muistikortinlukija oli rikki ja kuvat piti saada koneelle. CD-levyn oli jättänyt toimitukseen, koska se oli sen maksaneen lehden omaisuutta.
Tämän jälkeen mun yhteydenottoihin ei enää vastattu.
taisi päätoimittaja tulla sitten kateelliseksi. Olen yhden vastaavan tapauksen kohdannut itsekin, hassu heppu.
Kertomasi perusteella suosittelisin, että tekisit tai teettäisit pienen nettisivuportfolion töistäsi ja markkinoisit siellä samalla palveluksiasi toiminimellä.
Media-alalla suhteilla on suuri merkitys, kuten tuolla jo joku sanoikin. Kun on avoin luonne ja hyvä tutustumaan ihmisiin, työpaikkakin löytyy helpommin. Pakkeja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti eikä myöskään tehdä työtä sydänverellä, koska silloin siitä tulee nopeasti liian raskasta.
Ja sekin on myös totta, että alalla on ihan hirveästi aivan luokattoman huonoja tekijöitä, kuten tuolla joku kommentokin. Mutta mitäpä niihin keskittymään, teet vaan omaa juttuasi ja kehityt siinä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli rohkeasti vaan eteenpäin ja katsomaan, mitä tapahtuu. Tosiaan, tuo aiemmin sattunut tapahtuma hiukan vei intoa. Mutta sellaista elämä on, ei pitäisi lannistua.
ja saat heti "ei kiitos" -vastauksen...
...kirjoitat todella tylsästi/huonosti/epäkiinnostavasti jopa sähköpostit. Miksi kukaan palkkaisi sellaista kirjoittamaan yhtään mitään?
Kun seuraavan kerran tarjoat freelancer-duunia, yritä tehdä vaikutus jo sähköpostilla. Tämähän on yksi ainoista duuneista joissa voit antaa välittömästi työnäytteen osaamisestasi.
Kirjoittaminen ei ole pelkkää sanojen suoltamista paperille, vaan ajattelutyötä. Erotu. Ole jotain mieltä. Käytä kieltä luovasti.
Hyvät kirjoittajat työllistyvät aina, mutta hyvät tarinankertojat menestyvät.
Terveisin,
toimittaja&kirjailija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt kirjoittamisella nyt reilut 10 vuotta oikein hyvin, välillä palkkatyössä, välillä freelancerina.
Omia kokemuksiani:
- Olen samaa mieltä kurssin vetäjän kanssa siitä, että lehtiin kannattaa olla yhteydessä ennen kuin lähettää mitään. Ehdotus pitää olla harkittu: hyvä aihe, kiinnostava näkökulma, mahdolliset haastateltavat, jutun rakenne, sopivuus ko. mediaan... Ei siis ehdotuksia: "Ajattelin, että voisin kirjoittaa vaikka lähiruoasta...". Tämä on minulla toiminut oikein hyvin. Osa juttuideoista ei osu maaliin (esim. lehdessä on hiljattain ollut/lähiaikoina tulossa sama aihe) ja kylläpä menisi suuri työ hukkaan, jos olisi vääntänyt jutun valmiiksi ja sitä tarjoaisi. Toinen seikka on se, että toimitussihteeri/-päällikkö saattaa ottaa kantaa siihen näkökulmaan: ajatus kiinnostaa, mutta hiukkasen muokattuna tms. eli jos jutun kirjoittaisi suoraan lähtöajatuksen mukaisesti kysymättä ensin, niin ei menisi läpi, mutta hieman muokattuna ehkä.
- Kirjoittaminen voi olla muutakin kuin toimittajan tai kirjailijan hommia. Itse teen laajalla skaalalla kirjoitustehtäviä: tiedottamista, copytöitä, sisällöntuotantoa verkkoon, raportteja, materiaaleja. Jos on kirjoittajana monipuolinen niin töitä riittää paljon paremmin. Freelance-toimittajia on pilvin pimein, mutta freecopeja paljon vähemmän. Lisäksi toimittajat ovat tällä hetkellä ahtaalla (esim. case SMF), kun taas markkinointi- ja viestintäpuolella hintoja ei tarvitse polkea.
- Kaikki oma aktiivisuus, itsensä kehittäminen, verkostoituminen jne on hyväksi. Liiku tapahtumissa, keskustele ihmisten kanssa, kerro itsestäsi tilanteeseen sopivalla tavalla, jaa käyntikorttia. Aktivoi oma verkostosi ja kerro, että olet kirjoittanut ja nyt haluaisit tehdä sitä enemmänkin, että vinkkaisivat, jos kuulevat jotain.
- Tunnetko kääntäjänä jotain maata, kielialuetta? Voisit käyttää sitä ponnahduslautana kirjoitustöissä. Mitä sellaista kiinnostavaa tiedät ja osaat, mitä muut eivät osaa? Entä onko Suomessa ko. markkinoille pyrkiviä yrityksiä, joille voisit olla avuksi ja vaikkapa tuottaa esitemateriaalit, tiedotteet tms. kun lähtevät messuille ko. maahan? Kielitaito (erityisesti englanti) on myös vahva plussa, jos tarjoat itseäsi kirjoittamaan yrityksille - pienetkin kv yritykset tekevät kaikenlaista sähköpostimarkkinointia, uutiskirjettä ym englanniksi ja kirjoittajista näihin on pulaa.
Tässäpä päällimmäisiä ajatuksia.
olen tehnyt kanssa sisällöntuotantoa, suoraan firmoihin jonkun verran. Freecopy kuulostaa kivalta.
mistä löydän noita pikkufirmakontakteja ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän väliä urheilutoimittajaa, siis sellaista, joka tekee jutun tai kaksi joka lehteen paikallisista urheilukisoista. Yleensä jonkun äiti tai isä uhrautuu, koska kirjoittajia ei kiinnosta.
Eli vaihda linjaa: älä kirjoita siitä, mikä sinulle on tärkeää vaan siitä, mikä lehdelle ja lukijoille on tärkeää.
Vaikken olekaan Tervon ihailija, enkä lukenut yhtään hänen kirjaansa, niin on pakko oikaista. Tervo on opiskellut kirjallisutta, oli varmaan toistakymmentä vuotta toimittajana, ennenkuin jättäytyi kirjailijaksi. Oli ollut vapaa kirjailija jo usemman vuoden, ennekuin hänestä tuli tv-julkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapoja on erilaisia. Mulla on esimerkiksi tietyt toimialat, jotka ovat vahvasti hallussa. Olen sitten ihan itse kerännyt listaa näiden toimialojen yrityksistä ja ollut niihin yhteydessä, kertonut itsestäni ja osaamisestani, kysynyt käyttävätkö freelancereitä ja olisiko tarvetta tiedotus- tai markkinointitekstien laatimiseen.
Pikkufirmoista voi kerätä tietoa monin tavoin. Kannattaa miettiä jokin kriteeri, jonka perusteella asiakaskuntaa lähtee rajaamaan - toimiala, yrityksen koko, sijainti, kohdemarkkinat, jne. Riippuu sitten ihan noista rajauksista, että mistä voisi saada sopivia listauksia - sanotaan, että jos ICT-ala kiinnostaa niin voi vaikka katsoa, mitä alan messuja on tulossa ja ketä siellä on näytteilleasettajina. Sitten vaan keräämään listaa :) Kyllähän siihen aikaa kuluu.
Sellainen vinkki vielä, että varsinkin pikkufirmoissa yhteydenotto kannattaa laittaa suoraan tj:lle. Hän sitten tuuppaa oikealle henkilölle, jos ei itse vastaa asiaan.
Ruotsissa toimittajien ammatti oli kaikista halveksituin ja uskon, että Suomessakin aika lähellä. Toimittajaksi pääsee usein suhteilla ja laatuhan on mitä sattuu kun lehtiä lukee. Kirjojakin pääsee kummasti helpommin kirjoittamaan jos on ns tv:stä tuttu kuten joku Jari Tervo jne. Siksi Suomesta tulee todella harvoin jos koskaan todella osaavia ja kansainvälisen tason kirjailijoita kun kustantomoilla on ns hyvävelisysteemi.
Ulkomailla toimittajat ihan kamalia
Kirjailijana voi elää ihan siinä missä muunkin ammatinharjoittajana/duunarina. Kaikki riippuu kirjastasi ja missä sen aiot julkaista tai missä se julkaistaan. Suomi on kuitenkin niin pieni piiri kirjojen myynnille ja lukijakunta siis minimaalinen. Itse olen kirjoittanut kirjojani suomeksi, saksaksi ja englanniksi ja osan olen käännättänyt espanjaksi. Olen ulkosuomalainen ja asun vakituisesti talvet Espanjassa , kesät Islannissa. Suomessa en käy, kuin satunnaisesti enää piipahtamassa kerran vuoteen, jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se päätoimittajan syy jäi minulle arvoitukseksi. En tiedä, alkoiko niitä vakitoimittajia sitten jotenkin kismittää se, kun aina tuli positiivista palautetta, kun mun juttu + kuvia oli lehdessä. Ihmiset esim. soitteli ja kysyi, saavatko itselleen niitä kuvatiedostoja ostaa, tekisivät kuvan kotiin tauluksi yms. Ja tuli palautetta, että hyvä, kun teillä siellä lehdessä se uusi toimittaja, oltiin jo lopettaa lehden tilaus, mutta nyt on ollut niin hyviä juttuja, että jatketaan.
Jos olisit oikeasti näin hyvä, ainoastaan hullu päätoimittaja olisi kieltäytynyt jutustasi.
Sori, mutta kaikki ei nyt ihan täsmää tässä...
Voi perhana. Vastasin 2012 aloitettuun keskusteluun, jonka edellinen postaaja oli nostanut juuri ylös.
Olisi mukava tietää mitä ap:lle kuuluu nykyään. Blogitkin tuntuvat painottuvan kuviin tätä nykyä, mihin tekstejä enää tarvitaan?
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa kirjoittamalla elää todella moni. Ei ehkä romaaneja tai runoja kirjoittamalla, mutta kirjoittamista on paljon muutakin.
Itse tienaan tällä hetkellä työskentelemällä verkkotoimittajana. Työni on 95-prosenttisesti pelkää kirjoittamista. Lisäksi teen eräälle firmalle isoa kirjoittamiseen liittyvää viestintäprojektia, joka myös koostuu suurimmaksi osaksi kirjoittamisesta.
Molemmista hommista tienaan ihan mukavasti. En nyt huimasti, mutta ihan kivasti kuitenkin. En edes tee yleensä ihan täyttä työviikkoa.
Sanoisin ap:lle, että panosta verkko-osaamiseen ja -kirjoittamiseen. Siinä on todellinen tulevaisuuden ala.
Ja sellainen käytännön vinkki vielä, että toimittajissa on yllättävän paljon niitä, jotka EIVÄT osaa kirjoittaa ytimekästä, hiottua ja tyylikästä tekstiä (saati otsikoida juttujaan kunnolla). Kun sen osaat, erotut ihan oikeasti massasta.
Ja toinen kullanarvoinen neuvo: Jos sovit tekeväsi vaikka 4000 merkin pituisen jutun, älä taivaan tähden ylitä sovittua merkkimäärää! Mitä vähemmän aiheutat lisätyötä toimituspäällikölle ja/tai -sihteerille, sitä varmemmin sinuun ollaan yhä uudestaan yhteydessä. Hyvä kirjoittaja osaa tiivistää sanottavansa.