G: Voisitko olla miehen kanssa, joka ei suostuisi menemään kanssasi naimisiin?

Epäilyttävää jos rakastamaansa ihmiseen ei voi sitoutua!

itse olen nyt naimisissa mutta jos ero tulisi niin en ehkä itsekkään enään haluaisi naimisiin.

kosinta yllätti tänä vuonna, olen kuulemma " yllättänyt hänet millaisia naiset voivat olla" :))



mm. nuo sanat oli kosinnassa

Onneksi ei ole tarvinnut olla tuollaisessa tilanteessa - päinvastoin, mieheni alkoi puhua avioliitosta ennenkuin itse olin kypsä ajatukseen.

Vierailija:

Onneksi ei ole tarvinnut olla tuollaisessa tilanteessa - päinvastoin, mieheni alkoi puhua avioliitosta ennenkuin itse olin kypsä ajatukseen.

Meillä yhteinen elämä alkoi avioliiton solmimisella. Jos avioliittoa ei olisi solmittu, ei myöskään yhteinen elämä olisi alkanut. Sen tein jo seurusteluvaiheessa selväksi, että mun kanssa mennään joko naimisiin tai ei mennä minnekään. Ja naimisiin mentiin.

Niiden takana voisi olla joku sitoutumispelko, tai sitten hän ei vain jostain syystä haluaisi sitoutua juuri minuun. Epäilyttävää.

Minä olen ollut naimisissa ja en tosiaankaan väenvängällä hingu uudestaan.Minusta ei siis ole mitenkään kamalan epäilyttävää, jos mieskään ei haluaisi naimisiin.

esim. jos oltaisiin tavattu vasta kypsemmällä iällä ja mies olisi ollut jo naimisissa ja polttanut näppinsä..



Tai jos mies ei kuulu kirkkoon eikä koe avioliittoa milläänlailla tärkeänä asiana..

Mieheni on sitä mieltä, että avioliitto ei tuo suhteeseemme mitään uutta, eikä sido meitä toisiimmekaan sen syvemmin. Hänestä yhteinen lapsi on se, joka tulee aina pitämään meidät yhdessä ja se on hänestä suurempi rakkaudenosoitus kuin avioliitto, joka hänelle on vain nimi paperissa.



Minulle avioliitto on ennen kaikkea parisuhteen kruunaava ja rakkauden vahvistava liitto.



Tiedän että voisin luottaa mieheeni vaikkemme menisikään naimisiin koskaan. Eikä se arkielämä avioliitossa ole sen juhlavampaa kuin nytkään, mutta häät on silti tulossa.

Perintö-, isyys- ym. asiat voi hoitaa muutenkin!

Vierailija:

Tai jos mies ei kuulu kirkkoon eikä koe avioliittoa milläänlailla tärkeänä asiana..

Miten nuo asiat liittyvät toisiinsa? Itsekään en kuulu kirkkoon, mutta silti avioliitto on tärkeä asia. Tosin katson itseni silti uskovaksi ihmiseksi...

Mulle avioliitto on ollut suhteen luonnollinen kasvutapa, ei silti mitenkään välttämättömyys. Mutta jos mieheni olisi mulle sanonut seurusteluvaiheessa, että sori hani, mä en sitten naimisiin mene, olisin ihan varmasti epäillyt hänen motivaatiotaan suhteeseemme ylipäätään. Perheen haluavan naisen on kuitenkin valittava miehensä aika hyvin, jos haluaa sen miehen hankkivan lapsia kanssaan ja pysyvän menossa mukana vanhoille päiville saakka. Ja miksi ei menisi naimisiin, helpompi tapahan se on hoitaa nuo perintö- ja isyysasiat!

PS. Eikä tarvitse vetään hernettä nenuun avoliitossaolijat, tässä kysyttiin vain, että voisinko _minä_ olla tällaisen miehen kanssa.

PPS. Tilanne on tietysti eri, jos perhe on jo perustettu ja kyseessä on myöhemmän iän suhde.

Vierailija:

Perintö-, isyys- ym. asiat voi hoitaa muutenkin!

eikä tunnu missään, siis se ettei olla eikä mennä naimisiin ennenku miehen 70- vuotissynttäreinä ;) Päivä on lyöty lukkoon, pitäskö alkaa järjestämään, enää 33vuotta häihin...en muista syytä miksi sovimme juuri noin :)



kumpikaan meistä ei halua lapsia lisää. minulla on lapsi avioliitosta, miehellä ei, mutta hänelle riittää minun lapseni.



Olen ollut naimisissa, eikä tarvitse panikoida pakkonaimisiinmenosta, se ei muuttanut parisuhdetta kuin huonommaksi. En enää edes kuulu kirkkoon.



Olen helvetin tyytyväinen elämäni mieheni kanssa ja rakastamme toisiamme. Onnea myös muille elämään olitte siten naimisissa tai ei ;)

Olen ateisti, totta kai, kuten koko avoperheemme (piste) Kyse on täysin irrelevantti rakkauden kanssa (piste)

koska haluan, etta mies sitoutuu minuun. Avoliitossa on aina takaovi enemmän auki kuin avioliitossa. Ihmisestä sitten riippuu, kuinka iso se ovenrako on....

Jos joku ei HALUA kanssani naimisiin, niin hän ei halua minua sataprosenttisesti.

Henkisesti olen nyt sitoutunut avomieheeni enemmän kuin aviomieheeni koskaan. Avioliittokin loppui täysin ilman varoitusta kuulemma vittumaisen käytökseni takia. Minun ei tulisi mieleenikään kohdella avomiestäni kuten aviomiestäni naimisissaoloaikana. Samoin nykyinen mieheni on täysin mukana suhteessamme, mutta emme tarvitse kirkon luomaa tekosidettä välillemme.