Mikä lohdutti?

Surussaan ei ole koskaan niin yksin kui menettäessään lapsen joka ei ole ollut vatsan ulkopuolella.



Rohkeutta yrittää uudestaan.

Kuuntelin tuota laulua monta päivää. Se itketti ja lohdutti. Kuivasi kyyneleet. Sen kanssa oli hyvä surra. Jotenkin se nosti myös ylöspäin, piti pinnalla, teki surusta pehmeämpää ja rauhallisempaa.

Itkin miehelle toisen perättäisen keskenmenon jälkeen että miten tämä tuntuu näin kauan näin pahalta, mies kertoi että kun joku Tampereen Särkänniemen delfiineistä menetti poikasensa, se kuljetti kaksi viikkoa mukanaan saapasta. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo helpotti sunnattomasti. Tuli sellainen olo, että minullakin on "lupa" surra koska eläinkin tekee niin.