Lue keskustelun säännöt.
En ikinä veisi lapsiani hoitoon
09.04.2012 |
ei ole lapsen elämää, että aikaisin aamulla, kahdeksaksi, viedään hoitoon ja neljältä pääsee kotiin. Ja tämä sama rumba neljästikin viikossa on jo liikaa.
Päiväkodissa tasapäistetään lapsia, täytyy syödä nopeasti, peseytyä nopeasti, pukeutua nopeasti.
Ei siellä lapset saa tarvitsemaansa huomiota, saatikka rakkautta tai huolenpitoa.
Onneksi voin tarjota parempaa lapsilleni. Ja toivottavasti tilanne ei koskaan muutu.
Kommentit (60)
Kyllä olet ap kamala hoitaja, jos pidät omia hoitolapsiasi noin, niinkuin kerrot hoidossa tehtävän. Olet väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turhaan kiillotat sädekehääsi ei näy tänne asti
ei ole lapsen elämää, että aikaisin aamulla, kahdeksaksi, viedään hoitoon ja neljältä pääsee kotiin. Ja tämä sama rumba neljästikin viikossa on jo liikaa.
Päiväkodissa tasapäistetään lapsia, täytyy syödä nopeasti, peseytyä nopeasti, pukeutua nopeasti.
Ei siellä lapset saa tarvitsemaansa huomiota, saatikka rakkautta tai huolenpitoa.
Onneksi voin tarjota parempaa lapsilleni. Ja toivottavasti tilanne ei koskaan muutu.
minun lapseni menee hoitoo klo 6.20-ja on siellä klo 16 asti.
ai tätä elämää:)
puhuin päikystä. Tottahan että siellä asiat tehdään aika liukuhihnalla. Toki meilläkin on selkeä päivärtymi, mutta ei sellainen kiire kuin päiväkodissa. Olen ammatiltani terveydenhoitaja ja myös pk:ssa tehnyt hommia. Toki saisin parempaa palkkaa th:na, mutta en tosiaan lapsiani halua hoitoon viedä. Muutaman vuoden kuluttua sitten lähden oman alan hommia tekemään.
En arvostele kun ei kiinnosta vieraiden lasten elämä, menevätkö hoitoon vai ei.
En veisi lapsiani perhepäivähoitajallekaan enkä päiväkotiin vaikka siellä ois kuinka mukavaa. Haluan hoitaa heidän itse.
ap
että luonasi hoitolapset eivät saa huomiota ja huolenpitoa? Rakkautta nyt on turha hoitajalta vaatia, mutta edes jonkinlaista kiintymystä. Vai onko sinulla lemmikkieläinten päivähoitola?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että luonasi hoitolapset eivät saa huomiota ja huolenpitoa? Rakkautta nyt on turha hoitajalta vaatia, mutta edes jonkinlaista kiintymystä. Vai onko sinulla lemmikkieläinten päivähoitola?
tietysti, vai meinaatko ettei pk:ssa vaihdeta lapselle puhtaita vaatteita ja kuivia vaippoja?
On selvää, etteivät täällä saa samanlailla huomiota kuin kotonaan saisivat. Ja, lapsilla ei ole hoidossa mitään hätää, oli kyse sitten pk:sta tai pph:sta, mutta onko joku oikeasti sitä mieltä että kotona ei olisi parempi?
Tai että kotihoidosta olisi lapselle jotain haittaa?
Siis kun puhutaan tavallisista vanhemmista.
Jos se on laadukasta. Näin mm Marjatta Kalliala. Ruotsalaistutkimuksessa verrattiin päiväkodissa olleita ja vain kotona olleita lapsia keskenään. Päiväkodissa olleet pärjäsivät kaikinpuolin elämässään kotona olleita paremmin. Olivat siis onnellisempia ja koulutetumpia jne. Tutkimus kesti yli 20 vuotta ja otos oli kattava. Jarkko Tontti on kirjoittanut tuosta.
Kotihoito ei siis ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä ainakaan lapsille. Eikä tuossa ap:n tilityksessä tainnut siitä ollakaan kyse vaan omasta olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on laadukasta. Näin mm Marjatta Kalliala. Ruotsalaistutkimuksessa verrattiin päiväkodissa olleita ja vain kotona olleita lapsia keskenään. Päiväkodissa olleet pärjäsivät kaikinpuolin elämässään kotona olleita paremmin. Olivat siis onnellisempia ja koulutetumpia jne. Tutkimus kesti yli 20 vuotta ja otos oli kattava. Jarkko Tontti on kirjoittanut tuosta.
Kotihoito ei siis ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä ainakaan lapsille. Eikä tuossa ap:n tilityksessä tainnut siitä ollakaan kyse vaan omasta olosta.
siis niillä lapsilla, jotka ovate kotihoidossa (eskariin asti, tai pitkään) on yleensä myös pehemämmät arvot omaavat vanhemmat. Tällöin lapset eivät ehkä saa mallia "kovasta työstä" ja vanhemmat eivät välttämättä kannusta lapsia koulutukseen kun se ei heille merkkaa niin paljon. Uskon, että yleensä pienestä asti hoidossa olleet lapset ovat menestyneempiä elämässään. (koulutus, talous)
Mutta toki kotihoidossa oleva lapsi ei ole vain kotona. On perhekahviloita yms. Olemme myös matkustelleet paljon, käytämme kirjastoja jne. Esikoinen on kansainvälisessä koulussa, koen sen rikkautena että pääsi kouluun ja selvitti kielitestin. Kannustan opiskeluun, mutta ei se ole erityisen tärkeää mulle, en ole itsekään koulutettu, vain terv.hoitaja
ap
Jos se on laadukasta. Näin mm Marjatta Kalliala. Ruotsalaistutkimuksessa verrattiin päiväkodissa olleita ja vain kotona olleita lapsia keskenään. Päiväkodissa olleet pärjäsivät kaikinpuolin elämässään kotona olleita paremmin. Olivat siis onnellisempia ja koulutetumpia jne. Tutkimus kesti yli 20 vuotta ja otos oli kattava. Jarkko Tontti on kirjoittanut tuosta.
Kotihoito ei siis ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä ainakaan lapsille. Eikä tuossa ap:n tilityksessä tainnut siitä ollakaan kyse vaan omasta olosta.
siis niillä lapsilla, jotka ovate kotihoidossa (eskariin asti, tai pitkään) on yleensä myös pehemämmät arvot omaavat vanhemmat. Tällöin lapset eivät ehkä saa mallia "kovasta työstä" ja vanhemmat eivät välttämättä kannusta lapsia koulutukseen kun se ei heille merkkaa niin paljon. Uskon, että yleensä pienestä asti hoidossa olleet lapset ovat menestyneempiä elämässään. (koulutus, talous)Mutta toki kotihoidossa oleva lapsi ei ole vain kotona. On perhekahviloita yms. Olemme myös matkustelleet paljon, käytämme kirjastoja jne. Esikoinen on kansainvälisessä koulussa, koen sen rikkautena että pääsi kouluun ja selvitti kielitestin. Kannustan opiskeluun, mutta ei se ole erityisen tärkeää mulle, en ole itsekään koulutettu, vain terv.hoitaja
ap
"siis niillä lapsilla, jotka ovat kotihoidossa (eskariin asti, tai pitkään) on yleensä myös pehemämmät arvot omaavat vanhemmat."
Ihan puppua. Väitän, että suurin osa pitkään kotonaolevista tekevät päätöksen mitä suurimmilta osin muista syistä kuin "pehmeiden arvojen" tai suuren äidinrakkauden vuoksi. Tässä niitä muita syitä: ei ole koulutusta/ ei ole työpaikkaa mihin palata/ jos on työpaikka niin töihin palaaminen ei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa tai ero ei ole suuren suuri kotonaolon ja työssäkäynnin välillä/ työ vain ei ollenkaan nappaa ja sieltä ollaan pois niin pitkään kuin suinkin mahdollista/ työn ja perheen yhteensovittaminen voisi olla vaikeaa ja erittäin raskasta (esim. vuorotyön tms syyn vuoksi).
En myöskään osta tuota ajattelumalliasi, että työelämä on lähtökohtaisesti jotenkin "kova" maailma. Minä en ainakaan koe, että siinä on mitään kamalan kovaa. Aika monet ihmiset pystyvät vaikuttamaan itsekin siihen, miten kovaa elämästään tekee. Työnteko kun on aikuiselle terveelle ihmiselle ihan normaali asia eikä mikään lähtökohtaisesti "kova" kamala paikka, jonka ansiosta välitetään lapselle "kovat arvot". Toki jos jollekin aamuherätys ennen kahdeksaa tekee tuskaa ja on merkki kovasta elämästä niin sitten se sitä varmaan on.
Perheellä voi olla "kovat" tai "pehmeät" arvot, on ne sitten kotona tai työelämässä. En mä ainakaan automaattisesti ylistäisi perheen pehmeitä arvoja, jos jäävät kotiin vuosikausiksi yhteiskunnan tuille. Sekin kun voi olla kovan, laskelmoidun ja itsekeskeisen asenteen tuotosta - ei aina vain osoitus "pehmeistä" ja kaikista ihanista arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskariopet ja ala-asteen opettajat ilahtuvat aina, kun saavat opetettavakseen pienen keisarin tai prinsessan suoraan äitinsä helmoista.
Miten ihanaa onkaan ryhtyä sopeuttamaan ryhmään ja sääntöihin lasta, joka on saanut kasvaa rakastavan (AV:lla roikkuvan) äitinsä kanssa tv:tä katsellen ja eineslasagnea syöden.
mainostaa kans "en aio viedä lapsiani hoitoon". Lapset nyt 4 v. ja 1 v. Vanhempi on tosi avuton muiden lasten parissa, olisi tosiaan hyötynyt päiväkodista. Nyt tuuppii muita lapsia ja haluaa aina olla ensimmäisenä vuorossa, valita mitä tehdään ym. tai muuten alkaa itkeä. Äitinsä ei saa lasta kuriin ollenkaan, lapsi meinasi jäädä yhtenä päivänä bussin alle kun juoksi karkuun. Ja pienempi on myös kova kiukuttelija. Tämä äiti sanoi viimeksi tavatessamme että "kauheaa kun joskus joutuu eroon lapsista kun ne menee kouluun". Tämä tyyppi on aika outo! Perheessä on isäkin ja hän ei esim. saa nukuttaa lapsia kun ei äisin mielestä osaa. Ja äiti ei ole ollut yhtään iltaa muualla kuin kotona lasten kanssa. Siis yli neljään vuoteen. Mitähän mahtaa näistäkin lapsukaisista tulla... ja kaltaisistaan muista kotihoidetuista. Opettajien painajaisia ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivähoidossa on varmasti ihan hyvät oltavat ja lapsilla siellä jopa mukavaa, mutta haluan hoitaa heidät itse ja koska siihen on mahdollisuus niin ovat kotona esikouluikään asti.
Kerhossa käydään kahdesti viikossa ja kirjastoautossa aina näin torstaisin. Eiköhän siinä ole 3 ja 4vuotiaille tarpeeksi virikettä. Plus puistoilut, retket ja tietysti kauppa-asiat ja satunnaiset matkat kylpylöihin ym.lomakohteisiin
Meidän tyttö oli ennen koulun alkua kaksi vuotta englanninkielisessä päiväkodissa ja sai siellä kielitaidolle niin hyvän pohjan etten olisi ikinä voinut uskoa. Koulussa englanti alkoi hänellä vasta viidennellä luokalla, mutta jo neljännen luokan jälkeisenä kesänä hän alkoi lukea englanninkielisiä kirjoja. Ensin Percy Jacksoneita ja sitten Harry Potteria. Olen todella iloinen tytön puolesta, että englanninkielinen kirjallisuus on hänen ulottuvillaan jo näin varhaisessa vaiheessa. Hän pääsee lukemaan uudet kirjat reilusti etuajassa verrattuna kavereihinsa, jotka joutuvat odottamaan suomenkielistä käännöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö 5v joka menee sitten vuoden päästä syksyllä eskariin. Tyttöä kehutaan joka neuvola käynnin yhteydessä, miten kehittynyt ja fiksu tyttö muihin ikäisiinsä verrattuna. Osaa esim kirjoittaa ja lukea. Motorisesti hyvin kehittynyt taitava tyttö. Sosiaalinen ja erittäin reipas. Miksi hänet pitäisi laittaa päiväkotiin kun viihtyy kotona ja kehittyy?
Poika kohta 4v on myös hyvin reipas tapaus. Ei selvästi yhtä nopea oppimaan asioita kuin siskonsa, mutta oppii sen minkä haluaa :) Motorisesti hän myös erittäin kehittynyt. Poika on myös sosiaalinen ja tulee toimeen aikuisten kuin myös lasten kanssa. Molemmat lapset kunnioittavat sääntöjä. Poika ei halua päiväkotiin vaan sanoo haluavansa olla kotona.
En näe syytä miksi meidän lapset pitäisi viedä hoitoon. Me viihdymme kotona ja touhuamme täällä. Yhteiskunnan varoilla emme elä vaan tullaan toimeen ihan omillamme. Mies käy päivätöissä ja minä teen töitä silloin tällöin esim v-loppuja ja joskus iltaisin.
Lapsilla on kaikkea mitä he tarvitsee, mutta ei mitään ylimääräistä. En halua opettaa lapsia yltäkylläisyyden täytteiseen elämään. Syömme laadukasta kotiruokaa ja käytämme luomua. Kesäisin hoidamme pihaa ja kasvatamme itse kasviksia ym. Tämä elämä sopii meille :)
ei ole lapsen elämää, että aikaisin aamulla, kahdeksaksi, viedään hoitoon ja neljältä pääsee kotiin. Ja tämä sama rumba neljästikin viikossa on jo liikaa.
noita kärsiviä lapsia ja antaa niitten olla omassa kodissaan? Lapsiparat, ei ole lapsen elämää tuo :( toivottavasti informoi myös vanhempia tuosta kurjuudesta
Tyttö 5v joka menee sitten vuoden päästä syksyllä eskariin. Tyttöä kehutaan joka neuvola käynnin yhteydessä, miten kehittynyt ja fiksu tyttö muihin ikäisiinsä verrattuna.
ainahan siellä kehutaan, kaikkia. Eihän siellä kukaan kävisi vapaaehtoisesti haukuttavana
Minä ainakin olen kuullut ja monen lapsen kohdalla. Syyttä laitettu toimintaterapeutille ja puheterapeutille ym... On ollut puutosta siinä ja tuossa ja tässä. Vaikka aivan normaalia lapsia on kyseessä ollut. Eihän kaikki viisi vuotiaat edes suostu jäämään neuvolaan yksin vaan nostavat kauhean älämölön. Luulisi että ne älämölön nostajat olisivat juuri näitä kotona hoidettuja, mutta eipä se taida niin mennä.
Mitä perheestä kertoo se, jos lapset ovat menneet tyytyväisenä hoitoon mutta toisaalta olleet tyytyväisinä kotona aina, kun siihen on tilaisuus tullut? Varmaan tällaisestakin perheestä löytyy valtavasti vikaa jonkun jokasuuntaanfanaatikon mielestä.
Meidän lasten päiväkodissa on aina ollut toimivat yhteydet lähikouluihin. Kerran eräässä vanhempainillassa opettajilta kysyttiin, onko kouluvalmiuksissa eroa koti- ja päiväkotihoidettujen lasten välillä paljonkin koulua aloittaessa. Kuulemma kiistatta on, MUTTA ensimmäisen luokan jouluun mennessä kotihoidetut ovat kirineet päiväkotihoidetut kiinni. Lapset ovat oppivaisia.
Meidän lapset ovat aloittaneet hoidon 1-vuotiaina (tosin vauvalomat on oltu kaikki kotona), niin että en ole tässä kotiäiti hehkuttamassa kotihoidon puolesta. Nuorinkin on jo lukiossa, ja kaikin puolin hienoja lapsia heistä kaikista on kasvanut, joten ainakin meillä ollaan erittäin tyytyväisiä saatuihin hoitopalveluihin.
BOOOOOOOOOOOOOOOOOORRRRRRRRRRRRRRRRING!