Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kivirekiä-kuuluuko tuttava-tai sukulsisiinne tällaisia?? Mun kokemus
09.04.2012 |
miehen sukulaisista ja mun veljestä on, että eivät koskaan ota oma-aloitteisesti yhteyttä, käy, edes puhelimitse viestiä laita. Aloite aina meiltä. Veljeni lapsi on mun kummilapsi ja kun asuvat kaukana, olen laittanut postissa menemään lahjan. Minkäänlaista kiitosta ei ole tullut koskaan. Mummola on samalla paikkakunnalla kuin missä asumme...ei puhettakaan, että kävisivät myös meillä kylässä. Meidän pitäisi aina mennä heitä mummolaan moikkaamaan, jos ylipäänsä haluaa tavaa.
Olemme nyt tehneet tietoisen päätöksen, että aloite on nyt meiän osalta loppu, odotamme....jännä juttu on ollut huomata, että miehen suku veti herneen nenään, kun kohtelimme heitä yhtä välinpitämättömästi kuin he meitä, ei kestetä samaa käytöstä muilta näköjään. Ovat jättäneet esim. Tulematta yo-juhliin, rippijuhliin jne. Ei vain jaksa. Onko ain meidän suku näin törppöä vai onko tää ihan yleistä muillakin??
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on vanhempiinsa ja sisaruksiinsa samankaltaiset välit. Olleet aina tosi etäisiä. Asutaan vajaa 20 km päässä, mutta siltikin nähdään ehkä 2krt/vuosi. He eivät ikinä kutsu meitä kylään, siis eivät ikinä, vaikka mieheni on sisruksien lasten kummi. Me koitetaan aina välillä kutsua heitä meille, mutta tulevat vain n. kerran vuoteen lapsemme synttäreille. Aina eivät silloinkaan. Miehen vanhemmat välillä valittavat "kun ei teitäkään koskaan näe". Niin no mitäs jos joskus vaikka kävisitte kylässä, tai kutsuisitte meitä kylään...
Mun on niin vaikeaa ymmärtää tuota. Mitään riitoja ei taustalla ole, he vain ovat aina olleet etäisiä. Onneksi mun suku on läheisempää ja heitä tavataan paljon.
Mun mielestä toi on lähinnä lasten kannalta kurjaa, kun eivät saa tutustua sukulaisiinsa.
Mun miehellä on vanhempiinsa ja sisaruksiinsa samankaltaiset välit. Olleet aina tosi etäisiä. Asutaan vajaa 20 km päässä, mutta siltikin nähdään ehkä 2krt/vuosi. He eivät ikinä kutsu meitä kylään, siis eivät ikinä, vaikka mieheni on sisruksien lasten kummi. Me koitetaan aina välillä kutsua heitä meille, mutta tulevat vain n. kerran vuoteen lapsemme synttäreille. Aina eivät silloinkaan. Miehen vanhemmat välillä valittavat "kun ei teitäkään koskaan näe". Niin no mitäs jos joskus vaikka kävisitte kylässä, tai kutsuisitte meitä kylään...
Mun on niin vaikeaa ymmärtää tuota. Mitään riitoja ei taustalla ole, he vain ovat aina olleet etäisiä. Onneksi mun suku on läheisempää ja heitä tavataan paljon.
Mun mielestä toi on lähinnä lasten kannalta kurjaa, kun eivät saa tutustua sukulaisiinsa.
paikkakunnalla ja esim. sikos käynyt viimeksi meillä 7 vuotta sitten. Meitä ei olla kutsuttu sinne kertaakaan. Viestiä laitetaan tyyliin jos joku kuollut-hautajaiset tiedossa, tai jos jokin muu äärimmäinen asia kyseessä. Meilläkään ei mitään riitaa taustalla, ei voi olla sitä. JOku arveli, että meidän syy, että olemme niin ikäviä ihmisiä, päinvstoin. olemme olleet lliankin kilttejä, olenkin tullut siihen tulokseen, että sellaisia ihmisiä ei kunnioiteta yhtään, jotka aina valiina kaikkeen. Pidetään jotenkin vähempiarvoisina. No, en minäkään jaksa, olkoon sitte näin. Veljeni kanssa on jännää, että kauanko ovat meillä käymättä kun emme enää mene mummolaan heitä katsomassa. Mehän emme sinne saa kutsua koskaan, ei yo-juhliin, ei rippijuhliin ei edes kummilapsen synttärijuhliin. ap
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten kuulumme samaan sukuun. :D