Avioero ja ositus?
Apua tarvis, et miten se hoidetaan.
Ollaan oltu about 2,5v. naimisissa ja sitä ennen 6v. avoliitossa.
Et se kuus vuotta ollaan asuttu yhessä ja huonekalut/kodinkoneet on suurin osa mun hankkimia.
Avioliiton aikana ei ole yhteisiä hankintoja muuta kuin auto(mun nimissä ja rahoitus mun vanhemmilta->vanhemmat maksoi koko auton kerralla ja sit joka kuukausi laitettu lyhennystä).
Eli miten järkevintä tehdä ositus..
muitakin asiaan liittyviä vinkkejä otetaan vastaan..
Kommentit (13)
Virallisestihan homma menee niin (silloin kun ei ole avioehtoa) että koko omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Kumpikin saa toki pitää omat tavaransa (eli sinä esimerkiksi tuon auton),mutta jos sinun tavaroidesi arvo ylittää miehelle jäävien tavaroiden arvon, joudut maksamaan hänelle tasinkoa niin paljon että lopputulos menee tasan. Tasingon voit maksaa siis rahana, jotta saat pitää omat tavarasi.
Tällä periaatteella kannattaa siis lähteä myös jakamaan nyt niitä tavaroita niin menee reilusti tasan.
juu ei ole..
voi persaus..et pystymmäkö me sopihman keskenään ja tekemään sopimuksen, et on mustaa valkosella..ettei tarvis alkaa käräjöimään..
Veloistakin joutuu maksamaan tasinkoa.
Kaikki puoliksi.
tätä "kaikki puoliksi" ei tarvitse noudattaa mikäli päädytte sovussa toiseen ratkaisuun.
veloista sen verran, et yhteisiä lainoja ei ole..eli mun käsityksen mukaan kumpiki vastaan omistaan..->vai onko mun vastuulla miehen ulosottovelatkin??
niin myös velat otetaan huomioon ositusta tehdessä.
mutta jos on esim. arvopapereita, asunto tms, joita täytyy siirtää toisen nimeltä toiselle, niin sitä varten teidän tarvitsee tehdä ihan kirjallinen/virallinen ositus. Mutta jos kyse on vain jostain huonekaluista yms, niin ei kai se ole tarpeen, sen kun jaatte tavarata halunne mukaan. Toki kumpi vaan voi tässäkin tapauksessa vaatia virallista ositusta, jolloin se on tehtävä.
En ole kyllä mikään laki-ihminen enkä tarkemmin tutustunut asiaan, joten ihan 100 % varma en tästä ole.
ihmetellä, miten paljon virheellistä tietoa mahtuukaan tähän ketjuun.
Käänny asiantuntevan lakimiehen puoleen. Se maksaa paljon vähemmän kuin mahdolliset virheet jälkeenpäin.
- varatuomari
että puolisot VOIVAT VAATIA ositusta, ja se minusta tarkoittaa, että jos saatte sovittua asiasta keskenänne, ei tarvitse mitään virallista ositusta tehdä. Mutta joku paperi kannattaa tehdä, että olette jakaneet omaisuuden ja kummallakaan ei ole mitään vaatimuksia toiselta tämän jälkeen (ettei toinen puoliso ala myöhemmin vaatia virallista ositusta).
Katso esim.
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/
http://www.naimisiin.info/haaopas/omaisuusjako.html
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoideno…
tuolla kerrotaan mm:
"Miten omaisuuden ositus toimitetaan?
Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että
osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai
osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).
Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.
Puolisoiden omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella tai valtion varoin kustannettua oikeusapua."
mitään kallista lakimiestä tarvita;
jos kaksi henkisesti aikuista ihmistä kykenee olemaan sovussa, niin kaiken saa hoitaa ihan kahden kesken sovussa; pistää ns lusikat jakoon, eikä siihen tarvitse ulkopuolisia sotkea eikä kenellekään jaosta kertoa. (Ihan eri asia sitten, jos toinen heittäytyy ahneeksi ja ilkeäksi ja alkaa kiukkuamaan ja käräjöimään ja jotain vaatimaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu).
Jos ei oo, kaikki menee puoliksi.