Taas sai hävetä lasta...

Niin se vain on. Samassa perheessä voi olla 3 rauhallista lasta ja yksi kärsimätön. Tai kaikki 4 tosi liikkuvaisia ja kovaäänisiä jne.

On tietysti eri asia miten heitä kasvatetaan ja heidän persoonallisuutensa otetaan huomioon. Lapselle, joka ei jaksa istua hiljaa paikallaan, tekemättä mitään kannattaa laittaa lautaselle vain yhtä sorttia ruokaa kerralla ja venyttää ruokailua sillä lailla ja mukaan on tietysti pakattu kaikkea pientä ja kiinnostavaa tekemistä.



Älkää vain uskoko näitä av-kasvatusguruja, jotka selittävät, että kyllähän kolme täyttänyt osaa jo kaikki pöytätavat, istua hiljaa ja keskustella asiallisesti.

nykyajan buumi, että kolme vuotiaankin pitäisi osata jo käyttäytyä ja istua hiljaa

jo osaa käyttäytyä, ei kait siinä iässä enää apinan tasolla olla. Toki hieman pitää joustaa, esim väsynyt tms, mutta pääsääntöisesti.

Tietenkin jos ei vanhemmat ole mitään käytöstapoja opettaneet ja elävät itsekin kuin siat, niin eihän lapsi ole silloin mitään siihen mennessä oppinut.

Meillä kyllä 3v osaa käyttäytyä. Ja ihan pelkästään pikku hiljaa opettaen, ihan ilman huutoa, kannustaen jne.

nykyajan buumi, että kolme vuotiaankin pitäisi osata jo käyttäytyä ja istua hiljaa

jo osaa käyttäytyä, ei kait siinä iässä enää apinan tasolla olla. Toki hieman pitää joustaa, esim väsynyt tms, mutta pääsääntöisesti.

Tietenkin jos ei vanhemmat ole mitään käytöstapoja opettaneet ja elävät itsekin kuin siat, niin eihän lapsi ole silloin mitään siihen mennessä oppinut.

Meillä kyllä 3v osaa käyttäytyä. Ja ihan pelkästään pikku hiljaa opettaen, ihan ilman huutoa, kannustaen jne.

että sen yli on paha kävellä. Meillä oli isosiskon luisteluesitys, oltiin kenraalissa, joka kesti tunnin. Meidän 3-vuotias jaksoi istua jäähallissa penkillä isän ja äidin kanssa 20 minuuttia. Sitten lähti kävelemään. Ei mennyt kauas, mutta pyöri 1-2 metrin päässä äidistä ja isästä portaissa. Ei siis jaksanut istua paikallaan. Minusta ihan normaalia käytöstä tuon ikäiseltä. Ei huutanut, ei melskannut, mutta hyppeli rapuissa, roikkui kaiteissa jne.

Näytöksessä ei ollut mukana, koska ei olisi jaksanut olla siellä ihmisiksi. Siellä oli kenraalissa muitakin pieniä, eikä yksikään jaksanut istua tuntia paikoillaan kuin tatti.

Lapsilla on monenlaisia hetkiä, parempia ja sitten niitä ei niin hyviä. Voisko iloita vaan siitä että tuttavillakin on lapsia, he tajuavat että välillä lapset väsähtävät.

3v on vielä tosi pieni.

kyllä tuttua täälläkin. Miten ihmeessä tästä vertailusta voi päästä eroon? Vaikka samaan aikaan rakastaa lastaan tietysti ylikaiken ei voi olla vertaamatta niihin jotka osaa enemmän tai käyttäytyy paremmin :(

Ei kolmevuotias voikaan vielä osatat käyttäytyä. :) Äiti on nuori tai toosi epävarma..

Jos äitiä ahdistaa, kannattaa se oma asenne tarkistaa!

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt ruokapöydässä? Mä uskon, että huonosti käyttäytyvien lasten esimerkkiä ei tarvitse kaukaa etsiä, sen verran on tullut vastaavaa vastaan.

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt ruokapöydässä? Mä uskon, että huonosti käyttäytyvien lasten esimerkkiä ei tarvitse kaukaa etsiä, sen verran on tullut vastaavaa vastaan.

Toisille lapsille pöydässä istuminen on VAIKEAA toisille se luonnistuu hyvin jo pienestä (noin2-vuotiaasta) alkaen. Moni asia vaikuttaa. Toiset lapset eivät istu pöydässä jos heillä ei ole nälkä... Tämä pitää huomioida ruokailun rytmityksessä. Miksi lapset eivät saisi seurustella keskenään ikäiselleen luontevalla tavalla, leikkien? Eli kun tuttavaperheet tapaa lapset saavat nousta pöydästä sitten kun kaikki lapset ovat syöneet, aikuiset jää pöytään niin halutessaan?

Eri asia sitten finedining jossa lapsille ei ole leikkimahdollisuutta. Kukin makunsa mukaan, omasta mielestäni tämä on sujunut hyvin vasta kouluikäisiltä lapsilta (siis finedining pitkän kaavan mukaan), mutta tiedän että monet vie jo 4-5 vuotiaitakin hienosti syömään ravintolaan.

Itseään kyllä, mutta sitäkään en oikein ymmärrä että miksi. Lapset on lapsia, erilaisia persoonia, toiset temperamentiltaan rauhallisempia ja toiset eläväisempiä.

meillä 4-vuotias eloisa tyttö alkaa pikkuhiljaa viihtymään ruokapöydässä paikallaan. Aikaisemmin vähänkään pidempään paikallaan istuminen oli ihan mahdotonta. Peppu pyörii tuolissa, nousee polvilleen, lähtee välillä pois pöydästä, kikkailee, hölöttää, vaatii huomiota... sellaista meillä oli esikoisen kanssa. Nyt vähän isompana menee jo hyvin kunhan hänet muistaa huomioida keskustelussa ja muutenkin.



Meillä on aina auttanut jonkin verran se, että preppaan tuollaisiin tilanteisiin lapset etukäteen. Kotoa lähtiessä muistutan, kuinka pitää käyttäytyä ja miksi. Minusta on ok myös ottaa jotain pientä viihdykettä mukaan jolla lapsi voi leikkiä SEN JÄLKEEN kun hän on ruokaillut - lelut eivät ole kuulunut koskaan meillä syömistilanteeseen.



Esikoinen on siis tuollainen tättähäärä, pienempi sisaruksensa osaa jo nyt alle 3-vuotiaana istua paikoillaan ja käyttäytyä ihmisten ilmoilla harvoja uhmakohtauksia lukuunottamatta ;)

rauhallinen 3-vuotias, joka istuu pöydässä rauhallisesti pitkänkin ruokailun ajan (esim. kolmen ruokalajin illallinen) ja saattaa myös ihan asiallisesti osallistua keskusteluun.



Kääntöpuoli: ihan kotioloissakin ruokaluun saattaa helposti mennä toista tuntia, kun lapsen ruokailutahti on niin rauhallinen.

hävettää äiti joka häpeää 3 vuotiasta...

Meillä on onneksi 2 rauhallista lasta joita on totutettu jo vauvasta "juhlaruokailuun".

Esikoinen oli 1.jouluna 1kk ja oli mukana jouluaterialla isovanhempien luona...yllätys oli,että ei alkanutkaan nukkumaan puolen tunnin päästä niinkuin yleensä vaan suuttui kun vietiin makkariin nukkumaan.

Vauveli oli sitten iloisena hereillä sen pari tuntia kun syötiin...onneksi oli monta syliä niin sai äiti ja isikin syödä.

Vappuna tyttö oli puolivuotias ja menimme vappulounaalle hienoon ravintolaan isolla porukalla ja kaikki meni hyvin...loppulounaan tosin nukkui vaunuissa.

Ja näin on jatkettu ja hyvin on mennyt myös toisenkin lapsen kanssa.

"Ole onnellinen, jos lapsesi ei syö muuten kuin nälkäisenä."

Meilläkin esikoinen on viihtynyt aina ravintolassa ja jaksanut istua rauhassa syömässä, kuopus ei. Ihan samalla tavalla ollaan kasvatettu ja molempien kanssa syöty ulkona. Nykyään homma vaan on aika paljon hankalampaa. :) Käykää brunssilla jossain sellaisessa paikassa, jossa on leikkipaikka lapsille tai ota leluja mukaan, vaikka muovailuvahaa.

joka on osannut käyttäytyä jo ihan pienestä asti ravintoloissa, toki käymmekin niissä usein, myös brunssilla. Poika ei juokse, kiukuttele vaan ottaa osaa keskusteluun, puhumme ruuasta ja muist apäivän jutuista.

Kyllä lapset oppii jos usein käy että eri tilanteissä käyttäydytään eri tavoin.

Eikä kaikki lapset ole rauhallisia ja jaksa istua paikoillaan pitkiä aikoja. Ihan niinkun ei me aikuisetkaan olla kaikki samanlaisia tempperamenteiltamme yms. Toki lasta kannattaa opettaa ja sanoa että on kohteliasta istua pöydässä nätisti jne. mutta semmonen pakkopulla kannattaa unohtaa heti alkuunsa.

Varmasti kun ikää tulee lisää niin oppii tämänkin taidon. :)