Tänään oli tosi hyvä päivä lapsen kanssa, mutta nyt olen henkisesti aivan loppu! ov
Mun lapsi on kaksivuotias, todella iloinen ja temperamenttinen, itsepäinen, rohkea ja kokeilunhaluinen.
Tiedosta ja tiedän, että jos itse jaksan olla lapsen kanssa täysillä ja keskittyä lapseen, niin lapsi alkaa heti olemaan tosi kiltti ja haluaa miellyttää ja olla "äidin kulta". Viihtyy todella paljon sylissä ja haluaa läheisyyttä eikä kovin kauaa leiki yksin.
Ihan mukava ja kiva päivä ollut, lapsi ei edes uhmaa yhtään ja vastaa kaikkeen "JOOOOO", kun itse vaan jaksan olla mukava. Karkkihyllyt saa ohitettua sanomalla, että "ei tänään", puettua saa hienosti, syötyä saa helposti yms. Lapsi on kuin iloinen, reipas ja äänekäs enkeli.
Mutta. Tää on henkisesti (ja fyysisestikin, selkä ja niskat temppuilee) todella väsyttävää! Ei yhtään hetkeä rauhaa, pinnaa pitää venyttää koko ajan kuin vatsanahkaa, jne jne. Nyt pitäisi käydä kouluhommien kimppuun kun lapsi nukahti (ei nukkunut päikkäreitä), mutta olen ihan tööt. Ajatus ei kulje, ja vaan makaan paikallani sohvalle jalat kohti kattoa. Iltapalan jämät kuivuvat pöytään kiinni, en tosiaan jaksa enää käydä pöytää pyyhkimään. Ja just muuten tajusin, että hampaat jäi pesemättä...
Olen aikamoinen erakkoluonne ja olen aina tarvinnut tosi paljon omaa aikaa ja nyt tämä yh:na olo on aika ... hmmm... kasvattavaa!
Kommentit (6)
mä ajattelin pitää vapaata 30 minuuttia ja sitten tehdä kouluhommia tuonne puolilleöin. Tänä aamuna nousin viideltä tekemään niitä ja huomisaamuna joutuu myös nousemaan aikaisin.
ap
Lapsi heräsi kuudelta, koko ajan äksyili ja intti vastaan päivällä, valitti kaikesta eikä totellut. Kun pistin jäähylle nyt iltaa vasten toista kertaa, alkoi hakkaamaan takaraivoaan seinään. Minulla napsahti, otin päästä kiinni ja kolautin sen kunnolla seinään: "Sattuiko jo tarpeeksi??" Joo, kamala äiti olen, mutta en jaksa tätä helvettiä :(. Lapsi käyttäytyy huonosti vaikka olisin itse johdonmukainen ja esimerkillinen, kukaan ei osaa auttaa!! Perheneuvolat, sairaalat...kukaan ei osaa sanoa, miksi lapsi on tuollainen kiukutteleva ja uhmaava, aggressiivinen...koko ajan vaan pahenee, nyrkit heiluu ja siinä pitäisi jaksaa hymyillä ja "odottaa parempia aikoja". :(
Lapsi heräsi kuudelta, koko ajan äksyili ja intti vastaan päivällä, valitti kaikesta eikä totellut. Kun pistin jäähylle nyt iltaa vasten toista kertaa, alkoi hakkaamaan takaraivoaan seinään. Minulla napsahti, otin päästä kiinni ja kolautin sen kunnolla seinään: "Sattuiko jo tarpeeksi??" Joo, kamala äiti olen, mutta en jaksa tätä helvettiä :(. Lapsi käyttäytyy huonosti vaikka olisin itse johdonmukainen ja esimerkillinen, kukaan ei osaa auttaa!! Perheneuvolat, sairaalat...kukaan ei osaa sanoa, miksi lapsi on tuollainen kiukutteleva ja uhmaava, aggressiivinen...koko ajan vaan pahenee, nyrkit heiluu ja siinä pitäisi jaksaa hymyillä ja "odottaa parempia aikoja". :(
täysin yllättäen. Miten voit edes toivoa tai odottaa parempaa käytöstä jos jo yksi päivä saa sut käyttäytymään noin? Hanki lääkitys sekä itsellesi että lapselle.
jolloin lapsi sit puuhailee omia juttujaan. On tosi tärkeää, että lapsi osaa leikkiä itse ja viihtyy omassa leikissään. Sitä on ihana seurata sivusta.
elän aikalailla samanlaisia tuntemuksia kuin sinäkin. Lisäksi olen aika lyhytjännitteinen ihminen. Oman ärsytyksensä kantaa kekoon myös lapsen isä, joka temppuilee tapaamisten kanssa.
Lapsi on nyt puolitoista vuotias ja samoilla sanoilla voisin kuvailla häntä. Olen vielä kotihoidontuella kotona lapsen kanssa, ja tuskaisena olen tässä ajatellut päämäärääni syksyä, jolloin aion aloittaa työelämässä.
Miten sitä jaksaa, kun työt vie mehut päivällä ja pitäisi jaksaa olla 100% läsnä vielä lapselle iltapäivän ja illan. En voi kuin kuvitella miten rankkaa sinulla on niiden koulutöiden kanssa.
Omaa aikaa tarvii silloin tällöin ottaa, jos vain mahdollista.
Tsemppiä.
Katso kellosta aikaa, nopeasti se menee. Enempää ei kai voi vaatia?