TYKS.ssä synnyttäminen ihan perseestä

Hei mä luin jotain vastaavaa ketjua odottaessani esikoista ja olin ihan paniikissa tyksiin joutumisesta. Oli joku sääntökin osastoista, tyyliin hissistä vasemmalle olevalla osastolla kivat hoitajat ja oikealle ni tylyttäjät tai jotain. 

Ihan turhaa pelko oli. Tavallista henkilökuntaa oli, synnyttäminen oli kamalaa kätilöistä riippumatta mutta unohtui nopeasti kun sai hoitaa omaa lastaan,

näillä ketjuilla aina peloitellaan,

Olen synnyttänyt kahdesti siellä. Perseestä oli. Ekasta kerrasta jäi siedettävät muistot synnytyksestä, mutta osastolla oli ihan hullut hoitajat, yksi hoitaja tuli kysymään kuulumisia, sanoin että sain juuri nukahtamaan vauvan rinnalle enkä uskalla liikkua ettei heräisi, no hoitaja nappasi vauvan syliinsä ja rupesi lässyttämään vauvalle että sinä et äitiä huvituttina pidä, herätti vauvan ihan kunnolla ja ojensi takaisin, kiva. Sitten siellä kävi yksi jos toinen nappailemassa vauvaani aivan kuin omistaisivat vauvan. Mitään apua en saanut imetykseen, hoitaja otti nännistäni kiinni ja tunki vauvan suuhun joka jaksoi pitää kiinni minuutin kivikovaa palloani, lähdin kotiin suosituksista huolimatta ja ostin rintakumit.

Toinen synnytys oli perseestä. Olin osastolla 3 pvä. Kun lapsivesi oli mennyt, viimeisenä yönä alkoi supistukset, mutta ei suostuttu päästämään osastolle vaan annettiin jotain lääkettä joka lopetti supistukset, aamulla käynnistettiin. Kätilö ei kuunnellut mitään mitä sanoin, vauva syntyi syöksysynnytyksellä, mitään puudutusta en saanut koska kätilö kieltäytyi tarkistamasta kuinka paljon olin avautunut, kun lopulta suostui oli pakko jo ponnistaa. Synnytyksen aikana kielsin useasti kätilöä lisäämästä käynnitys tippaa, ei uskonut vaan laittoi lisää kun minulla oli supistus enkä huomannut, tunsin että synnytys ei ole normaali, kipu oli sanoin kuvaamattoman helvettiä, mutta kätilöä ei kiinnostanut, teki niinkuin oppikirjassa oli sanottu, tämä oli myös hänen puolustuksensa samalla kun ponnistin. Onneksi tällä kertaa osastolla ei ollut niin paljon niitä hulluja hoitajia.

Viikon päästä jouduimme takaisin osastolle kun vauva ei saanut rinnasta maitoa, ensimmäiseksi hoitaja sanoi että laitetaan nenämahaletku, kerroin ettei tilanne ole niin vakava, johon hoitaja sanoi nasevaan äänensävyyn: voi kuule, täällä laitetaan 90% letku. Omisti vauvani siitä hetkestä, ei antanut minun hoitaa. Vauvaa pakko juotettiin niin että kakoi ja yski, se viimeinen 10ml oli kuulemma niin tärkeä että annetaan vaikka väkisin. Kun oli yksin kaadoin viimeisen 10ml viemäriin kun vauvalla tuli stoppi. Sairasta sanon minä. Yritin pitää puoliani ja vauvani puolia, mutta olin kuumeessa, juuri synnyttänyt, itkin, valvoin läpi yön pumpaten ja imettäen. Sain osakseni syyttelyä, halveksintaa. En mitään apua imetykseen tai olooni.

TYKSissä synnyttäminen (2013) oli niin hirveä kokemus että toinen lapsi tulee pelkosektiolla. Jos siis edes uskallan raskaaksi hankkiutua. Onneksi muutettiin pois Turusta.

Synnytysvalmennuksessa käytiin läpi iso joukko kivunlievitysmenetelmiä joten lähdin synnyttämään hyvillä mielin. Tarkoituksena oli pärjätä mahdollisimman pitkälle lääkkeettömin keinoin. Kivun voimakkuus yllätti minut täysin, kuten myös se että puudutuksen saaminen oli kätilön päätöksen takana. Pyynnöistä huolimatta hän ei vain tilannut minulle puudutusta ja lopulta olikin jo liian myöhäistä. Viimeiset sentit avautumista olivat järkyttäviä kuten myös ponnistaminen. Sain vielä pahoja repeämiä jotka sattuivat käsittämättömän paljon. En olisi ikinä uskonut että näin voi käydä Suomessa nykyaikana. Fyysisesti toivuin nopeasti, henkisesti en. Olin pitkään ahdistunut ja näin painajaisia.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2012 klo 10:37"]

Eka oli kyllä sitten suoraan jostain...
Suosin kyllä Tyksiä siitä syystä että siellä on paljon paremmat hätävalmiudet.

[/quote]

nimenomaan. Ihan sama, millainen sairaala muuten on, hätävalmiudet ovat se ykkösprioriteetti.

Itse opin ihan kantapään kautta, että hätävalmiuksilla on suuri merkitys: täysin normaali ja helppo raskaus päättyi helppoon synnytykseen. Sen jälkeen alkoikin tapahtua ja jos en olisi ollut jo valmiiksi yliopistollisessa keskussairaalassa, olisi pieni vauvani menettänyt äitinsä lopullisesti.

Minä vielä pitkään mietin pientä ja intiimiä synnytyssairaalaa, koska halusin synnyttää mahdollisimman luomusti - onneksi päädyin kuitenkin isoon sairaalaan.

No jos siellä pitää synnytää perseestä, niin kannattaa ehkä mieluummin mennä johonkin muualle synnyttämään.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 17:16"]TYKSissä synnyttäminen (2013) oli niin hirveä kokemus että toinen lapsi tulee pelkosektiolla. Jos siis edes uskallan raskaaksi hankkiutua. Onneksi muutettiin pois Turusta.

Synnytysvalmennuksessa käytiin läpi iso joukko kivunlievitysmenetelmiä joten lähdin synnyttämään hyvillä mielin. Tarkoituksena oli pärjätä mahdollisimman pitkälle lääkkeettömin keinoin. Kivun voimakkuus yllätti minut täysin, kuten myös se että puudutuksen saaminen oli kätilön päätöksen takana. Pyynnöistä huolimatta hän ei vain tilannut minulle puudutusta ja lopulta olikin jo liian myöhäistä. Viimeiset sentit avautumista olivat järkyttäviä kuten myös ponnistaminen. Sain vielä pahoja repeämiä jotka sattuivat käsittämättömän paljon. En olisi ikinä uskonut että näin voi käydä Suomessa nykyaikana. Fyysisesti toivuin nopeasti, henkisesti en. Olin pitkään ahdistunut ja näin painajaisia.
[/quote]

Teksti olisi voinut olla melkein minun näppikseltäni kirjoitettu. 2013 minäkin kävin tyksissä ja niin kauhean henkilökunnan takia seuraava taatusti tulee sektiolla. Pelkopolille on jo aika varattu ja koko raskaus mennyt kauheassa ahdistuksessa.

En malta olla kertomatta omasta Tyksin synnytyksestäni, josta on kyllä niin paljon aikaa, etten edes kehtaa sanoa. Silloin ei edes isä saanut olla mukana synnytyssalissa. En viitsi selostaa kaikkea mitä tapahtui pitkän, käynnistetyn (mistähän syystä?) synnytyksen aikana, mutta sitten kun vauva oli onnellisesti maailmassa, kätilö irroitti kanyylin kyynärtaipeestani, jolloin hänen rinnuksilleen roiskahti verta. Tästäkös kätilö sydämistyi: Katsokaa nyt mitä olette tehnyt! Minulla oli aivan puhdas puku! (Siihen aikaan teititeltiin ja rouviteltiin kaikkia synnyttäjiä.) Kätilö sitten poistui siitä vihaisin askelin jonnekin, huoneen nurkasta kuului veden lorinaa ja samassa naamalleni lätsähti märkä rätti : Siivotkaa nyt edes itseänne vähän! 

Ei todellakaan ollut synnyttäjä "asiakas" siihen aikaan! Suu vinossa hymyssä olen lukenut juttuja esim. Tammisaaren (nyttemmin jo lakkautetusta) synnytyssairaalasta, jossa vanhemmille todella tuotiin kuohuviinilasilliset vauvan synnyttyä. Vähänkö olen kade...

Voi olin unohtanut tuon huvitutti sanan. Muuten on aika erikoista, että koko osaston hoitajat on hulluja. Olisiko loogisempaa, että sinä olet ollut väsynyt ja poissa tolaltasi

Synnytin ainoani Tyksissä. Lapsi jäi jumiin ja loppui happi. Työnsin väkisin läpi, jolloin murtui kaksi selkänikamaa. Toinen nikama työntyi toisen sisään. Pidän kätilöä E.P henkisesti sairaana.

Kai olet viestin 61 kirjoittaja laittanut palautetta Tyksiin, kamalaa luettavaa. Laita palaute vaikka jälkeen päin.

Juuri kotiutuneena voi kyllä sanoa, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta kätilöt olivat aivan ihania osastolla :) ja opiskelijat myös

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 23:54"]

Viestille 49. Onpa kurja kokemus sinulla. Itse kaksi kertaa leikattuna pohdin muistatko ajankulun väärin. Minulla oli katetri ja kipupumppu enkä puudutukseltanikaan päässyt sinä vuorokautena liikkeelle kun minut oli leikattu. Kätilö vaihtoi siteitä ja huuhteli alapääni sängyllä. Seuraavana vuorokautena patistettiin jo suihkuun, ja liikkeelle. Mukaani tuli kätilö, koska olin niin heikossa kunnossa. Hän kuivasi minut ja auttoi vaatteet ylle. En halua kyseenalaistaa kokemustasi. Toivottavasi kätilöt tulivat jälkikäteen keskustelemaan synnytyksestäsi kanssasi. Voimia sinulle

[/quote]

Muistan kyllä ajankulun ihan oikein. Siksi en ymmärtänyt millään, miksi kätilö pakotti minut nousemaan sängystä 3 tuntia kiireellisen sektion jälkeen, vaikka leikkauksen tehneet lääkärit käskivät levätä. Mies yritti myös sanoa, etten saa nousta vielä. Minulla oli myös katetri ja kipupumppu käytössä, teki todella kipeää nousta ja vielä kipeämpää, kun jouduin kävelemään suihkuun asti (sen verivuodon takia). Tämä sama kätilö painosti koko ensimmäisen päivän katetrin ja kipupumpun poistamisessa, illalla suostuin, koska en jaksanut kuunnella hänen jankkaamistaan. En tiedä, kuinka monta tuntia niitä normaalisti pidetään sektion jälkeen. Seuraavana päivänä saman hoitaja halusi laittaa väkisin uudelleen käteeni kanyylin (edellisenä päivänä otti sen pois), vaikka kanylille ei ollut mitään tarvetta. Menin jopa anelemaan, ettei hän laittaisi, sillä olen neulakammoinen ja en olisi turhaan halunnut enää mitään kipua. Hän sanoi, että hän laittaa sen piste, niin laittoi ja kanyylia ei missään vaiheessa enää tarvittu eli ihan turhaan se piti käteen pistää. 

Synnytin ensimmäisen Tyksissä 2009, olin tuolloin 20. Synnytys meni ihan mukavasti ja kätilöt oli siellä mukavia, mutta se vuodeosasto.. Kohdeltiin kuin ilmaa, ei tultu vaikka kutsuin, minua ei siis ollut ilmeisesti olemassa. Tuskan ja itkun kautta opettelin imettämään, joka sitten taisi vaikuttaa siihen miksi sekin ei sitten kestänyt kauaan. Ei kysytty vointeja ym. Lääkäri ainoastaan kun punnittiin ja tarkastettiin vauva. Huonekaverina oli noin 40v nainen ja hänen ensimmäinen vauva (ilmeisesti keinohedelmöityksen kautta, kai?), niin hoitajat kävi niin iloisesti siellä häntä ja vauvaa katsomassa useasti. Kyllä tuli oikeasti pahamieli, mikä minussa ja vauvassa oli vikana? Nuori ikäkö? Pohjasakkaako? Sitten tulikin synnytyksenjälkeinen masennus, olenko minä huono äiti? Teenkö mitään oikein? Pilaanko tämän vauvan elämän nyt? Paska maku tuli sitten kun toivuin masennuksesta.
Onneksi nyt kesällä synnytin Tayssissa. Kaikki meni hienosti, henkilökunta oli mahtavaa porukkaa ja minut huomioitiin vuodeosastolla, vaikka vauva joutui lastenosastolle heti parin tunnin jälkeen osastolle päästyä. En tiedä että johtuiko tämä että masennuin raskauden aikana, kun stressasin tulevaa sairaalareissua (muitakin juttuja taustalla). Mutta onneksi sekin jäi synnärille :)

Aijuu.. Ja ovelta meinattiin käännyttää pois, kun saavuin. Ensisynnyttäjä. Ei tiedä kivuista vielä mitään. Noh otti he käyrille ja piteli minua reilu tunnin siinä ja sitten kun joku nyt vihdoin saapui nyrpeänä tarkastamaan kohdunsuuta, se oli 7cm jo auki :D naama venähti hoitajalla kunnolla :D
T.65

Ainoan lapseni sain sektiolla Naistenklinikalla ja sitä ennen oli seurannassa, tunsin olevani hyvissä käsissä. Ei ole valittamista. Siitähän on jo aikaa reilut 18 vee. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 10:40"]

Tunnen muutaman kätilön ja he ovat kertoneet, että kiire isossa sairaalassa on ihan järkyttävä nykyään. Odottakaa vaan kun Salo lakkautetaan. Potilaita on kuulemma pakko hoputtaa, että saavat kaikki hoidettua. Nykyään potilaidenkin asenne on eri, eikä ammattilaista enää kunnioiteta. Synnytyksen aikana potilaat saattavat kuvitella olevansa niin suuressa erityisasemassa, että kätilöä saa haukkua ja huoritella. Jotkut ajattelevat, että kätilön lyöminen tai potkiminenkin on ok, sillä sattuuhan synnyttäjään niin paljon.

Ystäväni kertoi, että edes kätilön oma raskausmaha ei välttämättä estä väkivaltaa.

[/quote] kauheeta minkälaisia tulevia äitejä on olemassakaan. Itsellä oli helppo, sektio ja hyvin meni. Kiitos. 

Mä oon niin onnellinen että kävin Salossa synnyttämässä. Olin sairaalan ainoa synnyttäjä sillä hetkellä, ja minut huomioitiin erinomaisesti. Osastollakin meni kaikki hienosti. Oon itse vähän sellanen, etten osaa apua pyytää, mutta tuolla sitä osattiin tarjota. Jes! Katsotaan joudunko seuraavan kanssa Tyksiin...

Ne osaa siellä sentään suomea, toisin kuin Vaasassa missä saa itse laittaa suomenkieliset sanat suuhun. Hoitaja puhuu ruotsia ja asiakas suomea, se on oikeasti VÄÄRIN ja epäkohteliasta. Mutta suomenkieliset alentuu siihen kun ne kuvittelee että se on normaalia käytöstä, mutta kun se EI ole. Vaatikaa suomenkielistä palvelua Vaasassa!!! Myöskään huono suomi-viro ei ole hyvää palvelua ainakaan silloin kuin menette yksityiselle.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 22:16"]

Ainoan lapseni sain sektiolla Naistenklinikalla ja sitä ennen oli seurannassa, tunsin olevani hyvissä käsissä. Ei ole valittamista. Siitähän on jo aikaa reilut 18 vee. 

[/quote]

ja tämä liittyi TYKSiin miten?

Olen ollut myös myöhäisellä viikolla keskeyttämässä raskauttani naistenosastolla, numeroa en muista ja siellä oli aivan ihana sympaattinen kätilö auttamassa.