Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin tietää onko tämä tuntemukseni/ajatukseni ukosa ns kuolemanjälk elämään ja
06.04.2012 |
Jumalaan vaiko defenssimekanismia "vain"?!
Eli äitini kuoli muutama vuosi sitten 47v iässä vaikean ja tuskallisen 4v sairastelun jälkeen ja minä en vaan voi enkä pysty enkä halua ajatella ettei häntä enää missään ns olisi olemassa.
Ja ettei hän "näkisi" esim 2 lastani.
minun on vaan ajateltava että äiti on "josskain", hänen on hyvä olla, hänellä ei ole kipuja eikä tuskia enää ja että hän pystyy seuraamaan lasteni edesottamuksia joiden luota pois joutumista hän suri suunnattomasti, lapseni olivat äidin kuollessa n.4v ja 2½v.
Äiti oli heistä mielettömän ylpeä:-)
Aion töissä ottaa tämän asian puheeksi työkaveriopettajan kanss ajoka mm teologi koulutukseltaan mutta mietinpä tätä jo nyt tännekin.
Kommentit (10)
Se on juuri keino suojautua tuolta lopullisuuden lohduttomuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sinulla on oikeus uskoa, ja kaikkina aikoina kaikkialla ihmisillä on ollut usko kuolemanjälkeiseen elämään.
jälleen, tähän uskon ja luotan koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jumala on rakkaus.
Voit puhua teologin kanssa mutta mitähän mieltä hän on.
Olen itse kokenut henkimaailman läsnäolon useasti
joten mieti josko ajatuksesi ovat ok.
Jumalaan vaiko defenssimekanismia "vain"?!
Eli äitini kuoli muutama vuosi sitten 47v iässä vaikean ja tuskallisen 4v sairastelun jälkeen ja minä en vaan voi enkä pysty enkä halua ajatella ettei häntä enää missään ns olisi olemassa.
Ja ettei hän "näkisi" esim 2 lastani.
minun on vaan ajateltava että äiti on "josskain", hänen on hyvä olla, hänellä ei ole kipuja eikä tuskia enää ja että hän pystyy seuraamaan lasteni edesottamuksia joiden luota pois joutumista hän suri suunnattomasti, lapseni olivat äidin kuollessa n.4v ja 2½v.
Äiti oli heistä mielettömän ylpeä:-)Aion töissä ottaa tämän asian puheeksi työkaveriopettajan kanss ajoka mm teologi koulutukseltaan mutta mietinpä tätä jo nyt tännekin.
on kuollut kuin kivi ja sellaisena pysyy, valitan.
Uskonnot ovat tyhjää puhetta vaan, ne kannattaa unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalaan vaiko defenssimekanismia "vain"?!
Eli äitini kuoli muutama vuosi sitten 47v iässä vaikean ja tuskallisen 4v sairastelun jälkeen ja minä en vaan voi enkä pysty enkä halua ajatella ettei häntä enää missään ns olisi olemassa.
Ja ettei hän "näkisi" esim 2 lastani.
minun on vaan ajateltava että äiti on "josskain", hänen on hyvä olla, hänellä ei ole kipuja eikä tuskia enää ja että hän pystyy seuraamaan lasteni edesottamuksia joiden luota pois joutumista hän suri suunnattomasti, lapseni olivat äidin kuollessa n.4v ja 2½v.
Tiedän toki, että äitini on kuollut, mutta sitä en varmaksi osaa sanoa/tiedä, onko hän siellä jossakin ja/tai täällä jossakin ja "näkeekö" hän esim lapseni.
Niin tykkään ajatella ja varmaankin sallit sen minulle?!ap
Äiti oli heistä mielettömän ylpeä:-)
Aion töissä ottaa tämän asian puheeksi työkaveriopettajan kanss ajoka mm teologi koulutukseltaan mutta mietinpä tätä jo nyt tännekin.
on kuollut kuin kivi ja sellaisena pysyy, valitan.
Uskonnot ovat tyhjää puhetta vaan, ne kannattaa unohtaa.
Eli tiedän toki, mutta sitä taas en tiedä enkä osaa sanoa, että onko äiti "siellä jossakin" tai "täällä jossakin" ja "näkeekö" hän esim lapseni.
Niin tykkään ajatella ja tokihan sinä sen minulle sallit?!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten mainitsin, henkimaailma on tuttua.
Läheiseni, edesmennyt on antanut merkkejä lähtönsä jälkeen meille muille.
Muitakin kokemuksia on.
Suosittelen Silvia Brownen kirjoja ja myös Siana Cooper on hyvä. Niissä puhutaan kauniisti kuoleman jälkeisestä elämästä. Jokainen uskoo mihin uskoo, mutta tilanteessasi voisit saada lohtua. Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja myös reinkarnaatioon. Omiin ajatuksiink olen päätynyt lukemalla monista uskonnoista ja eri näkökulmista. Jaksamista :)
ap*korjaa otsikkoa*