Miten useasti käytte lasten kanssa eri tapahtumissa ilman miestä?

johonkin hoploppiin saatan mennä vaikka pienempieni kanssa ilman miestä, mukanani vaikkapa sisko lapsineen.



Tai mies saattaa käydä vanhimman kanssa keilaamassa, mukanaan eno tai ihan vaan pojan kanssa.



Kyllä mä mieluiten menen koko perheen kanssa, ihan vaan koska nautin mieheni seurasta, tykätään olla yhdessä. Ilman lapsia lähden mieluusti kaverin luo kahville taikka sinne leffaan :)

että mä meen meidän lasten ja sitten jonkun kaverini ja hänen lastensa kanssa jonnekin tapahtumaan, ihan vaan puistoileen tms. Ihan vaan, koska meidän lapset tykkää toistensa seurasta ja sitten me äidit saadaa samalla viettää aikaa keskenämme.



Tavataan kavereiden kanssa ilman lapsiakin, mutta aika monesti näin.



Mieskin käy lasten kanssa silloin tällöin jossain, että mä saan olla itsekseni tai sitten kavereitteni kanssa ilman lapsia tms.



Myös perheenäkin käydään milloin missäkin. Ei varmaan kauheesti sen tarkemmin suunitella noita, että millä kokoonpanolla milloinkin, ne aina tulee aika fiilispohjalta.

käyn jonkin verran lapsen kanssa ilman miestä, mutta sekin johtuu lähinnä siitä, että teemme eri työaikaa, joten usein ei ole mahdollisuutta lähteä perheenä.



Jos on mahdollisuus lähteä koko perheellä, niin mieluiten mennään kaikki yhdessä. Ei toki ihan aina, joskus toinen haluaa omaa aikaa. Viihdyn myös mieheni seurassa, joten mukava lähteä yhdessä, varsinkin kun muuten emme aina ehdi olemaan arjessa jatkuvasti yhdessä. Yhdessä on kiva mennä myös siksi, että ehtii paremmin juttelemaan välillä aikuisten kesken, kun on toinenkin vahtimassa lasta.

tapahtumat kun yleensä ovat sellaiseen aikaan, että mies on töissä. En tosin halua ketään kaveria ja lapsiaan mukaan, koska siinä yleensä käy niin, että minä vahdin kahden perheen lapset ja kaveri nauttii vapaasta ajasta. Aika moni kun olettaa, että kun yhdessä mennään, niin toinen paimentaa ipanat ja toinen kulkee itsekseen.

lapset ovat jo 7v ja 9v, joten helppo heidän kanssaan liikkua. Mulla on niin vähän ystäviä ja he menevät oman perheensä kanssa. On ihanaa saada myös omaa aikaa. Kerkiää sitä oman perheen kanssakin olemaan.

mutta kävisin jos joku ehdottaisi. En oikein tunne ihmisiä joilla on saman ikäisiä lapsia kuin minulla, niin että tapaan kavereita silloin kun mies on lasten kanssa, en niin että lapset ovat mukana.

Itsekin kävisin jos mies antaisi luvan. Joskus ystätär pyydellyt mukaan mutta mieheltä ei ole lupaa irronnut ja nykyään ei viitti enää edes pahemmin yrittää

mukaan. Toisinaan mennään hyvän ystävän ja hänen lapsensa kanssa kimpassa, ilman miehiä.

Teen sitä usein ihan olosuhteiden pakosta. Mieheni matkustaa työkseen ja on paljon poissa kotoa. Eli me menemme sitten päinsä. Kivaa on. Tylsää olisi kotona möllöttää ja odottaa miehen vapaapäiviä.

Joskus on toki joku kaverikin mukana mutta yksinkin lapsen kanssa tulee mentyä aika usein. Käydään paljon esim. museoissa ym. lastennäyttelyissä ja kerran viikossa teen lapsen kanssa kirjastoreissun kahdestaan.



Mä tykkäisin jos kaverit ehdottaisi tuollaista. Ei niinkään rahansäästösyistä mutta muuten. Käymme usein erilaisissa jutuissa myös koko perhe yhdessä mutta on kiva että kumpikin vanhemmista voi saada omaa aikaa. Mieheni käy lapsen kanssa erityisesti ulkoilemassa kahdestaan.

Mies tekee vuorotyötä, mikä jonkin verran rajoittaa tai sitten on jossain omissa menoissaan tai haluaa nukkua.

ja tietysti niin että mies töissä vkl kun minä vapaalla.



Käyn siis lähes aina tapahtumat yksin lasten kanssa. Mutta minulla on muutama hyvä ystävä lapsineen, jotka tulevat mukaan, siis ilman miehiä. Toinen on eronnut ja toisella mies tekee töitä eikä halua mukaan.



Lapsilla on seuraa toisistaan ja äidit saa vaihtaa kuulumisia. Toimii.



Ja jos mies olisikin kotona, hän mielellään jää kotiin (esim. siivoamaan, oikeasti) jos menen likkakaverin ja lapsiensa kanssa.



Mutta lomalla kuljemme yhdessä perheenä. Se on juhlaa :)

sillä mieheni on yrittäjä, ei ole lomia. Minä kierrän lasten kanssa huvipuistot ja korkesaaret, teatterit ja puistot. Ainoastaan jos lähdetään ulkomaille, lähtee mies mukaan.

Muutaman kerran olen käynyt reissussa tuttavaperhene kanssa ja ei kiitos enää, ne tavat on niin erilaiset meidän kanssa että mä en jaksa. Helpoiten kun menee vain omalla porukalla.

Kun kaksi vanhinta oli pieniä niin todettiin, että muuten ei jaksa, jos ei lapsia hoideta välillä vuorovedolla. Esim viikonlopuna vuoropäivinä toinen nousi lasten kanssa aamupalalle ja vei ulkoilemaan ja toinen sai nukkua pidempään. Se on jäänyt tavaksi muutenkin, että esim minä vien lapsia uimaan, mies vaikka vuorollaan hiihtämään/pyöräilemään, toki mun pitää aika paljon patistaa että mies sen tekee. Nyt perheessä myös vauva, joka jää usimmiten kotiin! Joskus sitten mennään koko perhe vaunulenkille, kaupungille, kyläilemään tai muuta vastaavaa.

Välillä toinen menee parin lapsen kanssa jonnekin, toinen jää kotiin yhden kanssa tms. Mä lähden kyllä ilman miestäkin minne vaan, jos joku kysyy. Usein tietysti kuljetaan perheenä, varsinkin lomilla, mutta ei ole kenellekään ongelma lähteä osalla porukkaakin.



Meillä on "isot" lapset ja sitten kuopus eli ovat aika eri ikäisiä ja siksi kaikki menot eivät kiinnosta kaikkia. On siis ihan luontevaakin jakaantua välillä eri menoihin.

Meillä ei hoitoapua ole ympärillä niin siksi näin, kaksistaan tätä perhettä pyöritetään.

lasten kanssa kulttuuririennoissa, mies ei ole koskaan mukana. Laskettelemaan joutuu lähtemään, kuopus ei laskettele ja toisen on murtsikoitava hänen kanssaan ja toinen on mäessä toisen kanssa. ystäväperheiden kanssa ei käydä, en jaksa sitä säätämistä.

Vähän kuin 14 kirjoitti, munkin mies on yrittäjä, siksi minusta on tullut vallan itsenäinen vapaa- ajan viettäjä. Tosin meillä on useimmiten kaverina joko lapsellisia tai lapsettomia kavereitani. On kiva, kun ei tarvitse jäädä paitsi kivoista häppeningeistä miehen työkiireiden vuoksi. Ja lapsetkin ovat tottuneita kulkemaan eri kokoonpanoissa, osaavat käyttäytyä ja kaikilla on mukavaa. Toki isikin on joskus mukana ja ulkomaanreissuille lähdetään vain koko perheen voimin.

Itsekin kävisin jos mies antaisi luvan. Joskus ystätär pyydellyt mukaan mutta mieheltä ei ole lupaa irronnut ja nykyään ei viitti enää edes pahemmin yrittää

Mitä ihmettä? Mikset saisi viedä lapsia johonkin, nehän ovat sinun myös?

pyrin järjestämään jokaiselle lapselleni kahdenkeskistä

aikaa. Muutenkin haluan, että lapset saavat touhuta ikätasoisesti vaikka ovatkin melko pienellä ikäerolla.