Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa äitejä jotka
06.04.2012 |
vievät lapsensa JOKA viikonloppu hoitoon.. Ja tarkoitan nimenomaan yöhoitoa ja useimmiten pe-su kestoista. Näitä on facessa muutamiakin, joka vloppu pitää saada "omaa aikaa ja rentoutua" tai päästä ryyppäämään. Ja ei, en sano että siinä on jotain pahaa jos lapsi on joskus hoidossa, mutta en tosiaan ymmärrä jos lapsi ei ikinä saa viettää vloppua vanhempiensa kanssa..
yhdellä näistä sankareista 1kk ikäinen vauva, joka vloppu pe-su hoidossa että mamma saa ryypätä. Toisella 2v ja 2vko vanhat muksut, ennen kuin vauva syntyi oli esikoinen täydet päivät viikossa hoidossa täyspäiväisesti vaikka äiti on työtön, samaten oli myös AINA pe-su hoidossa kummeillaan. Nyt kun vauva syntyi ja joutui jäämään sairaalaan, ei sitä keretä edes käydä katsomassa siellä ja esikoinen piti taas tuupata hoitoon kun mamman piti saada rentoutua siiderin kanssa. Kolmas sai 2kk sitten vauvan, joka on pitänyt nyt viimeisenä kahtena vloppuna viedä hoitoon kun äiti tarvitsee omaa aikaa.
Ei voi käsittää..
Kommentit (53)
ollut ihan pienestä asti, joka toinen vkl isällä, joka toisena äiti laittaa johonkin muualle kun on mentävä. siitä ei edes keskustella. tämä äiti on sanonut että haluaa mennä viikonloput, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. se on heille normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olisi ainakin kauhea ikävä, jos ei saisi ikinä viettää rauhassa vapaa-aikaa lapsen kanssa ja koko perheenä. Se on kaikkein ihaninta. Joskus lapsi toki on mummolassa hoidossa ja yökylässäkin, ja tykkää mummin luona olla, mutta eihän nyt hekään jaksaisi edes aina ottaa. Ihmettelenkin, että mitkä kummit muka JOKA viikonloppu edes ottavat hoitoon?? No, toisaalta onneksi näin ehkä - lapsi saa jossain edes huomiota ja rakkautta, kun kotona tuntuu olevan aika vähissä.
muut lapset. Pahenee vain myöhemmin ja jossain vaiheessa sitten huostassa.
Ihan eri asia joku kerran kuussa hoidossa tai se, että autetaan silloin kun omat voimat on lopussa. Jokainen vanhempi tarvitsee välillä omaa aikaa.
Mutta...
Ap kirjoittaa muutaman viikon ja kuukauden ikäisistä pienistä vauvoista, jotka ovat joka viikonloppu hoidossa, jotta vanhemmat pääsee ryyppäämään. Minusta se on todella surullista ja kertoo lähinnä siitä, että nämä eivät ole valmiita vanhemmiksi. Surullista =/
Mä kaiketi olen se huono äiti, josta AP puhuu. Meidän perheessä on kaksi tarhaikäistä lasta, eskarilainen ja 3v. Ovat molemmat olleet yökylissä ihan pienestä asti.
Esikoinen oli ekan kerran mummolassa 1,5kk ikäisenä kun mies oli viikon työmatkalla ulkomailla ja oma äitini löysi minut kotoa pillittämästä vauvan kanssa kilpaa. Onneksi meidän perheessä ei vaalita mitään kärsimysäiti-myyttiä vaan äitini sanoi ehkä ne maailman järkevimmät sanat: "annapas poika minun luo yöksi ja mene sinä nukkumaan". Kärsin baby bluesista noin 7kk ennen kuin alkoi helpottaa ja ne äitiyden ja äidin rakkauden tunteet sieltä tulla. Mulle äitiys oli alkuun tosi rankkaa ja meidän esikoinen oli tosiaan hoidossa kun minä ja mieheni kävimme juhlimassa ja vietimme kaksitaan aikaa esim. käymällä leffassa ja ulkona syömässä.
No, baby blues on taakse jäänyttä ja kuopuksen kanssa se ei enää tullutkaan vaan osasin todella nauttia vauva-ajasta hänen kanssaan. Mikä onni, että hankimme toisen lapsen, koska tuo ihana vauvantuoksuinen arki jäi esikoisen kanssa kokematta kun äitiyden alku oli niin rankkaa minulle.
No, se syy miksi lapsemme edelleen käyvät paljon yökylässä (vähintään 1krt/kk) on meidän aikuisten harrastusmaailma. Olemme kiinni urheilussa (tarkoitan nyt kilpaurheilua, en mitään spinningiä tai kuntolentistä) ja siihen liittyy pelimatkoja, valmennusleirejä yms. joihin ei lapsia pysty mukaan ottamaan.
Lisäksi harrastamme myös koiranäyttelyitä ja ne, jotka sitä skeneä tuntevat tietävät, ettei se oikein ole lasten paikka. Siis toki sinne voi lapsen ottaa ja on vanhempi lapsemme joskus omasta toiveesta mukana ollutkin, mutta parin kerran jälkeen on itse todennut että se on niin tylsää (satojen kilometrien ajomatkat ja 3h seisoskelua kehän laidalla) ettei hän jaksa tulla mukaan. Joten mieluummin menee mummille yökylään.
Juhlat ovat vähentyneet -tänä vuonna ovat vissiin kerran olleet juhlien takia hoidossa- mutta näitä muita menoja kyllä on.
En minä ole koskaan kantanut syyllisyyttä siitä, että ovat paljon hoidossa. Kohta ovat pojat urheiluiässä, jolloin pitää omia harrastuksia vähentää. Itseltäni jo kilpaurheilu-ura päättyi lasten tuloon, mutta olen edelleen valmentajana samoin kuin mieheni joten paljosta on jo luovuttu. Ja se on luonnollista. Kyllä, puhun luopumisesta koska olin kilpaurheilija lähes 14v -muutos kotiäidiksi oli rankka.
Silti en vaihtaisi hetkeäkään pois. Lapset ovat meidän kodin sydän ja perhe on nyt niin rakas. Mutta meidän perheemme sisältää myös isovanhemmat, jotka ovat vahvasti arjessa läsnä. Minun on kovin, kovin vaikea luokitella meitä huonoiksi vanhemmiksi tai että emme olisi lapsia saaneet hankkia.
Tämä nyt vain AP:lle esimerkiksi siitä, että syitä on monia miksi ne lapset ovat yöhoidossa. Pieni ripaus suvaitsevaisuutta ja vähän vähemmän kateuttaa helpottaa sunkin elämää. Suosittelen.
Jos nämä äidit ite julistavat olevansa menossa juhlimaan, miten sun nyyhkytarina liittyy siihen? Onpa kätevä baby blues kun ei jaksa vauvaa hoitaa mut jaksaa juhlia.. Ja mikä kateus? Kuka äiti on kateellinen tosta? Vähän luetun ymmärtämistä, helpottaa sunkin elämää. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nämä äidit ite julistavat olevansa menossa juhlimaan, miten sun nyyhkytarina liittyy siihen? Onpa kätevä baby blues kun ei jaksa vauvaa hoitaa mut jaksaa juhlia.. Ja mikä kateus? Kuka äiti on kateellinen tosta? Vähän luetun ymmärtämistä, helpottaa sunkin elämää. Suosittelen.
Mikä nyyhkytarina? Siinähän oli kirjoitettu, että syitä on monia, miksi lapset voivat olla usein hoidossa. Ja kuten moni tässäkin ketjussa on todennut -se, että joku on facebookin mukaan menevä tyyppi, voi tarkoittaa todellisuudessa jotain muuta. En mä ainakaan koko elämääni facessa jaa.
No jaa, kuten tuossa joku sanoi -turha tästä on kiistellä. Mutta tää on ihan yhtä ikuisuusaihe tällä palstalla kuin alle 3-vuotiaiden vieminen päivähoitoon. Plääh.
Ja millään ei ymmärretä että lapsi muuttaa parisuhdetta ja ei voi mennä samalla tavalla kuin ennen. Ja sitten pyydetään yöhoitoon kun eka on itse käynyt juhlimassa niin on väsynyt!!! ja taas pitäs saada hoitoon sen takia.
Tai minkä ikäisiä ovat nämä äidit, joiden on saatava sitä omaa aikaa?
Minä en nimittäin tunne ainuttakaan tuollaista äitiä. Kaikilla on eka vauvavuosi mennyt niin, että lähes yksinomaan vanhemmat hoitavat. Senkin jälkeen niitä hoitokeikkoja on ollut aika harvassa. Nyt kun useimmilla on isompia lapsia, saattaa osalla olla kerran kuukaudessa se isovanhempien viikonloppu, mutta ei koske edelleenkään suurinta osaa.
Sen sijaan muistan, että veljeni ystävä oli tuollainen (tuli äidiksi 18-vuotiaana),ja veljeni ja tyttöystävänsä joutuivat tätä lasta hoitamaan kuuden viikon välein, kun joka viikonloppu siis aina joku tuttavapiirissä hoiti. Lapsi siis oli kuuden viikon ikäinen, kun tuli veljelleni hoitoon eikä veli ollut ikinä aiemmin edes koskenut pikkulapseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta et katsonut tarpeelliseksi ottaa isän roolia esiin avauksessasi. Miksiköhän? Olisko asenteen tarkistamisen paikka?
Noin pienten lasten vanhemmista nimenomaan EDES äidin pitäisi kantaa huolta ja olla läsnä! Isät nyt ovat mitä ovat -usemmiten..
Vertaatteko ihan oikeasti että että 2vk vanhalle vauvalle isä ja äiti on aivan sama asia.
Hetkonen, siis äiti imettää(?), äiti on vauvan kanssa 24/7. Sanotaan ettei vauva ymmärrä että on erillinen olento äidistä. Isit käy töissä ja viettää varpajaisia?
Olin kaksi tuntia pois ekan kerran kun vauva oli 9pv ja kyllä se äärettömän pitkältä ajalta tuntui. Kyllä se ensimmäisen kuukauden kyllä oli isi joka hoiti kauppa yms reissut.
Ja tietenkin on aivan eri asia jos vauva on hoidossa koska äiti itkee väsymystään ku et pitää päästä rellestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pe-iltana meidät vietiin mummolaan ja su-iltana haettiin pois. Ihan pienestä asti. Myös kaikki lomat oltiin mummolasa. En kokenut sitä pahana, sillä mummola oli maalla ja siellä oli mukavaa. Tämä mummola on meidän perheen rakas kesäpaikka tätä nykyä. Meidät vietiin mummille, koska vanhemmat halusi omaa aikaa. Eli menivät toisinsanoen paikalliseen ryyppämään. Oli varmaan parempi, että ei oltukaan lauantai-iltaisin kotona.
Lapsena sitä ei kyseenalaista juuri mitään ja tämä asia lapsuudesta on tullut mieleeni vasta kun sain omia lapsia. Äitini ei ole nimittäin vähääkään kiinnostunut lapsenlapsistaan. Olen tajunnut, ettei äitini ollut kiinnostunut meistä omista lapsistaankaan. Sille mies on aina ollut ykkönen, vasta sitten tulevat lasten tarpeet. Toinen juttu on, että en itse voisi kuvitella vieväni lapseni joka viikonlopuksi pois kotoa. Viikonloppu kaksin miehen kanssa on pari kertaa vuodessa ok, mutta muuten nautin kun vietetään vapaa-aikaa perheenä.
ne ei oo ollu valmiita äideiksi jotka vie joka viikonloppu lapset hoitoon. mun mielestä jos lapsi on 1kk ja äiti lähtee ryyyppää ni ei oo asia ok. hohhoijjaa.. miks tehä lapsi jos ei voi/jaksa ite hoitaa sitä.. vauvan ensisijainen hoitaja on aina äiti. ja te, jotka aloitte ap:ta haukkumaan, teillä taitaa olla jotain mätää.. kyllä se enemmänkin on äiti ku isä joka sen aluks jättää.!! säälittää vauvat, jotka jätetään 1kk hoitoon, jos ei ole pakko. ja ryyppyreissut eivät ole pakollisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka oltaisiin tasa-arvoisia niin isä ei siltiukään ole sama kuin äiti. Eli joo, voitaisiin ihmetellä myön niitä isien tekemisiä, mutta musta pääpaino saa ja pitää aina olla äidin tekemisissä, varsinkin jos puhutaan pienistä vauvoista. Ja ei, en ymmärrä tällaisia perheitä, itsekin tunnen yhden tälläisen, ovat jo yli 3-kymppisiä, lapsi aina hoidossa viikonloput.
joilla 1-2 lasta ja valittavat väsymystä vaikka lapset lähes joka vkl hoidossa.Itselläni myös lapsia ja he ovat ehkä kerran vuodessa hoidossa joten väsymykseni on taattu koska ei ole omaa aikaa.Ärsyttävää siis kuunnella jos toiset valittavat väsymystään vaikka mielestäni heillä ei olisi syytä siihen.