Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa äitejä jotka
06.04.2012 |
vievät lapsensa JOKA viikonloppu hoitoon.. Ja tarkoitan nimenomaan yöhoitoa ja useimmiten pe-su kestoista. Näitä on facessa muutamiakin, joka vloppu pitää saada "omaa aikaa ja rentoutua" tai päästä ryyppäämään. Ja ei, en sano että siinä on jotain pahaa jos lapsi on joskus hoidossa, mutta en tosiaan ymmärrä jos lapsi ei ikinä saa viettää vloppua vanhempiensa kanssa..
yhdellä näistä sankareista 1kk ikäinen vauva, joka vloppu pe-su hoidossa että mamma saa ryypätä. Toisella 2v ja 2vko vanhat muksut, ennen kuin vauva syntyi oli esikoinen täydet päivät viikossa hoidossa täyspäiväisesti vaikka äiti on työtön, samaten oli myös AINA pe-su hoidossa kummeillaan. Nyt kun vauva syntyi ja joutui jäämään sairaalaan, ei sitä keretä edes käydä katsomassa siellä ja esikoinen piti taas tuupata hoitoon kun mamman piti saada rentoutua siiderin kanssa. Kolmas sai 2kk sitten vauvan, joka on pitänyt nyt viimeisenä kahtena vloppuna viedä hoitoon kun äiti tarvitsee omaa aikaa.
Ei voi käsittää..
Kommentit (53)
Äidin kohdussa vauva on kasvanut ja äitiin vauva luonnollisesti ensimmäiseksi turvaa. Toki jos äiti haluaa tietoisesti tämän tasa-arvo ajatuksian turvin irottautua tästä symbioosista mahdolliseimman pian , niin hyvinhän tuo onnistuu yksinkertaisesti katoamasta lapsen tietoisuudesta Aina kun tykkää.NO jokainen valitsee itse.
ITse olen onnellinen naiseudestani ja siitä että juuri minä olen ÄITI. Toki lasten isäkin on meillä lapisille hyvin hyvin tärkeä, muttta Äiti on aina ÄITI, ja uskon että asemani olen saanut juurikin sillä , että minä olen saanut olla lapsille läsnä heidän vauva-aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyttävä sormi osoitti myös isää lauseessa "jos lapsi ei ikinä saa viettää vloppua VANHEMPIENSA kanssa".
siis kylläkin molempien vanhempien kohdalla, että miksi on vietävä lapset joka vkoloppu hoitoon vain että pääsee "nollaamaan". Lähipiiristä löytyy muutama joiden lapset vielä todella pieniä (2vko-6kk ikäisiä) ja silti on vaan lähettävä kavereiden kanssa konsertteihin ja baareihin pyörimään. Sitten tuohduksissa kerrotaan jos isovanhemmilla onkin juuri silloin ollut omia menoja ja kuinka ajattelemattomia ne on kun eivät otakkaan hoitoon. Useasti mietin miksi vanhemmat eivät esim. vuorottelisi niin että ensin toinen vanhemmista pääsee lomailemaan" ja sitten toinen... jos siis on ihan pakko päästä tuulettumaan.
Ja tiedättekö naiset ja äidit??? Se on ihan se ja sama että TEORIASSA isällä on samat velvollisuudet kuin äidillä hoitaa lasta mutta käytännössä se ei vlaitettavasti vaan näin mene.
Harvassa on ne perheet jotka täysin tasapuolisesti hoitavat vauvaa ja lapsia. Kyllä se on ikäväkin tosiasia että se päähoitovastuu on äidillä melkein kaikissa tapauksissa. Äidillä on se kuuluisa äidinvaisto ja hormonit pikkuvauvaaikana jonka pitäisi tukea ettei vauvasta voi olla erossa pitkiä aikoja. Miehellähän näitä hormoneja ei ole.
Nainen kantaa lasta 9kk, nainen synnyttää ja antaa elämän lapselle, nainen imettää, naisen hormonit pitää naisen kiinnostuneena lapsesta, nainen jaksaa valvoa öisin paremmin hormonien ansiosta, kiintymyssuhde vauvalla äitiin kehittyy aiemmin ja paremmin kuin isään...
Se nyt vaan "harmillista" että miehen menoja ei katsota niin pahalla kuin äidin. Elämä on.
Jotain on mennyt naisella pieleen kiintymyyssuhteessa vauvaan jos joka viikonloppu haluaa olla siitä erossa ja viikolla vielä pitää hoidossa. Liian teini ja itsekeskeinen, tai molempia. Sääli lapsia.
ja ei, meidän lasten mummolat ja suku satojen kilsojen päässä, eivät ole hoidossa koskaan, no ehkä kerran vuodessa pienempänä oliva.
Mutta mun persettä ei kaivele jos joku kokee että tarvitsee omaa aikaa joka viikonloppu.
Ennemmin kaivelee se, että miten niin monella ei ole omaa elämää kun ehtii pohtia muidentapoja ja haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi olen mummoäiti ja mun kaverit kanssa, niin ei tarvitse tämmöistä lukea fb:stä.
että itse on antanut koko elämänsä pois lasten syntymien takia ja nyt huomaa, ettei ihan niin jyrkkä itsensä hylkäminen olisi ollutkaan tarpeellista. Että lapset todella kasvavat ja voivat hyvin vähemmälläkin hyysäämisellä ja pumpulilla. Että kukaan ei olisikaan vahingoittunut vaikka olisin nauttinut silloin sen siiderin mitä minun monesti teki mieleni. Oj voj.
Huolehdi vain omistasi.. ja huolehdi myös itsestäsi välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että itse on antanut koko elämänsä pois lasten syntymien takia ja nyt huomaa, ettei ihan niin jyrkkä itsensä hylkäminen olisi ollutkaan tarpeellista. Että lapset todella kasvavat ja voivat hyvin vähemmälläkin hyysäämisellä ja pumpulilla. Että kukaan ei olisikaan vahingoittunut vaikka olisin nauttinut silloin sen siiderin mitä minun monesti teki mieleni. Oj voj.
Huolehdi vain omistasi.. ja huolehdi myös itsestäsi välillä.
ei se, että on huolehtinut lapsestaan, kaduta jälkikäteen. Seuraava lapsi tulossa ja en aio olla luuserimamma, joka omaa napaa tuijotellen sysää vauvan muiden hoidettavaksi :D
En vielä tämän perusteella tuomitse vanhempia huonoiksi. Jos lapsilla on hoitopaikat, ja menevät mielellään viikonloppukylään tai yökylään, niin mikä sen pahaksi tekee? Onhan se myös rikkautta lapselle, että on muitakin läheisiä aikuissuhteita kuin omat vanhemmat. Mitä tulee tähän "ei ansaitse lapsia"-korttiin, niin kysykääpä niiltä lapsilta, haluavatko he elää? Nämä lapset ovat taatusti ansainneet syntymisensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset ovat joskus hoidossa. Mutta ihanko oikeasti täällä joku puolustaa sitä että lapset eivät ole IKINÄ viikonloppuisin vanhempiensa hoidossa vaan aina jollain muulla?
Mä kaiketi olen se huono äiti, josta AP puhuu. Meidän perheessä on kaksi tarhaikäistä lasta, eskarilainen ja 3v. Ovat molemmat olleet yökylissä ihan pienestä asti.
Esikoinen oli ekan kerran mummolassa 1,5kk ikäisenä kun mies oli viikon työmatkalla ulkomailla ja oma äitini löysi minut kotoa pillittämästä vauvan kanssa kilpaa. Onneksi meidän perheessä ei vaalita mitään kärsimysäiti-myyttiä vaan äitini sanoi ehkä ne maailman järkevimmät sanat: "annapas poika minun luo yöksi ja mene sinä nukkumaan". Kärsin baby bluesista noin 7kk ennen kuin alkoi helpottaa ja ne äitiyden ja äidin rakkauden tunteet sieltä tulla. Mulle äitiys oli alkuun tosi rankkaa ja meidän esikoinen oli tosiaan hoidossa kun minä ja mieheni kävimme juhlimassa ja vietimme kaksitaan aikaa esim. käymällä leffassa ja ulkona syömässä.
No, baby blues on taakse jäänyttä ja kuopuksen kanssa se ei enää tullutkaan vaan osasin todella nauttia vauva-ajasta hänen kanssaan. Mikä onni, että hankimme toisen lapsen, koska tuo ihana vauvantuoksuinen arki jäi esikoisen kanssa kokematta kun äitiyden alku oli niin rankkaa minulle.
No, se syy miksi lapsemme edelleen käyvät paljon yökylässä (vähintään 1krt/kk) on meidän aikuisten harrastusmaailma. Olemme kiinni urheilussa (tarkoitan nyt kilpaurheilua, en mitään spinningiä tai kuntolentistä) ja siihen liittyy pelimatkoja, valmennusleirejä yms. joihin ei lapsia pysty mukaan ottamaan.
Lisäksi harrastamme myös koiranäyttelyitä ja ne, jotka sitä skeneä tuntevat tietävät, ettei se oikein ole lasten paikka. Siis toki sinne voi lapsen ottaa ja on vanhempi lapsemme joskus omasta toiveesta mukana ollutkin, mutta parin kerran jälkeen on itse todennut että se on niin tylsää (satojen kilometrien ajomatkat ja 3h seisoskelua kehän laidalla) ettei hän jaksa tulla mukaan. Joten mieluummin menee mummille yökylään.
Juhlat ovat vähentyneet -tänä vuonna ovat vissiin kerran olleet juhlien takia hoidossa- mutta näitä muita menoja kyllä on.
En minä ole koskaan kantanut syyllisyyttä siitä, että ovat paljon hoidossa. Kohta ovat pojat urheiluiässä, jolloin pitää omia harrastuksia vähentää. Itseltäni jo kilpaurheilu-ura päättyi lasten tuloon, mutta olen edelleen valmentajana samoin kuin mieheni joten paljosta on jo luovuttu. Ja se on luonnollista. Kyllä, puhun luopumisesta koska olin kilpaurheilija lähes 14v -muutos kotiäidiksi oli rankka.
Silti en vaihtaisi hetkeäkään pois. Lapset ovat meidän kodin sydän ja perhe on nyt niin rakas. Mutta meidän perheemme sisältää myös isovanhemmat, jotka ovat vahvasti arjessa läsnä. Minun on kovin, kovin vaikea luokitella meitä huonoiksi vanhemmiksi tai että emme olisi lapsia saaneet hankkia.
Tämä nyt vain AP:lle esimerkiksi siitä, että syitä on monia miksi ne lapset ovat yöhoidossa. Pieni ripaus suvaitsevaisuutta ja vähän vähemmän kateuttaa helpottaa sunkin elämää. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on hyvä juttu että vievät yökylään jos menevät itse ryyppäämään. Parempi se on, kuin että joutuvat kotona katsomaan kännisiä vanhempia. Tässä maassa on niin paljon lapsia -ihan pieniä- jotka saavat joka viikonloppu katsoa kännisiä vanhempia, että mieluummin joka pe-su mummolassa kuin kotona aikuisten ryyppäämistä katsomassa.
Mietipäs ap sitä.
Mä kaiketi olen se huono äiti, josta AP puhuu. Meidän perheessä on kaksi tarhaikäistä lasta, eskarilainen ja 3v. Ovat molemmat olleet yökylissä ihan pienestä asti.
Esikoinen oli ekan kerran mummolassa 1,5kk ikäisenä kun mies oli viikon työmatkalla ulkomailla ja oma äitini löysi minut kotoa pillittämästä vauvan kanssa kilpaa. Onneksi meidän perheessä ei vaalita mitään kärsimysäiti-myyttiä vaan äitini sanoi ehkä ne maailman järkevimmät sanat: "annapas poika minun luo yöksi ja mene sinä nukkumaan". Kärsin baby bluesista noin 7kk ennen kuin alkoi helpottaa ja ne äitiyden ja äidin rakkauden tunteet sieltä tulla. Mulle äitiys oli alkuun tosi rankkaa ja meidän esikoinen oli tosiaan hoidossa kun minä ja mieheni kävimme juhlimassa ja vietimme kaksitaan aikaa esim. käymällä leffassa ja ulkona syömässä.
No, baby blues on taakse jäänyttä ja kuopuksen kanssa se ei enää tullutkaan vaan osasin todella nauttia vauva-ajasta hänen kanssaan. Mikä onni, että hankimme toisen lapsen, koska tuo ihana vauvantuoksuinen arki jäi esikoisen kanssa kokematta kun äitiyden alku oli niin rankkaa minulle.
No, se syy miksi lapsemme edelleen käyvät paljon yökylässä (vähintään 1krt/kk) on meidän aikuisten harrastusmaailma. Olemme kiinni urheilussa (tarkoitan nyt kilpaurheilua, en mitään spinningiä tai kuntolentistä) ja siihen liittyy pelimatkoja, valmennusleirejä yms. joihin ei lapsia pysty mukaan ottamaan.
Lisäksi harrastamme myös koiranäyttelyitä ja ne, jotka sitä skeneä tuntevat tietävät, ettei se oikein ole lasten paikka. Siis toki sinne voi lapsen ottaa ja on vanhempi lapsemme joskus omasta toiveesta mukana ollutkin, mutta parin kerran jälkeen on itse todennut että se on niin tylsää (satojen kilometrien ajomatkat ja 3h seisoskelua kehän laidalla) ettei hän jaksa tulla mukaan. Joten mieluummin menee mummille yökylään.
Juhlat ovat vähentyneet -tänä vuonna ovat vissiin kerran olleet juhlien takia hoidossa- mutta näitä muita menoja kyllä on.
En minä ole koskaan kantanut syyllisyyttä siitä, että ovat paljon hoidossa. Kohta ovat pojat urheiluiässä, jolloin pitää omia harrastuksia vähentää. Itseltäni jo kilpaurheilu-ura päättyi lasten tuloon, mutta olen edelleen valmentajana samoin kuin mieheni joten paljosta on jo luovuttu. Ja se on luonnollista. Kyllä, puhun luopumisesta koska olin kilpaurheilija lähes 14v -muutos kotiäidiksi oli rankka.
Silti en vaihtaisi hetkeäkään pois. Lapset ovat meidän kodin sydän ja perhe on nyt niin rakas. Mutta meidän perheemme sisältää myös isovanhemmat, jotka ovat vahvasti arjessa läsnä. Minun on kovin, kovin vaikea luokitella meitä huonoiksi vanhemmiksi tai että emme olisi lapsia saaneet hankkia.
Tämä nyt vain AP:lle esimerkiksi siitä, että syitä on monia miksi ne lapset ovat yöhoidossa. Pieni ripaus suvaitsevaisuutta ja vähän vähemmän kateuttaa helpottaa sunkin elämää. Suosittelen.
Tässä puhuttii lapsista jotka ovat JOKA VIIKONLOPPU hoidossa, sinäkin puhut kerran kuukaudessa hoidosta ja ap nimenomaan mainitsi ettei tuomitse sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on hyvä juttu että vievät yökylään jos menevät itse ryyppäämään. Parempi se on, kuin että joutuvat kotona katsomaan kännisiä vanhempia. Tässä maassa on niin paljon lapsia -ihan pieniä- jotka saavat joka viikonloppu katsoa kännisiä vanhempia, että mieluummin joka pe-su mummolassa kuin kotona aikuisten ryyppäämistä katsomassa.
Mietipäs ap sitä.
aina äiti on se jonka pitää kantaa päävastuu ja mies vaan auttelee jos viitsii.
Ja isä sitä lasta ensiksi halusi.. Näköjään vain siksi että saa sidottua minut kotiin hellan ääreen ja huidella itse ties missä..
Tässä puhuttii lapsista jotka ovat JOKA VIIKONLOPPU hoidossa, sinäkin puhut kerran kuukaudessa hoidosta ja ap nimenomaan mainitsi ettei tuomitse sellaista.
Niin mä vaan vastaan että kirjoitin, että vähintään 1krt/kk -nyt tulossa esim. 5 viikonlopun putki pääsiäisen jälkeen kun ovat yhden tai kaksi yötä hoidossa.
No, yhtenä viikonloppuna ovat vaan päivän eli ei yökylää. Mutta joo, toisaalta nyt mennyt 2kk niin että ovat olleet vissiin vaan kerran hoidossa että siinä mielessä ehkä emme olekaan "ihan niin huonoja" ;)
Tässä puhuttii lapsista jotka ovat JOKA VIIKONLOPPU hoidossa, sinäkin puhut kerran kuukaudessa hoidosta ja ap nimenomaan mainitsi ettei tuomitse sellaista.
Niin mä vaan vastaan että kirjoitin, että vähintään 1krt/kk -nyt tulossa esim. 5 viikonlopun putki pääsiäisen jälkeen kun ovat yhden tai kaksi yötä hoidossa.
No, yhtenä viikonloppuna ovat vaan päivän eli ei yökylää. Mutta joo, toisaalta nyt mennyt 2kk niin että ovat olleet vissiin vaan kerran hoidossa että siinä mielessä ehkä emme olekaan "ihan niin huonoja" ;)
On niillä isätkin kai? Vai meinaatko isien menohalut ovat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin äitien?
Mielestäni vanhemmilla on vanhemmuus todella hukassa. Jääty jonnekin teinivaiheeseen. Mulla on muutama lapseton tälläinen facekaveri, jotka joka keskiviikko, perjantai ja lauantai kyselevät "kaupunkiin menijoitä", ryyppyseuraa jne. Lähes kaikki päivitykset tätä. Aika huolestuttavaa, jos ei ole enää muuta elämää kun tuo juhliminen.
Ei joidenkin facebook-päivitysten perusteella voi vetää johtopäätöksiä ihmisen koko elämän sisällöstä!
On itselläkin pari facebook-kaveria, joilla on näistä dokauspäivityksiä, mutta ovat kyllä parikymppisiä sinkkuopiskelijoita. En tunne heitä kovin hyvin, mutta sen verran kuitenkin, että tiedän heidän silti tekevän paljon muutakin. Kaikkea ei vaan aina kirjoiteta facebookiin.
En itsekään kirjoita sinne kaikesta mahdollisesta, mitä teen tai ajattelen.
jos joka viikonloppu pitää päästä ryyppäämään. Oli sitten äiti tai isä.