Kamala yhteenotto (jonka hävisin) kolmasluokkalaisen kanssa tänä aamuna,

minkälainen ihminen vertaa kilometrin koulumatkan kävelyä lastenkotiin lähettämiseen? Moni lapsi joka on kasvatettu, kävelee päivittäin paljon pidemmänkin matkan, eikä myöhästy eikä narise. Vähän ryhtiä kasvatukseen.

ja se on ihan varteenotettava oikea vaihtoehtokin joskus.

Sano että lähetät ne lastenkotiin asumaan, et jaksa enää tollasta menoa.

Jos tappelu jatkuu, soita leikisti lastenkotiin niin että pennut kuulevat ja kysy monelta ne saa tuoda.

Ala pakkaamaan kasseja ja pyydä valitsemaan lempi lelu mukaan...

enää autossa, jos kerran olit jo kerran sanonut, että hän joutuu kävelemään kouluun?! Eikös lastenkasvatuksen ehdoton "pykälä" ole se, ettei katteettomia uhkauksia/rangaistuksia anneta. Jos olet kertaalleen jotain sanonut, miten ihmeessä annat huutavan ja sättivän alakoululaisen pyörtää pääsi useaan otteeseen: siinähän nimenomaan annat viestin, että valtasuhteet ovat teidän perheessä päälaellaan.



Minusta tässä on nyt monta epäkohtaa:



a) Lapsia tulee varoittaa rangaistuksesta. Tyyliin "Jos tuo riitely ei nyt heti lopu, saat kävellä kouluun, minä en tuota autossa kuuntele." Varoituksen jälkeen lapsi voi itse vaikuttaa seurauksiin omaa käytöstä säätelemällä. Näin hän saa kokemuksen oman toimintansa vaikuttavuudesta; äidin rangaistukset (kuten myöhemmin yhteiskunnankaan rangaistukset) eivät ole mielivaltaisia. Ne ovat tiedossa ja hän omalla toiminnallaan valitsee ne.

b) Kun rangaistus sitten on kerran annettu, se myös pitää. Sitä ei enää peruta. Jatkuvasti soutavat ja huopaavat vanhemmat syövät oman auktoriteettinsa ja ennen kaikkea lapsen tunteen turvallisista rajoista ja johdonmukaisista seurauksista.

c) Rangaistus (ehkä ei samanlainen mutta jonkinlainen) pitäisi tulla molemmille veljeksille, jos tilanne on sellainen, että molemmat tappelevat keskenään tasapuolisesti.



Ymmärrän, että väsyneenä ja stressaantuneena syyllistyy ylilyönteihin ja hätiköinteihin ja symppaan todellakin ap:n aamutilannetta! - Meidän perheessä kuitenkin, tuollaisessakin tilanteessa, olisi itsestäänselvää, ettei huutava ja haukkuva kolmasluokkalainen todellakaan saa tahtoaan läpi! Poika olisi kävellyt kouluun, ja jos ei olisi, olisi hänelle tullut luvaton poissaolo/myöhästyminen ja siitä taas omat seurauksensa sekä koulussa että kotona. Kolmasluokkalaisen vastuulla on olla ajoissa koulussa riippumatta siitä, kuskaako äiti vai ei. Se, että on suuttunut äidille, ei ole syy olla lähtemättä kouluun.



Todennäköisesti lapsi olisi jossain vaiheessa lähtenyt kotoa kouluun pyörällä/kävellen, jos olisit pysynyt alkuperäisessä päätöksessäsi, että autoon hän ei tule. Iltse olisinkin antanut pojan myöhästyä ja ottaa vastaan myöhästymisen seuraukset.



Keskustelun paikkahan tuo tietysti on, ja äitikin voi pyytää anteeksi äkkipikaista rangaistuspäätöstään; selittää, että on vain ihminen ja tekee stressaantuneena joskus vääriä päätöksiä. Poika puolestaan on saatava ymmärtämään, ettei äidin haukkuminen ole koskaan sallittua ja kouluun ajoissa selviytyminen on HÄNEN vastuunsa. Jos autokyytiä ei tarjota, kouluun voi ja pitää kävellä. Voit myös kertoa, että jatkossa rangaistuksista tulee varoitus, mutta ne myös pitävät jatkossa. Pyydätte molemmat toisiltanne anteeksi ja halitte päälle! Kyllä se siitä.

mutta ainahan lapset tappelevat, olen pitänyt yleensä vain huolen ettei kumpikaan pahemmin satuta. Kerran tappelivat autossa ja pysäytin auton sanoin että nyt loppui tappelu tai kävelette loppumatkan 7km MOLEMMAT, sillä useimmiten syy ei ole siinä vanhemmassa.



Lisättäköön että nämä tappelijat ovat jo aikuisia ja pari viikoa sitten sattuivat ensi kertaa joulun jälkeen yhtä aikaa lapsuuden kotiinsa ja saivat aikaan kunnon naljailun eli turha minulta kysyä miten lapset saa olemaan tappelematta. Tosin enää ei hävinnyt osapuoli möksötä puolta päivää vaan homma loppuu nauruun.

Käveleminen on lapselle terveellistä. Joskus meilläkin eka- ja kolmasluokkalaiset kärttävät kyytiä, mutta ilmoitan tyynesti, etten vie. Enkä sitten vie. Tappeluilta ja huudoilta ei voi välttyä kukaan, mutta katteettomia uhkauksia ei tosiaan pitäisi antaa. Itse sanon kiukuttelevalle lapselle, että ymmärrän kiukkusi, mutta minä en aio muuttaa mieltäni. Myöhästymisestä kantaa häpeän lapsi itse. En voi ottaa vastuuta hänen koulunkäynnistään.

enkä muutenkaan ymmärrä miks kilometrin matka pitäis mennä autolla. saati 500 m.

:DD

mutta ap:n poika vaikuttaa tosi lellityltä. Ainakin käytös on. Harva 9-vuotias edes kehtaisi tulla kouluun äidin saattelemana.

Seuraavalla kerralla olet hiljaa, anna tapella ja sitten viet kouluun. Jos tappalevat autossa, pysäytä ja sano että matka jatkuu kun tappelu loppuu.

tosin meillä tappelu keskeytettäisiin, pojat eri huoneisiin. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että kouluun ei mentäisi, joten sitä ei sanota.

tietävät, että siitä ei ole iloa kenellekään.



Eli ei ole yleistä, että lapset koko ajan riitelevät, kyllä sitä tapahtuu vain silloin, kun vanhemmat sen sallivat.



Aamurutiineihin muutos, jotta riidanaiheet vähenevät.

tietävät, että siitä ei ole iloa kenellekään. Eli ei ole yleistä, että lapset koko ajan riitelevät, kyllä sitä tapahtuu vain silloin, kun vanhemmat sen sallivat. Aamurutiineihin muutos, jotta riidanaiheet vähenevät.

Olet todella tietämätön lasten psykologiasta. Lapset ovat syntyjään erilaisia, toisilla on helppo temperamentti, toisilla ei. Sulle on osunut helpot lapset ja sinä sitten typeränä luulet, että se on sun kasvattajan taitojen ansiota.

Lue vaikka Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja lasten temperamentista, niin viisastut hiukan.

mutta kovasti vaan symppaan. Eikö ole maailman kurjin tunne, kun lähtee mukaan siihen riitelyyn ja vastaa lapsen kiukkuun yhtä lailla huutamalla. Sitten toinen lähtee niin kurjalla mielellä kouluun, itsellä on ensin olo että menköön hemmetti, jospa ensi kerralla on isottelematta! Samantien iskee niin jäätävän paha olo ja tekisi mieli vaan halata ja pyytää anteeksi ja muistuttaa, että rakastaa, mutta kun toinen on jo koulussa, ja mielessä pyörii vaan miten paha mieli sillä nyt on... =(

Meilläkin joskus näitä päiviä, no joskus on käynyt ilmi että hetken päästä lapsi ei muista koko episodia, minkä minä olen sitten päässäni suurennellut että "siellä se kärsii ja nyyhkii koko päivän", no pyh, mutta ihanaa on sitten kuitenkin päästä halaamaan ja sopimaan.

Ihmisiä ollaan, lapset ja me aikuiset. Pitäisi toimia aina rauhallisesti ja kypsästi, mutta ihan aina ei suju.

Nyt vaan sovitte tuon jutun koulupäivän jälkeen ja jatkossa sitten jotenkin toisin. =)

Tämä sanoikin asian juuri niin kuin olisin itsekkin sanonut. Et tehnyt AP mitään väärää ja kun asian voi sitten sopia, kun poika tulee koulusta. Meilläkin tälläisiä päiviä on välillä ja sisarukset 7 ja 5v tappelevat ja nahistelevat kaikkein eniten aamuisin ja lähes tulkoon joka ikinen aamu ja se on todella rasittavaa ja kuluttavaa ja joskus siihen menee hermo vähemmän kypsemmällä tavalla, mutta se pitää osata antaa itselleen anteeksi. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Se on kuitenkin hienoa, että myös niistä epäonnistumisista aina oppii jotain uutta. Hyvää pääsiäistä teidän perheeseen :)

Eli miten tilanne olisi pitänyt hoitaa.



Jos lasten kinastelu on jatkuvaa ei kannata ratkaista sitä niin että räjähtää yhtenä aamuna ja antaa ekaksi mieleen tulevan rangaistuksen joka on kaiken lisäksi vain yhdelle lapselle vaikka kinastelijoita on kaksi.



Jos haluat vähentää (tuskin koskaan saat kaikkea kinastelua loppumaan) kinastelua ja riitelyä niin mieti mielellään rauhallisena hetkenä yhdessä lasten isän kanssa mitä asialle voi tehdä. Milloin riitelyä on eniten, onko se ongelma (jatkuvaa, vahingoittavat toisiaan jne). Sitten voisitte kysyä myös lapsilta koko perheen läsnäollessa miten ongelma voitaisiin ratkaista ja oikeasti voisitte kuunnella lasten omia ehdotuksia.



Tarvitsisiko molemmat lapset oman paikan johon toinen ei tule ja jossa voi leikkiä rauhassa ? Ovatko he mustasukkaisia vanempien huomiosta ? jne.



Meillä yksi hyvä ratkaisukeino oli " 10 askeleen taulu" jossa vanemmat siirtävät magneettia aina askeleen eteenpäin jos sisarusten päivä on sujunut hyvin. Jos joku vahingoittaa toisiaan niin automaattisesti sen päivän askel on menetetty. Jos vahingoittaa uudestaan niin yksi askel taakseppäin. Jos muuten käyttäydytään huonosti niin päivän askel menetetään vasta yhden varoituksen jälkeen jos varoitus ei auta ja epätoivottu toiminta lopu. Kun päästään maaliin lapset saavat valita "palkintolaatikosta" joko yhden isomman yhteisen palkinnon tai jokainen jotain pientä. Alkuun lapsista tuntui mahdottomalta selvitä päivästä niin että päästiin askel eteenpäin mutta pian useimmat päivät meni niin ettei mitään isompia riitoja ja kitinöitä ollut (toki pientä riitelyä ei huomioida).



Toinen asia on sopia etukäteen mahdolliset rangaistukset. Eli jatkossa tuollaisesta aamukiukuttelusta voi äiti sanoa esim. Varoitus, lopettakaa kiukuttelu tai tulee rangaistus. Ja etukäteen on sovittu että rangaistus voi olla esim. päivän pelivuoron, telkkuohjelmien tai jonkun muun vastaavan menetys.



Tsemppiä.

Toinen asia on sitten tuo teidän vanhemman lapsen käytös. Minusta se kuulostaa vähän samalta kuin meillä on lapsen käytös herkästi tähän aikaan vuotta. Nimittäin meillä lapsella on siitepölyallergia ja jos sitä ei hoideta kunnolla tai lapsi syö ruoka-aineita joille on ristireakoinnin kautta allerginen (tuore omena, porkkana jne) niin tuloksena on kaikesta kiukkuava ja riitaa haastava lapsi joka näin purkaa pahaa oloaan. Kun sitten taas ruokavalio on kohdallaan ja siitepölyajan lapsi syö antihistamiinia ja ottaa nenäsumutteen on elämä helppoa. Silloin lapsi on oma hyväntuulinen itsensä eikä tarvi purkaa hoitamatonta allergiakiukkua pienempiin sisaruksiin tai vanhempiin.



Onko teillä lapsilla tai aikuisilla allergioita ? Tai onko lapsella mitään fyysisiä vaivoja/sairauksia ?

mitä helvettiä teen, olen ehkäisystä huolimatta raskaana.

Ap:n teksti auttoi, en pidä tätä lasta, en koskaan halunnutkaan kuin yhden.

Kiitos kommentoijille, tässä ketjussa on hyviä neuvoja ja paljon ajattelemisen aihetta varsinkin poikien riitojen ratkasemiseen. Ehkä on niin, että olen suosinut pienempää joissain tilanteissa (mieheltäkin joskus tällaista palautetta).



Sen verran meidän tilanteessa nyt, että isompi poika, vaikka tuossa tilanteessa ei antanut periksi, on riidan jälkeen kulkenut kaikki koulumatkat pyörällä/kävellen, eikä ole edes pyytänyt kyytiä. Muista asioista kyllä vieläkin tietty välillä taistellaan.