Miksi ihmiset valittaa jos ovat totaali yh:oita?
En ymmärrä miksi ihmiset valittaa jos sattuvat olemaan totaali yh:oita? Tottakai se on raskasta vastata koko perheestä itse, mutta ainahan totaali yh:ooksi päätyminenkin on jollain tavalla oma valinta. Ei ehkä tietoinen valinta, mutta valinta kuitenkin.
Miksi teki lapsen miehen kanssa, joka ei ollut tarpeeksi luotettava pysymään rinnalla? Miksi ei muuta lähemmäksi sukua? Miksi edes teki lapsen, ainahan on vaara päätyä totaali yh:oksi?
Ja kyllä olen itse totaali yh, elän 4v lapseni kanssa kahdestaan. Olen ollut jo 4v totaali yh. Käyn töissä ja lapseni on päivät hoidossa, illat vietämme yhdessä. Kerran viikossa meillä käy palkkaamani hoitaja olemassa lapsen kanssa 4 tuntia. Sen ajan käytän itse töissä, teen rästi töitä, joita alallani ja asemassani väistämättä kertyy.
Ja en valita tilannettani, itse olen valintanut tehnyt ja päätynyt valintojen kautta tähän.
Kommentit (23)
mikä sana toi "yh:oita" on lyhentämättömänä?
uteleepi yks, joka ei saa siitä kiinni.
lenkittää säässä kuin säässä ja siivota karvoja. Kengätkin ne puree rikki ja eläinlääkäriin menee tuhottomasti rahaa. Miksi se koira pitää hankkia, kun siitä on niin paljon vaivaa? Lopettakaa se valitus!
sataprosenttisella varmuudella tietää, onko kumppani kykenevä vanhemmuuden vastuuseen. Eihän totaali yh:ksi vasten tahtoaan päätynyt voi olla vastuussa TOISEN IHMISEN päätöksestä hyltä lapsensa. Tällaisessa tilanteessa katkeruus, ja sitä myötä myös osansa valittaminen, on ymmärrettävää. - Vai onko ap myös sitä mieltä, että esim. kumppanin pettämisen jälkeen on ihan turha valittaa ja surra; miksei ole valinnut alun alkaenkin tarpeeksi luotettavaa miestä, joka ei petä.
Monenlaisia lupauksia ja lähtökohtia petetään tässä elämässä. Alkuasetelmia rikotaan ja päätöksiä pyörretään. Mies on hyvin voinutkin antaa kaikin tavoin ymmärtää kantavansa vastuun lapsesta, mutta osoittautunutkin sitten sanansa ja arvojensa pyötäjäksi. Ihan niin kuin mies on voinut vannoa ja osoittaa rakkautta, uskollisuutta ja kunnioitusta kumppaniaan kohtaan ja silti osoittautunutkin pettäjäksi.
Ja asia ihan erikseen ovat sitten tapaukset, joissa totaali-yh:ksi päädytään yllättävien elämänkäänteiden kautta. Kuoleman, toisen kumppanin sairastumisen (esim. henkisen sairastumisen) tai muun sillä tavalla radikaalin elämänmuutoksen, että se tekee toisesta kyvyttömän vanhemmuuteen, kautta.
Asenteesi, ap, on aika mustavalkoinen ja naiivi. Elämässä tulee yllätyksiä, eikä kaikkeen voi varautua. Ketään ei voi tuntea sataprosenttisella varmuudella, ja vaikka voisikin, ihmiset saattavat muuttua vuosien saatossa erilaisissa elämäntilanteissa hurjastikin. Lapsen hylkääminen on aina hylkäävän osapuolen valintojen vastuulla, ei sen toisen, joka jää. Ja jos joku on niin vastuuuton, että jättää omankin vastuuosuutensa toisen kannettavaksi, saa tämä toinen minun mielestäni ihan vapaasti valittaa tilanteen epäreiluudesta!
yksinhuotajoita t. ohis:taa
T: ed. utelija
Hyvä ystäväni menetti miehensä, appiukkonsa ja vanhimman poikansa kolarissa jokunen vuosi sitten. Anoppi sairasti silloin jo syöpää ja kuoli samana vuonna. Ei sisaruksia ja ystävän isä enää elossa, vanha mies kuitenkin jo. MITÄ ET YMMÄRRÄ??
Toinen hyvä ystävä erosi petollisesta ukostaan jonka kanssa oli 7 vuotta. Samalla katkes siteet koko sukuun. On kotoisin Oulusta missä asuu oma sukunsa, ei niin kauheen helppo muuttaa sinne ja jättää lasten koulut, kaverit ja lapsuuden koti sekä oma työpaikka. MITÄ ET YMMÄRRÄ?
vaan pitää niellä kaikki paska ja sitten lopulta tappaai itsensä tai lapsensa. ja mutu ihmettelee että miten se sen teki, kun oli aina niin pirteä ja positiivinen.
vaan pitää niellä kaikki paska ja sitten lopulta tappaai itsensä tai lapsensa. ja mutu ihmettelee että miten se sen teki, kun oli aina niin pirteä ja positiivinen.
Näinhän se on. "Valittaminen" voi olla erittäin tehokasta "terapiaa" tai vertaistukea. Sitten on ihmisryhmiä jotka keskittyvät vain ja ainoastaan suorittamiseen ja julkisivuun; tunteista viis (en väitä, että aloittajalla on näin). Moni tietämäni yh-"valittaja" on erittäin hyvä äiti, ja varmasti jaksaa paremmin, kun saa jakaa asioitaan.
elämästä saa just niin hankalan ku haluaa.
Mun sisko on naimisissa ja kolmen lapsen äiti, asiat mukamas hyvin ja aina vaan valittaa. ikinä ei oo mikään hyvin.
minä taas yh:nä en jaksa valittaa, pikkasen löysää vannetta eikä elä kellon orjana ni vois helpottaa.
en ole itse välinnut leskeksi jäämistä.
Olen pahoillani ´tilanteestasi, mutta miksi et muuta lähemmäksi sukuasi tai miehesi sukua? Silloin sinulla olisi edes jonkinlainen tukiverkko, etkä olisi aivan omillasi.
ap
Jos nainen jo lapsentekovaiheessa tiedostaa, että "tuo mies ei välttämättä pärjää isänä, mutta tahdon joka tapauksessa äidiksi nyt ja tässä parisuhteessa", ehkä hän silloin valittaakin vähemmän osaansa ja on enemmän ap:n kaltainen.
Uskoisin kuitenkin, että tallaisia tapauksia on totaali-yh:issa vähemmistö. Eiköhän suurin osa ole vakaasti uskonut, että se mies, jonka kanssa lapsen tekee, myös osallistuu lapsen kasvatukseen.
Ap:n asenne on aika julma. Jos jään kadulla rattijuopon yliajamaksi tai tulen illalla kujalla raskatuksi, olenko silloinkin päätynyt tilanteeseeni omien valintojeni kautta? - Miksen vain pysynyt kotona, kun tiedän, että ajotiella on vaarallista ja että nainen voi yksin liikkuessaan joutua raiskatuksi? Vai oisko nyt kuitenkin niin, että päädyn kurjaan asemaani sen rattijuopon tai raiskarin valintojen kautta? Ei luottamuksesta pitäisi rankaista!
yh:oita tila on? En ole vielä koskaan tavannut? Jos puhutaan yksinhuoltajissa tässä, niin en kyllä yhtään ihmettele miksi ap on sellainen.
sataprosenttisella varmuudella tietää, onko kumppani kykenevä vanhemmuuden vastuuseen. Eihän totaali yh:ksi vasten tahtoaan päätynyt voi olla vastuussa TOISEN IHMISEN päätöksestä hyltä lapsensa. Tällaisessa tilanteessa katkeruus, ja sitä myötä myös osansa valittaminen, on ymmärrettävää. - Vai onko ap myös sitä mieltä, että esim. kumppanin pettämisen jälkeen on ihan turha valittaa ja surra; miksei ole valinnut alun alkaenkin tarpeeksi luotettavaa miestä, joka ei petä.
Monenlaisia lupauksia ja lähtökohtia petetään tässä elämässä. Alkuasetelmia rikotaan ja päätöksiä pyörretään. Mies on hyvin voinutkin antaa kaikin tavoin ymmärtää kantavansa vastuun lapsesta, mutta osoittautunutkin sitten sanansa ja arvojensa pyötäjäksi. Ihan niin kuin mies on voinut vannoa ja osoittaa rakkautta, uskollisuutta ja kunnioitusta kumppaniaan kohtaan ja silti osoittautunutkin pettäjäksi.Ja asia ihan erikseen ovat sitten tapaukset, joissa totaali-yh:ksi päädytään yllättävien elämänkäänteiden kautta. Kuoleman, toisen kumppanin sairastumisen (esim. henkisen sairastumisen) tai muun sillä tavalla radikaalin elämänmuutoksen, että se tekee toisesta kyvyttömän vanhemmuuteen, kautta.
Asenteesi, ap, on aika mustavalkoinen ja naiivi. Elämässä tulee yllätyksiä, eikä kaikkeen voi varautua. Ketään ei voi tuntea sataprosenttisella varmuudella, ja vaikka voisikin, ihmiset saattavat muuttua vuosien saatossa erilaisissa elämäntilanteissa hurjastikin. Lapsen hylkääminen on aina hylkäävän osapuolen valintojen vastuulla, ei sen toisen, joka jää. Ja jos joku on niin vastuuuton, että jättää omankin vastuuosuutensa toisen kannettavaksi, saa tämä toinen minun mielestäni ihan vapaasti valittaa tilanteen epäreiluudesta!
t. nainen joka jäi kahden alakouluikäisen totaali-yh:ksi miehen sairastuttua vaikeaan otsalohkodementiaan reilusti alle 50-vuotiaana.
ps. Kuinka tyhmä ja kokematon on ihminen joka kuvittelee että kaiken voi aina ennakoida?!? Vai oliko tämä vain huono provo? Toivottavasti!
en ole itse välinnut leskeksi jäämistä.
Itsekin olen ja ehkä kerran sanonut omalle äidilleni, että nyt alkaa olla oma hyvinvointi niin kuralla väsymysksen takia, että voisi katsoa yhden yön lasta, että saisin nukkua.
Siinäpä se sitten olikin.
mut good for you jos ei tarvi valittaa. Elämässä voi kuitenkin tapahtua vaikka mitä yllättävää, ei läheskäään kaikessa oma valinta paina paljon peetäkään.
t: ei yh
en ole itse välinnut leskeksi jäämistä.
Olen pahoillani ´tilanteestasi, mutta miksi et muuta lähemmäksi sukuasi tai miehesi sukua? Silloin sinulla olisi edes jonkinlainen tukiverkko, etkä olisi aivan omillasi.
ap
mutta kun kaikki isovanhemmat eivät suostu auttamaan.
3 lasta enkä valita, enkä ole itse osaani valinnut. ex-mies lähti linnaan lusimaan erittäin pitkää tuomiota.. eikä tule ikinä enää tapaamaan lapsiaan.