Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan kade perheille, joilla lapset kulkee perässä kuin sorsanpojat
04.04.2012 |
Esim kaupassa äiti menee edellä ja lapset tulee kiltisti perässä eikä äiti kurki taakseen tuleeko ne vai ei. Jos minä tekisin noin, niin lapset olis altaaikayksikön hukassa ja tekemässä ties mitä =(
Kommentit (24)
Ehkä vähän kärjistäen puhuu opettajista, sillä itse en opettajana TODELLAKAAN ihannoi niitä päällepäsmäreitä! Mutta juu, sääliksi ihan välillä on käynyt, kun ne huomioonottavat ja kiltit lapset ovat koulussa ihan öönä aapisen laidalla, kun siellä onkin lähes viidakon lait!
Itselläni on 3 perävuosina syntynyttä lasta, enkä muista kuin yhden kerran, kun vein katraan autoon odottamaan, että saan hoidettua ostokset loppuun. Jep, ihan päinsä jätin heidät autoon vyötettyinä, kävin maksamassa ostokset ja lähdimme pois. Jo takaisin tullessani muksut olivat pahoillaan käytöksestään. (olivat silloin 2,3 ja 4v)
Perusluonteeltaan ovat toki helpohkoja, mutta kyllä siinä on silti työtä tehty, että käytöstavat on opittu jo pienestä pitäen. Saapa nähdä, mitä koulussa tuumaavat "sosiaalisista ja energisistä" lapsista. Lapset ovat nyt 3,4 ja 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatetaan aika eri metodein kuin täällä.
Kyllähän se lapsi oppii olemaan kaupassa kun taustalla on parit litsarit huonon käytöksen seurauksena.
Ei menisi täällä läpi, että vihainen äiti läimäyttää lastaan poskelle jos lapsi kiukuttelee. Monissa maissa tämä on ihan arkipäivää.
olen itsekin nähnyt paljon enemmän näitä sorsapoikueita. Eli siis äitejä lastensa kanssa, missä lapset kulkee nätisti vieressä, eivätkä juokse hyllyjen välissä tönien aikuisia pikkukärryjensä kanssa. Mutta ehkä se ulkomaalaisten tempperamentti on sitten rauhallisempi kun siellä isommatkin lapsilaumat osaa käyttäytyä. Tiedä häntä. Olisiko suomalainen perimä jotenkin tempperamenttisempaa ja hankalampaa ainesta.
sitten ihan konkreettisesti kun olin siskoni luona käymässä Yhdysvalloissa. Sisko opiskeli urheilustipendillä Brigham Youngissa Salt Lake Cityssä. Kauheita lapsilaumoja ihmisillä, mutta ei missään huutoa, parkua eikä huonosti käyttäytyviä kakaroita. Oli kuin olisi toisella planeetalla ollut. Ja lapset tosiaan marssi suurinpiirtein jonossa isänsä ja äitinsä perässä.
Joku katkeruus vaivaa noita rauhallisten poikien äitejä.
On todella moukkamaista lähteä haukkumaan muiden lapsia, jos omalla lapsella ei ole kavereita. Iloiset ja energiset lapset saavat helpolla kavereita.
Monet vaan kokee rauhalliset lapset tylsiksi, juttu ei luista.
Lapset valitsevat kemian perusteella kaverinsa, kun ovat kouluiässä.
Sitten kun tulee vielä äitejen puolelta hyökkäys, niin ihan varmasti teidän nyhneröt saakin olla yksin.
Itse sain kotona todella hyvän kasvatuksen, olin erittäin kiltti poika joka juuri kulki aina siististi äitinsä perässä kaupassa. Valitettavasti koulussa eteen lyöty (kirjaimellisesti) tosimaailma on jotain aivan muuta kuin kilttiä käyttäytymistä, varsinkin pojilla se on juuri tuon alfauroksen etsimistä ihmiskunnan perimmäisten laumavaistojen mukaisesti. Poikalapsen kokemusmaailma on täynnä väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin, vaikka me kovasti haluaisimme muuta väittää. Ymmärtääkseni tytöillä tilanne on hyvin vastaava, tosin painottuen enemmän henkiselle puolelle.
Onneksi olin itse kuitenkin tarpeeksi älykäs huomatakseni melko nopeasti, mitä oma selviytyminen uudessa yhteisössä vaati. En koskaan osallistunut muiden kiusaamiseen, mutta pariakin kimppuuni käynyttä vedin ala-asteella turpaan, kun eivät puhetta uskoneet. Kotona sitten häpesin aina tätä käytöstäni, sillä se oli täysin vastoin kaikkea mitä minulle oli kasvatuksen kautta yritetty välittää.
Summa summarum, mikäli minulle joskus siunautuu oma poika, aion opettaa hänet sekä kohteliaaksi että tarpeen vaatiessa lyömään tarpeeksi lujaa takaisin. Itselleni olisi ollut aikoinaan hyötyä, jos kotona olisi valistettu maailmassa olevan myös sellaisia ihmisiä, jotka uskovat vain väkivaltaa.