Aloitetaan päiväkodissa, ja hoitaja tahtoo tulla meille kotiin tutustumaan,

Lapsi sopeutuu paljon paremmin päiväkotiin ja ryhmään kun äiti tulee päiväkotiin ja viettää siellä riittävästi aikaa omahoitajan ja lapsen tulevan ryhmän kanssa.Tästä käytännöstä selvästi ollut hyötyä kun taas vieraan hoitajan tuleminen kotiin ennen kuin vanhemmilla mahdollisuutta edes muodostaa kuvaa siitä haluaako kyseisen hoitajan kotiinsa, tästä hyöty kyseenalainen. Totta on myös että on vanhempia joista kotikäynti on ihan hyvä asia.Taaperoikäisen on kuitenkin melko vaikeata yhdistää koikäynti ja päiväkodin hoitaja päiväkotiin. Ei siis isompaa hyötyä pienten kohdalla.Kotikäynti on kuitenkin aina vapaaehtoinen eikä mitenkään velvoita jokaista vanhempaa tähän suostumaan. Tosiasia on että kotikäynnistä se vähäkin hyöty jää puuttumaan kun vanhemmat kokevat velvollisuutenaan kutsua tyrkyllä olevan hoitajan kotiinsa. jos ei hyvältä tunnu niin sanokaa ihmeessä ei kiitos!

melkein koko henkilökunta on jatkokoulutettu Kasvastuskumppanuus-koulutuksessa, jojon nuo kotikäyntien tarjoamisetkin kuuluvat. Lähtee ihan lasten parhaasta :) .

juuri kirosi tuota kasvatusvastuukumppanuuskäyntejä. Ihan vain senkin takia, että työvuorolistojen suunnittelu vaikeutuu. Ja yleensä menee ylitöiksi kun vanhemmat ei ymmärrä, että hoitajilla on työaika ja ei sitä keskustelua tarvitsisi tuntikausia käydä.

Ei ne hoitajat kovin innoissaan ole tästä uudesta tavasta.

Onko päiväkodin tädeillä jotain salattavaa kun eivät päästä vanhempia sinne.

Onko teillä kotona jotain salaista, jonka vuoksi oikeasti ei lapsen _hoitaja_ saa tulla lasta katsomaan? Entä, jos palkkaatte kotiin lapsenvahdin, saako hän tulla tutustumiskäynnille? Vai miten estätte, että hän teidän salaiset kotiolonne jättää huomiotta?

Tuollaisella visiitillä ei näy se, miten lapsi reagoi ollessaan kotona tuttujen ihmisten (vanhemmat, siskot jne.) kanssa, älkää peljätkö. Ei siinä tilanteessa nähdä myöskään sitä, kuinka lapsi käyttäytyy ollessaan erossa äidistä ja isästä. Toki se näkyy, onko tupakantumppeja lattialla ja kaljapulloja kirjahylly täynnä, mutta ei tuolla tutustumiskäynnillä kenenkään elintasoa tarkkailla.Jutellaan lapsesta, lapsen rutiineista, taitotasosta jossain määrin, luonteesta.

voisihan tuo tutustumiskäynti päiväkodissakin tietysti olla.

Tässä uudessa tavassa ei olla ajateltu hoitajien hyvinkin kuormitettuja työpäiviä ja työtä.Ei olla myöskään asiaa tarpeeksi vanhemman näkökulmasta pohdittu.Tässä taas yksi näiden hyvää tarkoittavien teoreetikkojen luomus joka velvottaa hoitajat omaksumaan työkäytännön jonka toteuttaminen rasittaa enemmän kuin mitä siitä on hyötyä.

Onko päiväkodin tädeillä jotain salattavaa kun eivät päästä vanhempia sinne.

Onko teillä kotona jotain salaista, jonka vuoksi oikeasti ei lapsen _hoitaja_ saa tulla lasta katsomaan? Entä, jos palkkaatte kotiin lapsenvahdin, saako hän tulla tutustumiskäynnille? Vai miten estätte, että hän teidän salaiset kotiolonne jättää huomiotta?

Tuollaisella visiitillä ei näy se, miten lapsi reagoi ollessaan kotona tuttujen ihmisten (vanhemmat, siskot jne.) kanssa, älkää peljätkö. Ei siinä tilanteessa nähdä myöskään sitä, kuinka lapsi käyttäytyy ollessaan erossa äidistä ja isästä. Toki se näkyy, onko tupakantumppeja lattialla ja kaljapulloja kirjahylly täynnä, mutta ei tuolla tutustumiskäynnillä kenenkään elintasoa tarkkailla.Jutellaan lapsesta, lapsen rutiineista, taitotasosta jossain määrin, luonteesta.

voisihan tuo tutustumiskäynti päiväkodissakin tietysti olla.

Ja mitä ihmettä nämä asian keksijät uskovat hoitajan pystyvän tekemään tämän ainutkertaisen visiitin aikana, ventovieraiden vanhempien ja lapsen kanssa?

Täysin on älytön koko homma!

sinä vietät parin ensimmäisen hoitoviikon (tai siis tutustumisen) aikana mahdollisimman paljon aikaa päiväkodissa. Mutta ethän sinä sinne jaksa vääntäytyä, ethän?

Onko päiväkodin tädeillä jotain salattavaa kun eivät päästä vanhempia sinne.

Onko päiväkodin tädeillä jotain salattavaa kun eivät päästä vanhempia sinne.

että tuon käynnin jälkeen vanhemmat käyvät (useammankin kerran?) tutustumassa lapsen kanssa päiväkotiin, niin että kasvot ja ympäristö alkavat olla edes hitusen tuttuja.

meillä siis kävivät pk:n johtaja ja omahoitaja kotikäynnillä. Tietenkin sen lisäksi oli kaikille syksyllä aloittaville yhteinen infotilaisuus pk:ssa, ja vanhemmat saivat olla halutessaan 2 viikkoa lasten mukana pk:n alussa (ja siihen myös voimakkaasti kannustettiin).

Mutta tämän varmaan tiesitkin, vai mitä?

No minä menisin mieluummin sinne päiväkotiin, koska sinnehän lapsikin menee. Onko päiväkodin tädeillä jotain salattavaa kun eivät päästä vanhempia sinne.

Onko teillä kotona jotain salaista, jonka vuoksi oikeasti ei lapsen _hoitaja_ saa tulla lasta katsomaan? Entä, jos palkkaatte kotiin lapsenvahdin, saako hän tulla tutustumiskäynnille? Vai miten estätte, että hän teidän salaiset kotiolonne jättää huomiotta?

Tuollaisella visiitillä ei näy se, miten lapsi reagoi ollessaan kotona tuttujen ihmisten (vanhemmat, siskot jne.) kanssa, älkää peljätkö. Ei siinä tilanteessa nähdä myöskään sitä, kuinka lapsi käyttäytyy ollessaan erossa äidistä ja isästä. Toki se näkyy, onko tupakantumppeja lattialla ja kaljapulloja kirjahylly täynnä, mutta ei tuolla tutustumiskäynnillä kenenkään elintasoa tarkkailla.Jutellaan lapsesta, lapsen rutiineista, taitotasosta jossain määrin, luonteesta.

voisihan tuo tutustumiskäynti päiväkodissakin tietysti olla.

Joku pk:n täti käy puoli tuntia istumassa perheen kotona, että 1,5- vuotias lapsi saa tutustua hoitajaan ihan kaikessa rauhassa.

Luuletteko te tosiaan, että tämä hoitaja on lapselle tuttu sitten viikon päästä kun lapsi menee sinne päiväkotiin? Lapsi ei edes tunnista tätä hoitajaa varsinkaan siinä uudessa ympäristössä.



Eiköhän lasta ajatellen ole parasta hoitajan muodostaa se luottamussuhde lapseen siellä paikanpäällä ajan kanssa, tuollainen kotikäynti on ihan yhtä tyhjän kanssa kaikille osapuolille.

Ei näe kasvatuskumppanuutta ja sen uudestaan mukanaantuomaa aloituskeskustelumahdollisuutta hyvänä työkäytänteenä.

Minä näen.

Aloituskeskustelu on mahdollista sopia kotiin tai hoitopaikkaan. Kotona lapsi tapaa turvallisessa ympäristössä tulevan hoitajan ja tutustuu häneen. Toinen hoitaja/lto keskustelee samaan aikaan vanhempien kanssa perheen toiveista ja odotuksista päivähoidolle. Samalla kirjataan käytännön asiat esim. Lapselle tyypillisistä tavoista toimia eri tilanteissa, ruokailu-, lepo-, ja siisteyskasvatus käytännöt. Noin niinkuin esimerkiksi.

Samalla kun lapsi tutustuu leikin keskellä tulevaan hoitajaansa myös vanhemmat tutustuvat rauhassa kotonaan tulevaan hoitajaan.



Kun aloituskeskustelu on päivähoidossa, kokemukseni mukaan tulee keskityttyä vähemmän itse asiaan eli lapseen ja hänestä keskustelemiseen ja sen sijaan itarkastellaan tulevaa hoitopaikkaa, päivärytmiä, leikkitiloja ja -välineitä. Todella tärkeää sekin, mutta kasvatuskumppanuus- ajatuksen mukaan perhe tulisikin useamman kerran päiväkotiin tutustumaan kotona pidetyn aloituskeskustelun jälkeen.

Huokaus. Kunpa tämä "lapsen paras mahdollinen aloitus" -ajattelu rantautuisi mahdollisimman useaan päiväkotiin ja tulisi tutuksi vanhemmille. Aloituskeskustelu kotona ei ole tupatarkastus eikä mörkö, vaan turvallisuuden ja luottamuksen tunteen lisäämistä perheelle uudessa tilanteessa.



Itse vasu-keskustelu käydään sitten myöhemmin päivähoidon jo alettua kun lapseen on tutustuttu muutama kuukausi :)



Tuota kotona käytävää aloituskeskustelua voisin markkinoida vaikka mahdollisuutena ohjeistaa päivähoidon henkilökuntaa huolehtimaan aarteestanne parhaalla mahdollisella tavalla?

Joku pk:n täti käy puoli tuntia istumassa perheen kotona, että 1,5- vuotias lapsi saa tutustua hoitajaan ihan kaikessa rauhassa.

Luuletteko te tosiaan, että tämä hoitaja on lapselle tuttu sitten viikon päästä kun lapsi menee sinne päiväkotiin? Lapsi ei edes tunnista tätä hoitajaa varsinkaan siinä uudessa ympäristössä.

Eiköhän lasta ajatellen ole parasta hoitajan muodostaa se luottamussuhde lapseen siellä paikanpäällä ajan kanssa, tuollainen kotikäynti on ihan yhtä tyhjän kanssa kaikille osapuolille.

Joku pk:n täti käy puoli tuntia istumassa perheen kotona, että 1,5- vuotias lapsi saa tutustua hoitajaan ihan kaikessa rauhassa.

Luuletteko te tosiaan, että tämä hoitaja on lapselle tuttu sitten viikon päästä kun lapsi menee sinne päiväkotiin? Lapsi ei edes tunnista tätä hoitajaa varsinkaan siinä uudessa ympäristössä.

Ei näin. Vaan sen 1,5v.n kanssa tullaan sitten mieluusti jo seuraavana päivänä käymään houtopaikassa, ei viikon kuluttua. Kyllä puolitoistavuotias muistaa seuraavana päivänä "miitta-tädin" jonka kanssa leikki duploiila kotona :)

Eiköhän lasta ajatellen ole parasta hoitajan muodostaa se luottamussuhde lapseen siellä paikanpäällä ajan kanssa, tuollainen kotikäynti on ihan yhtä tyhjän kanssa kaikille osapuolille.

tapaamiseen. Lastenhoitaja ei syynännyt millään tavalla asuntoa, vaikka olimme valmistautuneet esittelykierrokselle :). Saatiin paljon infoa pk:n käytännöistä ja hoitaja kartoitti tilannettamme ja toiveitamme. Lisäksi sain erittäin hyvän kuvan ko. hoitajasta ja hänen ammattitaidostaan.



Enemmänkin minua harmittaa, että ehdittiin kiintyä tuohon ihanaan hoitajaan, kun hän sitten lopetti pk:ssa jo parin kuukauden päästä. Toiset hoitajat ja lto:t eivät oikein vedä vertoja hänelle... Ja ilman tätä vierailua olisimme kallistuneet toisen pk:n puolelle valintaa tehdessämme.



Että tällaisia vaikutelmia ja vaikutuksia meillä kotikäynnistä...