Aloitetaan päiväkodissa, ja hoitaja tahtoo tulla meille kotiin tutustumaan,

on helpottaa lapsen sopeutumista ryhmään, kun lapsi saa tutustua hoitajaan kotona tutussa ympäristössä. usein lapsi on silloin luonnollisempi ja vapautuu nopea jännityksestä. ei niitä mikään muu teillä kiinnosta. :)

isommissa kaupungeissa. Tarkoituksena on, että hoitaja ja lapsi tutustuvat ensi kerran lapselle tutussa ympäristössä ja samalla on rauhallisempaa puhua lapsen asioista (mistä tykkää, mistä ei jne) kuin pk-ryhmässä. Tämän käynnin jälkeen, ainakin meidän kaupungissa, on sitten vielä mahdollisuus tutustua päiväkotiin yhdessa vanhemman ja tämän tutun hoitajan kanssa.

Mikään tupatarkastus se ei ole, ekalla kerralla panikoin ja laitoin kaikki paikat siistiksi jne, tokalla kerralla, kun homma oli jo tuttua en stressannut. Tiskit laitoin koneeseen siinä samalla, kun juttelimme ja pyykit odottivat korissa silittäjäänsä.



Meistä se on ollut ihan hyvä käytäntö ja lapsille on ollut kiva, jos vaikka kesken hoitopäivän on harmittanut tai ollut ikävä, niin hoitaja onkin voinut lohdutella kyselemällä mitä sille lempinallelle kuuluu tai onko se nukkekoti vielä ilman keittiötä jne.

Juu, Helsingissä on ainakin normaali käytäntö. Meillä kävi ihan kaksi ihmistä, omahoitaja ja päiväkodin johtaja sellaisella puolen tunnin visiitillä, jossa puhuttiin lapsen valmiuksista ja vanhempien toiveista. En edes ajatellut, että olisi jokin kyttäyskeikka. Sitähän ei tiedä, mitä keskenään puhuvat, mutta mitäs väliä sillä on?

sit kodin ja hoitopaikan yhteistyötä. Minä ilmoitin, että sopii kyllä, mutta tulen ensin kuuntelemaan hoitajien palavereihin, mitä siellä puhutaan. Ei kuulemma käy, salaisia asioita.

Sanoin hoitopaikkaan, että sama meillä, salaisia asioita.

sanottu!

Ja joku varmaan pelkää että tuosta "saa papereihin merkinnän".

Ehkä saa, ehkä ei. So what?

Miksi kaikki pitää ottaa niin helvatan negatiivisesti? Hienoa, jos varhaiskasvatuksessa tälläiseen on panostettu. Lapsen taustan kartoitus on osa sitä suunnitelmaa, miten lapsen kanssa voi toimia ja millainen kasvuympäristö hänellä on.



Esimerkiksi erityisluokanopet käy monet edelleen kotikäynneillä. Ehdottoman tärkeää. Tottakai siinä on osa sitä kyttäystä, mutta juuri sen kyttäyksen takia pystyy monesti ymmärtämään nuorta paremmin. Keskiluokkaisen perheen kasvattina opettajan on joskus vaikea ymmärtää, millaisten ongelmien kanssa nuoret saattavat painia.

Omat lapseni ovat jo koulussa, eikä heidän pk-aikanaan tuollainen ollut käytäntönä, mutta minusta se olisi vain hieno juttu!



Koettakaa nyt tajuta, ettei siinä mitään tupatarkastusta tai lastensuojelullista inspektiota tehdä, vaan halutaan kaikessa rauhassa jutella lapsen tarpeista ja kodin ajatuksista päivähoitoon liittyen, perheelle tutussa ympäristössä.



Erittain hienoa palvelua ja kannustettava asia.

kun lapsi meni päiväkotiin, ei kumpikaan enää ollut sen lapsiryhmän kanssa tekemisissä eli lapsen kannalta aivan turha keikka.

mutta ihmettyttää tämä asenne. Lapsi halutaan vaan dumpata hoitoon, eikä vanhemmat halua luoda yhteistyötä päiväkodin kanssa. Ei se hoitajan elämästä ole poissa, jos yhteistyö ei toimi - hän nimenomaan on töissä. Lapselta se on poissa, mutta kaipa ihmisllä sitten kodeissaan on niin paljon salattavaa.



Kun lapsen yhteisiä asioita selvitellään (rutiineja, sosiaalisia taitoja jne.), niin olisihan se hyvä, että hoitajan ja vanhempien välillä olisi jokin luottamus. Ja kyllä, se on vanhempien vastuulla olla mukana luomassa sitä.

Oma lapseni on vähän ujompi tapaus isossa porukassa, kotona kyllä reipas ja omatoiminen. Lapsen ja hoitajan etu, että tapaavat lapselle tutussa ympäristössä. Meillä ei ole mitään salattavaa, saa tulla vaikka kyttäysmielessäkin.

mutta ihmettyttää tämä asenne. Lapsi halutaan vaan dumpata hoitoon, eikä vanhemmat halua luoda yhteistyötä päiväkodin kanssa. Ei se hoitajan elämästä ole poissa, jos yhteistyö ei toimi - hän nimenomaan on töissä. Lapselta se on poissa, mutta kaipa ihmisllä sitten kodeissaan on niin paljon salattavaa. Kun lapsen yhteisiä asioita selvitellään (rutiineja, sosiaalisia taitoja jne.), niin olisihan se hyvä, että hoitajan ja vanhempien välillä olisi jokin luottamus. Ja kyllä, se on vanhempien vastuulla olla mukana luomassa sitä.

-16-

hienoja sanoja kodin ja hoitopaikan välisestä yhteistyöstä sun muusta.

Kuitenkin se hoitopaikan arki on sitä samaa: äärimmäisen harvoin otetaan syliin ja pihalla hoitajat juttelevat ringissä keskenään.

koko kylä kasvattaa ja jos on syitä, perhe saa apua jo varhain. Minä päästäisin ja tarjoisin pullat päälle.

on helpompi ymmärtää, kun näkee hänen kotiolonsa. Jotain varmaan haluavat tietää teistä, päästä vain katsomaan...



Meillä on tukilapsi, jonka kotiolot mietityttää Helpottaisi paljon, jos näkisin missä hän asuu, missä nukkuu, miten leikkii.



Jo vaaatteista ja mukaan pakatuista tavaroista voi päätellä paljon...



Meillä ei käynyt edes lapsen synnyttyä ketään kotona, kai luottivat että meillä kaikki ok.

Varmaan kylppärissäkin availi kaikki kaapit, ja kyseli lapsilta kummallisia..

kuluu työntekijän kallista aikaa, matkakulut ym.

Aika harva kunta tarjoaa tuollaisia.

o

Meillä ei käynyt edes lapsen synnyttyä ketään kotona, kai luottivat että meillä kaikki ok.

mitä ihmettä, onko tämä ihan tavallinen käytäntö?

Kuinka paljon hoitajat puuttuu perheen elämään nykyään?

Kuulostaa todella kummalliselta, tarhantäti haluaa tulla tekemään kotietsinnän. Kannattaisi ensin kysyä päiväkodin johtajalta mitä tuollanen oikein tarkoittaa.

juu ihan normaali käytäntö nykyään, keskustelun voi käydä myös päiväkodissa. Tarkotuksena tosiaan helpottaa sen lapsen tutustumista ja sopeutumista.



Aika naurettavaa verrata kahdenkeskistä keskustelua sinun lapsesta ja hänen asioistaan, henkilökunnan palaveriin, jossa puhutaan mahdollisesti monen eri lapsen(ja perheen) asioista.

Eipä tullut pieneen mieleenikään, että lapsen kotiolojen kontrolloimisesta olisi ollut kysymys, kun omahoitaja tarjoutui tulemaan etukäteen kotiin tapaamaan lasta. Tarjosi kyllä vaihtoehdoksi tapaamista pk:lla, mutta olin vain tyytyväinen, kun saimme tavata kaikessa rauhassa meillä kotona.



Ihmetyttää todella, millainen maailmankuva ja/tai millaisia kokemuksia on ihmisillä, jotka ovat heti epäilemässä, että kysymyksessä on joku yhteiskunnan kontrollikeino.



Eipä meillä ainkaan ole mitään "salattavaa" päiväkodin väeltä. Päin vastoin, ylpeänä esittelen perhettäni ja kotiamme, jos joku haluaa käymään tulla.

Meidän lasten pk:ssa on käytäntönä, että omahoitaja käy kotona tutustumassa ennen hoidon aloistusta. Lapselle helpompaa, että pääsee tutustumaan omahoitajaan rauhassa tutussa ja turvallisessa ympäristössä, omassa kodissa. Hoitajat ovat korostaneet, että käynti on ilman muuta vapaaehtoinen, mutta enpä ole nähnyt mitään järkevää syytä kieltäytyä. Ja miksi kukaan lapsensa etua ajatteleva kieltäytyisikään?

Meillä esikoisen aikana jäi kuitenkin tämä käynti tekemättä (meillä muutto kesken, elokuun kiireet jne) ja lastani harmittaa tämä kovasti. Kaikkien muiden pk-kavereiden luona hoitajat ovat käyneet ja tykkäävät kuulemma muistella tätä tapahtumaa. Onneksi saadaan vahinko loppukesästä korjattua, kun palaan hoitovapaalta ja kotikäynti järjestetään pikkusisaruksen hoidon aloituksen vuoksi. Saa hoitaja samalla käydä tutustumassa isoveljen huoneeseenkin ja valmistella pk:n jatkamiseen tauon jälkeen.

äärimmäisen harvoin otetaan syliin ja pihalla hoitajat juttelevat ringissä keskenään.

Minusta nämä kotiäitien yleistykset ovat kovin katkeran kuuloisia. Mä voin rehellisesti sanoa olevani tosi tyytyväinen meidän päiväkotiin. Päiväkodissa näkee jatkuvasti lapsia hoitajien sylissä. Ulkona en mitään ringissä seisoskelua ole havainnut, vaan hoitajat ovat jakautuneet isolla pihalla keinuille, hiekkalaatikolle ja kiipeilytelineille jne. Muutenkin lapsista aistii, että heillä on läheiset ja luottavaiset välit hoitajiin.

kaikkea, mutta halii, järki älä jätä..



Kotikäynnin idea on vain ja ainoastaan se että lapsi TUTUSTUU OMAHOITAJAAN lapselle tutussa paikassa, jotta ei jännittäisi niin paljon kun viedään hoitoon.

Ju, onhan se suoraan verrattavissa siihen että äiti osallistuisi päväkodin palaveriin....

Ei siissus mitä ihmisiä löytyy!