Sitteri vai ei?
Mä jakaudun kohta ja tässä viime metreillä on ollut aikaa miettiä kaikkia tämmösiä pikku juttuja.
Mulla itsellä ei ole ikinä semmoista ollut, äiti on vaan tylysti antanut mun ryömiä lattialla. Olen ollut helppo lapsi, jonka on voinut antaa hoitoon "kenelle tahansa".
Kuitenkin kuulee monesti lapsista jotka ei viihdy muualla kun sitterissä, kuten jonkun aloittajan lapsi juuri äsken. (siitä tää tuli mieleenkin). Missä kohtaa olet sitterin hankkinut ja "opettanut" lapsen siihen?
Puolesta ja vastaan, hyvässä hengessä :) En halua tuomita ketään, haluaisin vain kokemuksia.
Kommentit (14)
Se on vauvalle lekkihetken nojatuoli tai äidille apulaite, kun pitä päästä vessaan tai suihkuun, tehdä ruokaa tai hoitaa sisarusta. Se ei saa kuitenkaan mennä sylin ja vapaan liikkumisen edelle.
Viiden mutsi
ilman sitteriä. Pääsin suihkuunkin aamuisin, kun laitoin vauvan sitteriin. Lattialla viihtyivät välillä hyvin, välillä ei ollenkaan. Sitterissä viihtyivät aina. Sitterissä meidän lapset eivät nukkuneet kuin joskus satunnaisesti, en siis käyttänyt sitteriä nukutukseen.
Meillä vauva nyt 10viikkoa ja kovassa käytössä on ollut. Vauva sellanen perustyytymätön ja vaikeesti nukutettava, ostettiin sitten sellanen makuuasenttoon taipuva sitteri jota voi keinutella, nyttenkin tässä kokoajan jalalla kiikuttelen, että nukkuu :) Ei meillä ainakin todella tarpeellinen.
Siinä voi vähän keikutella. Ja siinä on hyvä syöttää, kun vauvaahan ei voi laittaa siihen syöttötuoliin istumaan heti. Sitteri hyvä.
on kuulunut myös, että vauvaa ei syötetä sitterissä. Tuttipullot ja ruuat sylissä syöttäen ja kaktsekontaktissa siihen asti kun lapsi istuu itse syöttötuolissa. Pieni vauva tarvitsee sylissä oloa ja ruokailu on vauvalle tosi tärkeä läheisyyden hetki.
esikoiselle. Mutta synnytyksen jälkeen ilmeni, että hänellä on lonkkaluksaatio, josta seurasi ettei sitteriä saanut lastahoidon aikana käyttää. Pian huomasinkin, että vauvahan viihtyi hyvin lattialla. Lattialla oleminen tukee myös motorista kehitystä toisin kuin sitteri, jossa vain "kökötetään" yhdessä asennossa, vaikka tuskin siinä kukaan tuntitolkulla vauvaansa istuttaa :)
Sitteri jäi käyttämättömäksi ja myin sen lopulta tarpeettomana. En usko että hommaisin sitä uudestaan, jos meille tulee vielä lapsia.
Vauva oli joko sylissä, kantoliinassa tai lattialla, sitterissä ei loppujen lopuksi tullut pidettyä juuri ollenkaan.
sitä on käytetty tosi vähän. Vauva ei ylipäätään oo kovin yksikseen viihtyvää sorttia. Meidän sitteri ei ilmeisesti oo kovin hyväkään, mutta se onkin saatu ilmaiseksi. Enemmän vauva on istunut turvakaukalossa sisällä.
Seuraavalle vauvalle ei tarvita. Monet pitää syödessä sitterissä ennen kuin vauva oppii istumaan, mutta mä oon pitänyt sylissä.
Meillä siis turhake.
esikoinen nukkui tosi huonosti - oli allergikko, ja sitterissä sain nukkumaan edes jonkinlaisia päiväunia - 10 minuuttia- huutohereille, jalalla sitterin heilutusta, uni jatkuu... saattoi jopa nukkua siinä max 45 min. Makuuasennossa varsinkin päivällä niin pelkkää huutoa.
Toinen taas pulautteli tosi paljon yhteen vuoteen asti, oli myös apuna, pulautti vähemmän kun oli hieman pystyasennossa eikä maassa ja siinä asennossa puklu valui siisti ulos eikä meinannut tukehduttaa lasta
kolmannen ja neljännen kanssa toimi hyvin turvapaikkana kun isommat rellesti - ihan lattiatasossa vaarassa jäädä jalkoihin.
Totta kai lapset olleet myös lattialla, mutta on niitä tilanteita, joissa sitteri on ollut korvaamaton. Juurikin tuo suihkussa käynti on ollut sellainen, missä meillä myös käytetty sitä paljon.
Vauvat ovat pieniä hetkiä kerrallaan istuneet/maanneet siinä vastasyntyneestä siihen saakka, kun ovat lähteneet liikkeelle. Ihan pieninä eivät todellakaan ole tykänneet olla lattialla, joten sitteri on helpottanut mm. suihkussa ja vessassa käyntiä. Vauva kantoliinassa tai sylissä suihkussa peseytyminen ei ainakaan minulta onnistu... Heti kun vauva on alkanut viihtyä lattialla, on sitteri jäänyt vähemmälle käytölle.
Esikoisella oli maitoallergia ja ennen sen diagnosointia vatsavaivoja/koliikkia. Sitteri ja siinä hytkyttely auttoivat rauhattomimpina hetkinä (ja sallivat muutaman hetken vapautuksen syli/kantoliinakanniskelusta).
Vauvan ensimmäiset soseet on myös syötetty sitterissä (katsekontaktissa. Vauva sylissä em. katsekontakti ei ainakaan minulle onnistu). Sylissä syöttäminen oli minusta vaivalloista, vaikka toki sitä aina kodin ulkopuolella teinkin.
Meillä on kotona Baby Björnin perinteinen "pomputettava" sitteri, ja siitä vauvat ovat pitäneet, vanhempinakin kun ovat itse oppineet hytkyttämään sitä. Sen sijaan mökillä on joku toinen (Emma?) sitteri, joka on ollut viihtyvyydeltään selkeästi huonompi.
Baby Björn on kyllä ollut korvaamaton! Pääsee käymään suihkussa ja voin tehdä ruokaa samalla. Meidän vauva kyllä viihtyy ja on myös paljon lattiallakin. Ja nyt on kiinteitä syöty myös niin että istuu sitterissä. Aina jos vauvaani väsyttää/kiukuttaa niin sitterissä viihtyy ja rauhoittuu.
ja mä ihmettelen että miten me ollaan tultu toimeen ilman sitä kahden ekan kohdalla?
Joo, kyllä ilman sitäkin pärjää. Mutta meillä on nyt vuoden ikäinen tämä nuorin ja käytössä on vieläkin. Se on sen "nojatuoli". Annan sille pullon maitoa ja siinä se juo sen. Pienenä vauvana tykkäsi kovasti siinä "kiikkua". Ja meillä on joku carenan malli jossa on kuomu, kesällä se oli pihalla sen suojassa, aina ei tarvinnut vaunuihin pistää.
Ilmankin pärjää, mutta mä koen että hyvä se on olemassa.
Meilla ei ollut sitteria, vaan "Doomoo seat" ( tavaus voi olla pielessa). Sita myy/myi Bebes Helsingissa. Meidan kuopus viihtyi siina tosi hyvin Ja istuinta voi kayttaa "sakkituolina" taaperolla. Havitin omani vasta kun lapset oli lahes 3v Ja 5v
varsinkin silloin kun vauva ei vielä liikkunut, eikä meillä viihtynyt juurikaan silloin vielä lattialla