Kaipaan neuvoja ja tukea, olen kierteessä josta en pääse ulos.

Lapsen kanssa hyvinä ja huonoina päivinä

Lue!

Ja käydään kaksin muskarissa kerran viikossa ja sillon tällön kahdestaan puistoissa jne.

Ja viikonloppusin saavat isin kanssa touhuta kahdestaan kun käymme vauvan kanssa vauvauinnissa ja kaupoilla.



Isiä kaipaa joka päivä, isi on se ykkösjuttu. Minä saan lähteä ihan iisisti kauppaan jne, tulee ovelle vilkuttamaan ja sanoo hei hei. Jos isi lähtee niin itkee ovella ja alkaa kiukkuamaan.



-ap-

olet rauhoittunut. Lasta ei tarvitse rangaista, nimittäin syy-seuraussuhteiden käsittäminen on tuon ikäiselle mahdotonta. Koita ennakoida, yritä ehtiä estämään tihutyöt.



Tämä lyöminenhän on alkanut suunnilleen vauvan saannin aikoihin? Joten en kyllä poissulkis synnytyksen jälkeistä masennustakaan!



Perheneuvola on juuri oikea paikka miettiä miten saisit kasvatettua ilman lyömistä. Juuri perheneuvolassa voit saada konkreettisia neuvoja.

jonka jälkeen ei enää yleensä ole niin helppoa saada sitä isompaa innostumaan vauvasta, pitää sitä (oikeutetusti) tunkeilijana. Eikä sultakaan varmaan sitä positiivista huomiota riitä sille entiseen tapaan. Ota isompi kotitöihin apulaiseks, ja kehu kokoajan. Lainaa se Lapsikirja, ja lue omaa tilannettasi koskevat kohdat. Vauva selviää vähemmälläkin huomiolla, panosta nyt siihen isompaan. Älä mene liikaa selittelemään mihinkään viranomaisille, niistä siten keskustellaan seuraavat 10 vuotta ja sulla on polttomerkki otsassa. Kyllä sinä nyt selviät tästä, ihan varmasti. Ota isompi syliin, hali sitä ja menkää tekemään jotain vaikka pyykit koneeseen ja kiitä sitä, anna vauva muutamaksi tunniksi vaikka äidillesi ja tehkää isomman kanssa jotain yhdessä. Tsemppiä :).

Minullakin meinasi muutaman kerran naksahtaa, kun olin väsynyt ja esikoinen oli vajaa kaksi ja uhmassaan ja pieni vauva valvotti. Pari kertaa otin tukasta aika kovaa ja muutaman kerran olen pitänyt tosi kovaa pojasta kiinni, että yliväsyneenä rauhoittuisi nukkumaan. Ja niistä kerroista + muista suullisista raivon puuskistani olen kokenut sellaista itseinhoa, että oksat pois.



Olin kerran Jari Sinkkosen luennolla ja hän mielestäni kuvaili uhmaikäisen kanssa elämistä aika hyvin. Lapsi siis kokeilee rajojaan, opettelee mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Vanhemman tehtävä on siinä opastaa ja neuvoa ja antaa lapsen purkaa kiukkuaan turvallisessa ympäristössä. Lapsi on monta kertaa neuvoton uuden asian edessä eikä osaa kontrolloida tunteitaan. Jos sinä aikuisena et osaa kontrolloida myöskään, et opeta hänelle oikeata mallia osoittaa turhautumista. Mutta jos pysyt rauhallisena ja kiellät jämäkästi ja viet vaikka huoneeseen rauhoittumaan, niin sillä näytät että se ei ollut sallittua mutta maailma ei siitä romahdakaan. Pikku hiljaa lapsi oppii kontrolloimaan tilanteita ja tunteitaan paremmin.



Jokainen aikuinenkin kuitenkin turhautuu joskus uhmaikäiseensä ja silloin pitäisi konfliktitilanteen jälkeen ottaa mahdollisimman nopeasti positiivinen kontakti lapseen. Ottaa syliin, helliä ja pyytää anteeksi. Kertoa, että vaikka lapsi äärin ei äiti olisi saanut hermostua niin kovasti. Kertoa, että rakastaa ja välittää eikä se ollut lapsen syy, että äiti ei pystynyt hillitsemään itseään.



Muista myös, että lapsesi ei kiukuttele sinulle tahallaan vaikka tiedän, että siltä usein tuntuu. Hän vain opettelee maailman lukuisia eri asioita. Sinun täytyy taas aikuisena opettaa lapsellesi oikeat käyttäytymismallit. Et kai halua, että lapsesi lyö itse vanhempana puolisoaan tai omia lapsiaan? Ja sitä ennen kavereitaan? Aina, jos ei mene niin kun hän haluaa, hän ottaa lyömisen avuksi? Sillä sitähän sinä teet: kun lapsesi ei toimi, kuten haluat, rankaiset häntä fyysisesti.



Perheneuvolaan voi mennä juttelemaan myös yksin. Kyse ei ole siis siitä, että pitäisi olla perhe paikalla vaan, että siellä käsitellään perhe-elämään vaikuttavia asioita. Soita jo tänään!



Voimia itsetutkiskeluun ja oman käyttäytymisen muuttamiseen!

Samoin lapsesi tietää, että sinulle tulee pahamieli kun lyöt häntä. eli tavallaan hän on se voittaja vaikka sinä lyötkin. Hän saa sillä sinun huomion jne. Se Sinkkosen kirja on varmaan hyvä. Mutta aluksi voisit viedä lapsesi osa-aikaisesti päivähoitoon.

kun kieltää, ei tottele. Jos yritän laittaa ruokaa tms, lapsi tekee kaikkea kiellettyä sillä aikaa ja yrittää saada huomiota.

Tuntuu että on pakko ottaa tukasta kiinni ja sanoa että veitsiä/saksia ei saa ottaa/ ei saa heittää tavaroita/ ei saa purra/ ei saa kiivetä ottamaan isin tavaroita jne. Mikään ei vaan tunnu tehoavan, paitsi se tukasta kiinni ottaminen. Puhumalla olen yrittäny ja sylihoidolla ja tilanteesta poistamalla, mutta ei vaan tehoa :(

Vierailija:

Miten rangaista pientä kiukkuista uhmaikäistä temppuilijaa joka ei usko ollenkaan ei sanaa?

-ap-

Eli joko viet lapsen toiseen paikkaan, missä hän ei enää pysty jatkamaan kielletyn asian tekemistä tai otat häneltä pois kielletyn asian tekemiseen tarvittavan välineen. Esim. jos lapsi lyö vauvaa lelulla, otat lelun pois ja sanot lapselle painokkaasti silmiin katsoen ja lapsen tasolle laskeutuen, että noin ei saa tehdä. Ja tarvittaessa toistat tämän monta kymmentä kertaa päivässä (rasittavaa, tiedän, mutta vaihe menee kuitenkin jossain vaiheessa ohi).

Sen lisäksi kiinnitä mahdollisimman paljon huomiota lapseen silloin, kun hän toimii toivotulla tavalla tai esim. vain leikkii nätisti. Kehu häntä tällöin paljon. Toisaalta taas kiinnitä lapseen mahdollisimman vähän huomiota silloin, kun hän kiukuttelee (poikkeuksena kuitenkin kielletyn toiminnan estäminen).

Ja yksinkertaisesti päätä, että lopetat kaiken lyömisen ja läpsimisen heti. Jos et pysty yksin pitämään tätä päätöstä, hae apua perheneuvolasta.

Ei kai se nyt tee äitiä erityisen täydelliseksi, jos ei lyö lastaan eikä hyväksy muidenkaan pahoinpitelevän lapsiaan. Suurin osa äideistä ei todellakaan reagoi lapsen uhmaan lyömällä ja on täysin oikein tuomita jokainen lyönti! Minä en ymmärrä, miksi vaan pitäisi tuntea empatiaa ja olla niin osaaottavainen ja ymmärtäväinen. Kauheaa sille pienelle tytölle:( Tuli ihan kauhean paha mieli:(

Tiedän mitä on kun pinna menee. Olen nyt oikeesti yrittänyt, että kun napero aloittaa uhmat/nukkumiskiukut/kielto-kiukut ym. ym. niin annan hänen kiukkua rauhassa ja todella osaan nykyisin sulkea korvat siltä. Muutaman minuutin päästä menen hänen luokseen ihan rauhallisesti ja juttelen ihan rauhallisesti; hän jotenkin rauhoittuu itsekkin.



Olen huomannut, että jos itse lähden siihen kiukkuun mukaan huutamalla/läpsäsemällä se vaan yltyy. Eli suositan sitä, että yrität pitää pinnan ja menet rauhallisesti eteenpäin. Tiedän, itsellänikin on välillä olo että pää halkee mutta sitten voi mennä vaikka yksin vessaan huutamaan argh!



Hyvin hyvin harvoin olen läpsässyt ja viimeksi kun niin tein, sanoi lapseni: äiti, ei lyö. Teki todella pahaa siis todella pahaa ja olisin voinut vajota maan alle.



voimia sulle ja koita pitää pinna löysällä. Tiedän, ei ole helppoa..

Nyt oeln päättänyt, että jos nämä nauvot eivät auta, laitan lapseni osa-aika hoitoon, kunnes saan oman nuppini kuntoon.



En halua pilata lapseni tulevaisuutta lyömällä häntä.

Ja todella plekään sitä, että isompana sitten hoitaa kaikki asiat nyrkillä.



Esikko lähtee nyt viikonlopuksi mummin luokse, joten saan miettiä ja tutkiä omia ajatuksiani rauhassa. Mies hoitaa vauvaa.



-ap-

Sanoin ainoastaan että en ymmärrä OLLENKAAN aikuisia joiden mielestä on hyväksyttävää lyödä pientä puollustuskyvytöntä lasta!

Se kun ei mielestäni ole ollenkaan hyväksyttävää.

Jos se tekee minut jonkun kategoriasssa sekopäiseksi niin hyvä.

Olen sata kertaa mielummin sekopää kuin lapsiani pahoinpitelevä vanhempi.

Toisin kuin monet täydelliset av-mammat täällä. Surullista, miten täällä kohdellaan ihmisiä, joilla on joku ongelma...ei ihme, että Suomessa tehdään paljon itsemuhia ja syödään lääkkeitä, kun kanssaihmiset eivät kykene enää näyttämään mitään empatiaa...Ja tämä erityisesti teille 3 ja 40!

pahoinpitelevää äitiä kohtaan..



Tuliko kukaan ajatelleeksi lasta joka on lyöntien vastaanottaja?

Vierailija:

Sanoin ainoastaan että en ymmärrä OLLENKAAN aikuisia joiden mielestä on hyväksyttävää lyödä pientä puollustuskyvytöntä lasta!

Se kun ei mielestäni ole ollenkaan hyväksyttävää.

Jos se tekee minut jonkun kategoriasssa sekopäiseksi niin hyvä.

Olen sata kertaa mielummin sekopää kuin lapsiani pahoinpitelevä vanhempi.

Mutta on kai parempi antaa vinkkejä miten lopettaa läpsiminen kuin vain sanoa että olet hullu ja sinulta pitäisi ottaa lapset huostaan? Minunkaan mielestä lapsia eikä ketään muutakaan saa lyödä, mutta silti minusta ei ap:n lapsia vielä tarvi huostaan ottaa tai ap:ta ampua saunan takana.

Tottakai tässä on empatit myös lapsen puolella! Ja ap:tahan ei ainoastaan vaan ymmärretty vaan annettiin myös konkreettisia vinkkejä käyttäytymisen muuttamiseen! Ja miksi????? Siksi, että halutaan lapsen parasta, että äiti muuttuu!!!!!!!

Vierailija:

Mutta on kai parempi antaa vinkkejä miten lopettaa läpsiminen kuin vain sanoa että olet hullu ja sinulta pitäisi ottaa lapset huostaan? Minunkaan mielestä lapsia eikä ketään muutakaan saa lyödä, mutta silti minusta ei ap:n lapsia vielä tarvi huostaan ottaa tai ap:ta ampua saunan takana.

Kyllä on oikein hyvä, että annetaan vinkkejä ja ohjeita. Mutta kyse oli siitä, että lyöminen on PÄIVITTÄISTÄ ja tapahtuu USEAMMAN KERRAN PÄIVÄSSÄ. Eikö se ole jo syy lapsen huostaanotolle??? Olen aivan järkyttynyt tästä asiasta. Ap:n tapaus kuulostaa minusta niin sairaalta, että epäilen todellakin, että näillä Hillitse itsesi- vinkeillä on yhtään mitään tehoa. Valitettavasti. Sairasta on myös se, että perheen isä katselee vierestä, mutta ei tee mitään konkreettista asian hyväksi.

t. 40, joka ei koe itseään täydelliseksi eikä hurskastelijaksi.

mitä uskotte saavuttavanne haukkumalla häntä? Hän tietää itsekin tekevänsä väärin, kertokaa minulle MITÄ SE HAUKKUMINEN AUTTAA? Lisääntyykö siitä ap:n lapsen onni, hä?



Ja ap:lle, että hyvä kun tiedostat ongelman! Se on jo ensimmäinen askel muutokseen. Hae mahdollisimman pian apua, ellet voi itse muuttaa käyttäytymistäsi. Tsemppiä muutokseen!

Vähän on ristiriitaista se kuinka sopotatte että lapsen käytös johtuu uhman lisäksi mustasukkaisuudesta mutta sitten samalla olette törkkimässä lasta kokonaan pois äidin läheltä päiväkotiin?!?

Siitä se lapses vain sais lisää vettä myllyyn kun huomais että äiti lykkää hänet jonnekin laitokseen lapsiryhmään ja onkin itse kotona ihan vaan vauvan kanssa. Mitä käsiksi käymiseen tulee niin sulla on jäänyt asia ikäänkuin päälle ja toistat sitä toistamisen jälkeen vaikka tiedät miten väärin se on. Hyvä on se että tiedostat asianlaidan mutta apua sun kannattais hankkia ja äkkiä ennenkuin lapsesi luottamus ja perusturva sinua kohtaan murentuu täysin. Sekin että häntä läpsit mutta vauvaa et näyttää esikoisen silmissä aika kenkulta ja hän tuntee ittensä vieläkin vähemmän rakastetuksi vaikka varmasti häntä rakastat,lapsi ei vaan vielä tuossa iässä varsinkaan osaa ajatella asiaa niin jos äiti käyttäytyy noin. Ja kai selität lapselle aina että teit väärin ja äiti oli tuhma ja ennenkaikkea pyydät anteeksi??

Että tämmöttii tuli mieleen tälle ammattipedagogille.

Kuulostaa todella pahalle kun sanotte, että lapseni voisivat joutua huostaan otetuiksi. Oletteko tosissanne? En minä kovaa lyö, eihän lapsi edes aina itke.

Mutta tottakai se on väärin. Todella väärin. Ja haluan päästä tavastani eroon. Joko teidän neuvojen avulla, tai sitten terapian kautta.

En ota itseeni kun haukutte minua, kyllähän minä väärin teen. Mutta eipä tuo haukkuminen mitään auta. Saitte pahan mielen, ehkä se olikin tarkoituksenne, en tiedä.

Ja kyllä mieheni on tarttunut minua käsistä kiinni ja ikysynyt, pitääkö minun nyt sitten jatkaa tätä ja löydä sinua (ei kyllä koskaan ole löynyt).