Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistan kun äiti puhui "kolmenkympin kriisistä" Onko nykyisin "neljänkympinkriisi" yleisempää?
02.04.2012 |
Olen hetken ihmetellyt sitä kun äitini aina puhui käyneensä kovan ikäkriisin läpi kolmikymppisenä. Hän tunsi itsensä tuolloin todella vanhaksi ja joutui miettimään, että mihin tämä elämä nyt oikein vie? Olen nyt itse 35 vuotias enkä kokenut kolmekymmentä täytettyäni mitään kriisiin viittaavaa. 30-vuotias on mielestäni vielä nuori. Itseasiassa 30 on todella hyvä ikä. Itsevarmuutta on ihan toisella lailla kuin 20-vuotiaana. Elämä on jotenkin selkeämpää ja seesteisempää.
Nyt olen huomannut, että useat neljääkymmentä lähenevät tai jo täyttäneet ovatkin kriisissä. On tuskastumista omaan elämän tilanteeseen, parisuhteeseen, työhön yms. En tiedä miten itseni käy kun alkaa neljäkymmentä tulemaan "iholle"?
Monet nelikymppiset ovat jotenkin kiukkuisia ja kyynisiä. Sanovat pahasti toisille ihan kun eivät jaksaisi enää käyttäytyä. Tarkoitan nyt tuntemiani nelikymppisiä. En siis halua yleistää.
Miten muut? Oletteko huomanneet samaa?
Kommentit (23)
Sujahti alkavien ruuhkavuosien melskeessä...
Mutta nyt just 40 täyttäneenä olen tunnistanut itsessäni pienet kriisin oireet. Lähinnä olen alkanut pelkäämään vanhentumista, terveyden menettämistä jne.
Jotenkin omat saavutukset tuntuvat aika mitättömiltä. Tuntuu että kaikki tutut ovat saaneet aikaiseksi vaikka mitä, urat, talot yms. Itsellä omaisuutta eikä muutakaan "seniori-ikäisen" tunnusmerkkejä ole nimeksikään, eläkeikä suoraan sanoen hirvittää että millä sitä silloin kituuttaa...
Mutta minkäs teet, kriisi tai ei - näillä mennään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 30 alkoi häämöttää, tuntui aika pahalta. Ei ehkä kyse ollut mistään suuresta kriisistä, mutta pienestä kyllä. Painittiin lapsettomuusongelmien kanssa ja olin aina kuvitellut, että tuohon ikään mennessä minulla olisi lapsia, omakotitalo ja koira...
Nyt kun 40 häämöttää parin vuoden päästä, tajuan, että se lapsentekoikä todella loppuu. Meillä on nyt kaksi lasta, mutta kolmannesta haaveilen. Ei vain ole rahaa eikä aikaa, kun hoidoilla pitäisi ne lapset tehdä. Kaikki riippuu ja roikkuu eikä korjaudu niin kuin ennen. Terveydessäkin on ongelmia. Kyllä, kriisiä alkaa pukata taas. :(
Alue: Aihe vapaa
Odottelen viidenkympinkriisiä, josko se sitten tulisi.