Lue keskustelun säännöt.
Lasten erilainen kohtelu vieraiden nähden
02.04.2012 |
Onko teillä kokemuksia siitä, että joku lapsen lähipiiriin kuuluva kohtelee lapsia eri lailla kun ollaan omalla porukalla, tai jos ollaan vieraiden seurassa?
Meillä on sellainensurullinen tilanne, että lasten isä huomioi lapsia oikeastaan vaan kun on muita aikuisia näkemässä. Omissa puheissaan, ja kenties myös ajatuksissaan on ihan superisä. Aikanaan kun mieittiin perheen perustamista, uskoin näitä juttuja. Todellisuus on kuitenkin muodostunut toisenlaiseksi.
Koin jääneeni yksin jo odotusaikana. Lasten synnyttyä olen ollut "yksinhuoltaja parisuhteessa" eli aina vastannut kaikesta ja huolehtinut kaikesta. Jokaisen pienen avunpyynnön olen joutunut todellakin pyytämään, siis mitään lapsenhoitoon tai siivoamiseen tai kodinhoitoon liittyvää ei mies todellakaan tee oma-aloitteisesti. Pyytämällä kyllä, mutta sillonkin tulee selväksi että tämä on palvelus, jonka suorittaminen ärsyttää häntä.
Kotona lapset ovat isälleen kuin ilmaa, tai siis 5min voi huomioida lapsia jos pyörivät jaloissa mutta sitten ajatus karkaa muualle. Joskus lapset selvästi meneävt hämilleen kun leikki loppuu kesken. Jos lapset sitten vielä mekkaloivat, tulee komennus omiin huoneisiin ja hiljaa. Odotukset käytöskestä ovat mielestäni ajoittain ikätasoon nähden liian suuret.
Ulospäin mies näyttää varmaankin huumorintajuiselta ja hyvältä isältä. Vieraiden läsnäollessa on aina jaksavainen koko porukan naurattaja. Itse en osaa enää näistä hetkistä nauttia, kun kaikki tuntuu niin teennäiseltä. Meno muuttuu nimittäin samalla sekunnilla kun vieraat lähtevät.
Paljon hyvääkin toki puolisossani on, on luotettava tms. Mutta. Miten ottaisin tämän lasten huomioimisen puheeksi rakentavalla tavalla? Tuntuu, että mies ei itse ole ainakaan kokonaan tietoinen käytöksestänsä. Pari kertaa on jo yritetty puhua asiasta, mutta muutosta ei ole vielä tullut.
Kommentit (25)
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, kertoi, että haluaa ison perheen. On ollut joskus töissä lasten ja nuorten parissa ja jaksoin aina kehua, kuinka lapset hänestä pitävät.Kaikenlaisia lupauksia siitä, miten hyvin hoitaisi omia lapsiaan sain kuulla ennen raskautta. Ennen raskautta ei osallistunut kotitöihin (lupasi hoitaa milloin minkäkin jutun, mutta aina kaikki jäi rempalleen), kun vauva on tulossa.
Raskausaikana tein fyysistä työtä, jopa 50-55h/vk ja selkä petti. Kotitöissä ei apuja herunut mieheltä, kahta vanhempaa lasta käskytti auttamaan. Kaikki puiden kannosta ja pilkkomisesta sisähommiin oli itse hoidettava, talvella, kun ei voi jättää vanhaa taloa lämmittämättäkään. Rv 32:lla lääkäri totesi paikkojen olevan auki jo 3cm ja varotteli himmailemaan tahtia. Ei kiinnostanut miestä. Lapsi sitten "pullahtikin" vain pihalle muutama viikko myöhemmin. Hyvä, kun sairaalaan ehdimme.
Mies mitenkään muuttunut senkään jälkeen. Ei kiinnosta kotityöt tai lasten kanssa oleminen, paitsi, jos on sukulaisia tai tuttuja näkemässä. Viimesen vuoden aikana on hankkinut velkaa pelaamalla netissä/ryyppäämällä. Rahat jatkuvasti loppu hänellä.
Aika rasittavaa itselle hoitaa koti-, piha-, remontointihommat ja kolme lasta. Tuntuu aika petetyltä olo, koska mies ei ole ollenkaan sellainen kuin on alkujaan antanut ymmärtää. Saamattomuus vielä jotenkin menisi, mutta taloudelliset vaikeudet ja kaljan kanssa läträäminen menee jo yli. Itse teen kahta osa-aikatyötä + projektit päälle ja tuntuu, että paukut loppuvat.
On mieskin töissä ja siihen yleensä vetoaakin, että kotona ei jaksa mitään. Koskahan alkaisi ajatella muiden jaksamista ja huomioimista... Kaksi vanhempaa lasta, melkein teinejä, ovat jo alkaneet protestoida miehen tyyliä. Ei ole lasten tehtävä hoitaa aikuisen osuutta yhteisistä hommista. Pelkään, että tilanne tulehtuu entisestään jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tosi samalta kuin meillä.
JOs pyydän tekemään kotitöitä, niin mies lupaa tehdä. Käytännössä tilanne kuitenkin päätyy siihen että käskyttää lapsia siivoamaan ja itse pienen hetken tehtyään jotakin lähtee tekemään omia juttujaan. Sitten jos paikat eivät ole tarpeeksi siistit, tulee valitusta/huutoa lapsille.
Talousasiat ovat toinen keskustelun aihe. Esim. siivooja, joka kävi raskausaikanani kaksi kertaa kuussa, piti irtisanoa koska ei ole tähän enää rahaa. Kuitenkin rahaa on miehen kalliisiin merkkivaatteisiin ja baarissa käymiseen. Ei siis mitenkään yhtenään tuhlaa, mutta niin usein kuitenkin että siivoojan olisi näillä rahoilla saanut pidettyä.
Minä olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona, ja kustannan meidän ruokamme. Mies maksaa asumiskulut, joten menee aika tasan. Mulla vaan ei rahat riitä sitten kun äitiysraha loppuu ja hoitovapaa alkaa. Pöytään kun kelpaa vaan se kaiken paras. en haluaisi miehen pihvien takia viedä 9kk ikäistä hoitoon... pienellä järjenkäytöllä olisi mahdollista järjestää kotona olomme.
MIehessä on toki hyviäkin puolia, paljonkin. On komea, fiksu, ja kuten jo sanoin , luotettava. tai sitä piirrettä alan nyt kyllä kyseenalaistaa, sillä tuntuu usein että mies lupaa asioita joita ei sitten teekään, tai tekee hyvin vastentahtoisesti ja saa minut tuntemaan itseni ilkeäksi kun edes pyysin.
Yleensä yritän olla odottamatta mieheltä mitään, jotta ei sitten tarvitsisi pettyä. On helpompi tehdä itse kuin kestää mielipaha joka "palveluksista" seuraa. edellinen lainausmerkeissä siksi, että varmaan on niitäkin parisuhteita joissa omista lapsista huolehtiminen ja kotitöiden teko ihan oikeasti kuuluvat molemmille...
Meillä lapset ovat nuorempia, mutta saa nähdä mitä tapahtuu kun teini-ikään tulevat. Olisikohan kenelläkään vinkkejä kuinka rakentavasti puuttua asiaan. Vai onko turha toivoa muutosta 40-vuotiaalta?
Ja niin, hänkin on narsisti.
Eron jälkeen lapsetkin ovat voineet paljon paremmin.
ihan hölmöjä, kun jatkatte elämäänne tuommoisten surkimusten kanssa. Ei ne tosta miksikään muutu.
Aina välillä ihmettelen, miten moni nainen jaksaa tuollaisia renttuja katsella.... Hyvistä miehistä erotaan,kun ne on "liian kilttejä" mutta kaikkia ryyppyhakkaajapelinarsisteja kestetään ja puolustetaan. Anteeksi nyt vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mies ei huomioi lapsia mitenkään vanhempiensa aikana vaan puhuu vaan vanhemmilleen ja omat lapset ovat kuin ilmaa. Isänsä on määrännyt kaapin paikan ja väkivallalla uhaten joten mies on vieläkin isänsä tossun alla. Ei ole koskaan sanonut vastaan.
Puhuu vaan vanhempiensa sijoituksista, kummin kaiman asioista, naapureiden asioista, kuka on vuokrannut miehen lapsuudenpaikkakunnalla keltäkin maata, kuka on kuollut jne. Lapset kuin ilmaa.
Miehen äiti tuli lapsen synttäreille oman tietokoneensa kanssa. Miehen piti lapsen syntymäpäivänä korjata se.
Muuten mies yrittää huomioida lapsia sen minkä jaksaa. Ei kyllä aina jaksa, vaan tykätään molemmat omasta rauhasta ja lukemisesta, mutta siis kuuntelee kuitenkin paremmin jos vanhempansa eivät ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että häntä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa luotettavaksi. Kun olimme siskoni kanssa pieniä, häntä ei paskaakaan kiinnostanut hoitaa meitä (ei sillä, että äitini olisi hirveästi uskaltanut meitä hänen hoitoonsa jättääkään, mieluummin raahasi meitä mukanaan kaupassa, harrastuksissa jne.), mutta nyt on minun lapselleni muka niin vaaria niin vaaria. Isäni rahat menivät myös peleihin ja viinaan. Äiti teki pienipalkkaista työtä ja elätti meidät. Ilmapiiti kotona oli ahdistava, sillä koskaan ei tiennyt, millä tuulella isä oli, oliko tiedossa mukavaa (=jätti meidät rauhaan) vai ilkeilyä ja huutamista. Vieraiden läsnä ollessa mies muuttui kuin yö päiväksi.
Olisin varmasti ollut onnellisempi ja kasvanut psyykkisesti tasapainoisemmaksi ihmiseksi, jos äidilläni olisi ollut rohkeutta lähteä. Vaan ei ollut. Lastani en KOSKAAN tule jättämään kaksin isäni kanssa. Saa kyllä vetää sitä vaarin roolia minun nähteni, läpi se ei kylläkään mene. Veikkaan, että hänkin on mieleltään niin sairas, ettei itse näe käyttäytymisessään mitään outoa.
Me molemmat olemme kolmikymppisiä. En osaa sanoa, mikä auttaisi, koska meidän tilanteessa ei ole toiminut keskustelut ja avunpyynnöt. Nalkuttamaan en ala. Sen mies on myöntänyt, että halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä. Hänen kaksi edellistä suhdettaan on päättynyt niin, että naiset ovat lähteneet toisen miehen matkaan. Enää en ihmettele miksi.
Hoitovapaalle jäädessä ne minunkin tulot tippuivat ja siksi jouduin etsimään töitä. Minulla asunto- ja autolainaa, miehellä vain pelivelkoja. Pakko oli oikein urakalla kiristää kukkaron nyörejä, koska kotona olo aikansa mies lähinnä tyhjentää jääkaappia. 800g:n juustopaketti kesti pari päivää, leipäpussi pari "välipalaa" jne. Tuleehan siinä säästöä, kun tekee nykyään leivätkin itse, mutta silti ottaa päähän toisen asenne. Jos joku tavara on hukassa (hänen omilla jäljillään) pitäisi heti mennä kauppaan ja ostaa uusi. Ylivoimaista ilmeisesti kuormittaa itseään ja etsiä hukassa oleva tavara.
Eihän toista ihmistä voi muuttaa tai pakottaa mihinkään, lähinnä sitä syyttää vaan itseään ja omaa tyhmyyttään. Tyhmyyttään siksi, että viime aikoinakin on ollut pari miespuoleista tuttua, jotka ovat ilmeisesti aistineet väsyneen suhteen ja ilmaisseet mielenkiintonsa. Se taas mietityttää minua... tai olen jo aiemmin miettinyt eron mahdollisuutta. Tyhmältähän sekin tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina välillä ihmettelen, miten moni nainen jaksaa tuollaisia renttuja katsella.... Hyvistä miehistä erotaan,kun ne on "liian kilttejä" mutta kaikkia ryyppyhakkaajapelinarsisteja kestetään ja puolustetaan. Anteeksi nyt vaan!
Minun mieheni ei ole väkivaltainen. Ei minua eikä lapsia kohtaan.
välillä mua harmittaa todella kovasti ystäväni ja hänen ihanien lastensa puolesta, mutta ystävä itse on jo sopeutunut tuohon, eli ei liikoja murehdi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luehan nyt uudestaan noi sun kirjoitukset. Hitaasti ja ajatuksella. Vieläkö ihan oikeesti kehut sun miestä luotettavaksi???
Olisin varmasti ollut onnellisempi ja kasvanut psyykkisesti tasapainoisemmaksi ihmiseksi, jos äidilläni olisi ollut rohkeutta lähteä. Vaan ei ollut. Lastani en KOSKAAN tule jättämään kaksin isäni kanssa.
Tässä asioita joita mietin kyllä nytkin. Lapset kulkee muuten aina mun mukana, ruokakaupassa yms. Omia harrastuksia mulla 0.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ymmarsinko oikein?
Asunto ja auto on sinun, koska velka niista on sinun nimissasi?
Maksat ruuat?
Leivot leivat?
Kayt toissa?
Hoidat lapsen?
Teet kotityot?
Ja mies on tyottomana kotona?
Ilmeisesto olet menettanyt tuon kaiken ohessa jarkesi.
Luehan nyt uudestaan noi sun kirjoitukset. Hitaasti ja ajatuksella. Vieläkö ihan oikeesti kehut sun miestä luotettavaksi???
Että joudun ton luotettava-osion ottamaan takaisin... KYllä tää av:lle kirjoittelu joskus auttaakin. Kun itse on tilanteessa niin lähellä, että ei oikein näe.
ap
Kerrallako ne lapset on teille syntyneet vai etkö vain halunnut uskoa käytöstä vielä ekan lapsen jälkeen ja oli pakko tehdä kyseiselle ääliölle isompikin pesue? Miehen voi - ja joissakin tapauksissa kannattaakin - vaihtaa.
Kuulostat aika supernaiselta kun miettii mitä kaikkea saat aikaiseksi. Mulla jää kyllä leivät leipomatta.. ja mies osallistuu talouden kustannuksiin tasapuolisesti.
Ihan samaa olen miettinyt, että itsekään en halua vajota nalkuttavaksi kotihirviöksi. Tuskimpa se tilannetta muuttaisikaan.
Oletko tullut päätökseen eron suhteen, olisiko mielestäsi plussat lapsille isommat vai pienemmät? Uskaltaisitko antaa lapset isälleen kyläilemään esim. viikonlopuiksi vai pelkäisitkö?
Itse en pelkää että mies olisi väkivaltainen, mutta pelkään että pienempien kanssa saattaa sattua havereita. Miehen lasten vahtiminen on sitä että sohvalla lukee kirjaa kun 11-0-vuotiaat painaa keskenään menemään... Tällä hetkellä en uskalla jättää pienimpiä hänelle hoitoon.
Kerran oli sellainen tilanne että pyysin miestä vahtimaan konttaamaan opettelevaa liikkuvaista vauvaamme sillä aikaa kun laitan ruokaa. Mies poistui alakertaan ja jätti 6-vuotiaan isosiskon vahtimaan vauvaa yksin avoimien rappusten viereen. Ja kun vauva meinasi tipahtaa portaista, huusi lapselle :(
ap
siis ymmarsinko oikein?
Asunto ja auto on sinun, koska velka niista on sinun nimissasi?
Maksat ruuat?
Leivot leivat?
Kayt toissa?
Hoidat lapsen?
Teet kotityot?
Ja mies on tyottomana kotona?Ilmeisesto olet menettanyt tuon kaiken ohessa jarkesi.
Siihen nimenomaan vetoaa, ettei muuta tarvitse tehdä. Homma vaan ei toimi toisin päin. Jos olen töissä ja olisi tarve siivota sillä välin, käskyttää lapset asialle.
2
Jos haluatte tietää, mitä sellainen suhde tekee lapsille, niin tässä on: lapsi joutuu ottamaan isälle (ja äidille itselleen) kuuluvaa vastuuta äidin psyykkisestä hyvinvoinnista ja palaa loppuun jo teini-iässä. Meistä sisaruksista tuli kaikista alisuoriutujia, sairaita, huonosta parisuhteesta toiseen ajautuvia ja hyvin, hyvin väsyneitä aikuisia. Kunpa äiti olisi kunnioittanut itseään ja antanut lapsilleen hyvän toiminnan mallin, sen sijaan, että heittäytyi narsistin uhrin rooliinsa.
Samat toimintakuviot minunkin miehelläni.
Kun on yleisöä, on mitä mahtavin isä ja aviomies, vieraiden lähdettyä on taas oma itsensä :(